Tieliikenneonnettomuudet

Maanteillä kuolleiden määrällä mitattuna turvallisuuskehitys on ollut viime vuosina myönteinen, kun kuolemien määrän kehitys on ollut laskeva. Kahden viime vuoden aikana hyvä kehitys on kuitenkin pysähtynyt. Vuoden 2025 ennakkotietojen perusteella maanteillä kuolleiden määrä tulee ylittämään edellisvuonna kuolleiden määrän, koska tiedot täydentyvät vielä vuoden edetessä. Myös koko Suomen tieverkolla ollaan noin edellisvuoden tasolla. Liikenneturvallisuustavoitteen mukaisesta kehityksestä on jääty jälkeen.

Maantieverkon kuolemaan johtaneista onnettomuuksista noin 60 % on viime vuosina ollut yksittäisonnettomuuksia ja kohtaamisonnettomuuksia, eikä vuonna 2025 osuudessa tapahtunut suuria muutoksia. Näiden luokkien onnettomuusmäärät kasvoivat hieman edellisvuoteen verrattuna. Kääntymis-, risteämis- ja peräänajo-onnettomuuksien sekä jalankulkija-, polkupyörä- ja mopo-onnettomuuksien määrät sen sijaan laskivat hieman. Näissä luokissa onnettomuusmäärät ovat kuitenkin pieniä ja vuotuinen satunnaisvaihtelu voi sitten olla suhteellisesti suurta. (Kuva 2)

Ennakkotietojen mukaan määrällisesti kuolemia tapahtui eniten henkilöautossa (86), ja määrä kasvoi (+10 %) edellisvuodesta. Suojattomia tienkäyttäjiä (jalankulkijoita, pyöräilijöitä tai mopoilijoita) kuoli yhteensä 16, mikä on selvästi edellisvuotta (24) vähemmän. Mopoilijoita ei kuollut lainkaan, kun edellisvuonna menehtyneitä oli 5.

Loukkaantumiseen johtaneiden onnettomuuksien määrän kehitys on ollut laskeva jo useita vuosia, mutta siihen todennäköisesti vaikuttaa todellisen vähenemän lisäksi myös poliisin saapuminen onnettomuuspaikalle yhä harvemmin, jolloin onnettomuuksia jää kirjaamatta (Taulukko 1). Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrässä sen sijaan ei vastavia puutteita ole, vaan ne ovat kattavasti tiedossa. Vakavasti loukkaantuneiden määrän tilastoinnissa on yli vuoden viive johtuen määrityksessä hyödynnettävän hoitoilmoitusrekisterin myöhäisestä valmistumisesta. Poliisin tietoon tulleiden vakavasti loukkaantuneiden määrän kehitys maanteillä on laskusuuntainen, mutta poliisin tilaston ulkopuolelle jää huomattava määrä vakavasti loukkaantuneita. Koko tie- ja katuverkolla tapahtuneiden vakavasti loukkaantuneiden määrässä ei terveydenhuollon tietojen mukaan ole selvää laskutrendiä havaittavissa. 

Taulukko 1. Maanteiden onnettomuustilastot vuosina 2021–2025 (*ennakkotieto 30.3.2026, tiedot täydentyvät vuoden edetessä). Lähde: Tilastokeskus

 

Kuva 2. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet maanteillä onnettomuusluokittain vuosina 2019–2025 (*ennakkotieto). Lähde: Tilastokeskus/Väylävirasto

Kuoleman johtaneissa onnettomuuksissa ns. välitön riskitekijä on yleisimmin inhimillinen eli tienkäyttäjän toimintaan liittyvä tapahtuma, ja harvoin maantieinfrasta tai tienpidosta johtuva. Sen sijaan ns. taustariskinä, joita yhdessä onnettomuudessa on yleensä useita, liikenneympäristöön liittyviä tekijöitä esiintyi moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa vuosina 2020–2024 yhteensä 68 %:ssa onnettomuuksista (OTI, vuosiraportti 2024). Näin ollen tienpidon turvallisuuden näkökulmasta on tärkeää tunnistaa ja pyrkiä vähentämään erityisesti taustariskejä. Poistamalla yksikin onnettomuuden taustariski, voidaan mahdollisesti välttää onnettomuus tai lieventää sen seurauksia.

Turvallisuustavoitteet

Vuonna 2025 saavutettiin Väylävirastolle asetettu henkilövahinko-onnettomuuksien määrää maanteillä koskeva tulostavoite. Tavoitetasona oli enintään 1 518 onnettomuutta, ja vuoden 2025 ennakkotietojen mukaan maanteillä tapahtui yhteensä 1 361 henkilövahinko-onnettomuutta. Perusväylänpidon toimien laskennallinen henkilövahinko-onnettomuusvähenemä vuonna 2025 oli 9,6.

Tasoristeysonnettomuuksia käsitellään tarkemmin rautatieturvallisuuskertomuksessa, mutta tasoristeysturvallisuus on myös tienkäyttäjien ja tieliikenteen näkökulmasta tärkeä kokonaisuus. Väylävirastossa tasoristeysturvallisuustyön tavoitteena on vähentää tasoristeysonnettomuuksien määrää ja pienentää laskennallista onnettomuusennustetta poistamalla ja parantamalla tasoristeyksiä. Tasoristeysten poisto- ja parantamistoimenpiteitä toteutettiin 83 tasoristeykseen eli toimenpiteitä tehtiin lukumäärällisesti hieman vähemmän kuin vuonna 2024. Lisäksi seurataan onnettomuusmääriä sekä selvitetään kaikki tasoristeysonnettomuudet. Onnettomuusennuste/10 vuotta oli tavoitteiden mukainen (toteuma 136, tavoite 149) ja aleni selvästi vuoden 2024 toteumasta 156. Tämä ei kuitenkaan täysin johtunut toteutuneista tasoristeystoimenpiteistä, vaan riskienarviointisovelluksen lähtötietojen parannukset alensivat onnettomuusennustetta. Ilman lähtötietojen parannuksia tulostavoitteeseen ei olisi päästy.  Tasoristeysonnettomuuksia sattui yhdeksän (vuonna 2024 onnettomuuksia oli 10).

Väylävirastossa tieturvallisuudelle on asetettu kolme tavoitetta: maanteiden turvallisuuden parantaminen, tunneliturvallisuuden varmistaminen sekä tietyömaiden liikenneturvallisuuