"Eri osapuolten asiantuntemus ja kokemus ovat avainasemassa vaarojen, uhkien, epävarmuuksien tunnistamisessa ja hallitsemisessa", Ojala jatkaa. 
Tukena työssä on muun muassa Väyläviraston riskienhallintaohjeet, joka määrittelee tilaajan ja palveluntuottajien riskienhallinnan vastuut ja tehtävät aina suunnittelusta toteutukseen ja kunnossapitoon asti.
 

Myös Kouvola-Kotka/Hamina-ratahankkeessa vaarat on kartoitettu perusteellisesti heti alkumetreiltä lähtien. Suunnitteluvaiheessa keskitytään muun muassa teknisiin ratkaisuihin, ympäristövaikutuksiin sekä aikatauluihin vaarojen tunnistamisessa ja riskien käsittelyssä. Näiden riskien todennäköisyydet ja vaikutukset arvioidaan huolellisesti, minkä pohjalta laaditaan kattava riskienhallintasuunnitelma toimenpiteineen, vastuineen ja aikatauluineen.
"Suunnitteluvaiheessa järjestetään riskityöpajoja, joissa riskit kartoitetaan, arvioidaan ja kirjataan riskienhallintasuunnitelmaan usean asiantuntijan näkökulmasta", Ojala kuvailee. "Työpajojen määrä sovitetaan hankkeen vaativuuden ja suunnitteluvaiheen keston mukaan."

Vaaratekijöiden tunnistamisessa voidaan hyödyntää monenlaisia menetelmiä, kuten maastokäyntejä, aiempien vastaavien hankkeiden kokemuksia ja tietoja sekä laaja-alaista asiantuntemusta eri osa-alueilta. "Maastokäynneillä tutkitaan mm. maasto-olosuhteita, ominaisuuksia ja nykyisiä rakenteita. Näiden perusteella tunnistetaan esimerkiksi kallioperään, siltoihin, tunneleihin ja routimiseen liittyviä riskejä", Ojala listaa ja jatkaa "Vaikka urakoitsijoiden vastuulla on tehdä varsinaisen työnaikaiset riskikartoitukset ja turvallisuussuunnitelmat, pohtivat suunnittelijat usein myös toteutustapaan liittyviä turvallisuusriskejä, kuten esim. korkealla työskentelyä ja muita vaarallisia työvaiheita, jotka urakoitsijan tulee huomioida."

Hankkeen riskienhallinnassa huomioidaan myös inhimilliset ja organisatoriset tekijät. "Tunnistamme esimerkiksi toimintatapoihin, tiedonkulkuun ja osaamiseen liittyviä riskejä", Ojala kertoo. "Näin voimme kehittää koko organisaation toimintaa turvallisemmaksi.
 

Lupaprosessien huolellinen hoitaminen etukäteen on tärkeä osa ratahankkeen riskienhallintaa niin suunnittelu-, rakennus- kuin käyttöönottovaiheessakin. Tarvittavien lupien, kuten vesi- ja meluilmoitukset tai käyttöönottolupien, viivästyminen voi aiheuttaa merkittäviä riskejä hankkeen aikataulussa pysymiselle. Kouvola-Kotka/Hamina-hankkeessa keskeisinä lupaviranomaisina toimivat Traficom, alueelliset ELY-keskukset sekä kunnat.

Ojala antaa käytännön esimerkin lupaprosessista: "Kun haemme käyttöönottolupaa uudelle asetinlaitteelle, Traficomille täytyy toimittaa yksityiskohtaiset dokumentit laitteen vaatimuksenmukaisista teknisistä ominaisuuksista, testauksesta ja tarkastuksista. Viranomainen käy aineiston huolellisesti läpi varmistaakseen, että kaikki vaatimukset täyttyvät ja järjestelmälle voidaan antaa turvallisuushyväksyntä."

Aktiivinen yhteistyö ja ennakoiva tiedonvaihto viranomaisten kanssa ovat avainasemassa lupiin liittyvien riskien hallinnassa. Ojalan mukaan avoin vuoropuhelu on edesauttanut lupaprosessien sujuvaa etenemistä hankkeessa.
 

Toteutusvaiheessa mahdolliset uudet riskit ja vaarat arvioidaan ja tarvittaessa päivitetään suunnitelmia.Tällöin keskeistä on paitsi hankkeen kustannusten ja aikataulun hallinta niin myös päivittäisen työturvallisuuden varmistaminen. Ratatyöturvallisuuspätevyys (Turva) on edellytys kaikille rautatiealueella työskenteleville, ja turvallisuuskäytäntöjä käydään säännöllisesti läpi ratatyöpalavereissa. "Palavereissa käsitellään tulevia ratatöitä ja niiden yhteensovittamista, mahdollisia riskejä ja tarvittavia toimia", Ojala kertoo. "Yhteistyö ja avoin tiedonkulku varmistavat, että olennaiset asiat huomioidaan, mikä näkyy työmaalla parempana turvallisuutena ja sujuvampana yhteistyönä."

Turvallisuustason seurantaa tehostetaan lakisääteisillä, viikoittaisilla mittauksilla ja työmaiden turvallisuuskierroksilla. "Havainnoimme työskentelyä, kalustoa, suojauksia ja järjestystä sekä vertaamme havaintoja urakoitsijan ja tilaajan tekemiin kalibrointimittauksiin", Ojala jatkaa. "Tyypillisiä havaintoja ovat puutteet henkilösuojainten käytössä, epäjärjestys tai kulkuväylien esteet." Ojala korostaa, että pienilläkin korjauksilla, kuten kypärän leukahihnan käytöllä, voi olla ratkaiseva vaikutus. "Esimerkiksi kypärän leukahihnan käyttäminen voi tuntua pikkujutulta, mutta se voi estää vakavan pään vamman", hän havainnollistaa.

Mahdollisia turvallisuuspoikkeamia seurataan muun muassa turvallisuuskoordinaattorin toimesta. "Kaikki poikkeamat käydään huolella läpi ja niistä pyritään oppimaan", Ojala painottaa. "Tavoitteenamme on jatkuva turvallisuuden parantaminen koko hankkeen ajan."

Laiturielementtien asennustyössä toteutuvat riskienhallinnan keskeiset periaatteet: vaarat on tunnistettu ennakkoon esim. maastokäynneillä, työntekijöillä on vaadittu ratatyöpätevyys ja henkilösuojaimet. Sähkörataan ja nostotyöhön liittyvät riskit on huomioitu muun muassa työkoneen liikerajoittimilla ja työskentelyalueen rajauksella ja nostotyöstä on laadittu nostotyösuunnitelma. Kuvassa työskennellään Tavastilassa.

Kouvola-Kotka/Hamina-ratahanke on tällä hetkellä käyttöönottovaiheessa. "Käyttöönotossa keskitytään erityisesti rautatiejärjestelmään tehtyjen muutosten vaikutusten arviointiin", Ojala kertoo. "Tätä varten järjestetään riskikokouksia, joihin osallistuvat kaikki keskeiset asiantuntijat suunnittelusta ja rakentamisesta aina kunnossapitoon ja käyttöön asti."

Käyttöönottovaiheen keskeisiä riskejä ovat Ojalan mukaan mahdolliset tekniset ongelmat ja puutteet. Niitä ehkäistään perusteellisilla testauksilla, tarkastuksilla ja selkeillä vastuunjaoilla. Kaikki vaiheet dokumentoidaan huolellisesti määräysten täyttymisen varmistamiseksi. Ojala nostaa esiin dokumentaation merkityksen myös hankkeen eri osapuolten välisessä viestinnässä. "Selkeä ja kattava dokumentaatio luo yhteisen kielen ja ymmärryksen siitä, mitä on tehty ja mitä vielä tarvitsee tehdä", hän kiteyttää. "Se on ehdoton edellytys sujuvalle yhteistyölle."

Väyläviraston riskinhallintaohjeen lisäksi riskienhallintaa ohjaa EU komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 402/2013, joka käsittelee riskien arviointia yhteisen turvallisuusmenetelmän (YTM) mukaisesti. Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa, että rautatiejärjestelmään tehtävät merkittävät muutokset eivät heikennä sen turvallisuutta. YTM-asetuksen mukainen riskienhallinta edellyttää myös riippumattoman arviointilaitoksen (YTM-ISA) suorittamaa prosessin noudattamisen arviointia. "ISA tuo arvokasta ulkopuolista näkemystä riskienhallinnan riittävyyteen", Jaana Ojala toteaa.
 

"Ratahankkeiden riskienhallinta on yhteispeliä, jossa keskeisessä roolissa ovat huolellinen ennakointi, tarkka suunnittelu sekä saumaton yhteistyö eri toimijoiden kesken. Kouvola-Kotka/Hamina-hankkeessa on mahdollistanut työmaiden hyvän turvallisuuden ja tehokkuuden läpi koko hankkeen ajan ", hankkeen projektipäällikkö Jarmo Nirhamo Väylävirastosta summaa.

Systemaattisella riskienhallinnalla on merkittäviä hyötyjä koko organisaatiolle. Kun yllättävät vahingot ja niiden kustannukset vähenevät, voidaan resurssit kohdentaa tehokkaammin. Työntekijöille tämä tarkoittaa turvallisempaa ja mielekkäämpää työympäristöä sekä selkeämpiä tehtäviä ja vastuita.

Avoin vuoropuhelu ja ketteryys ovat avainasemassa riskienhallinnassa. "Varautuminen sekä selkeät toimintamallit mahdollistavat nopean reagoinnin muuttuviin tilanteisiin", Ojala tiivistää. Turvallisuuspoikkeamiin reagoidaan tutkimalla juurisyyt ja määrittämällä korjaavat toimenpiteet. "Tavoitteenamme on jatkuva oppiminen, ei syyllisten etsiminen", hän painottaa.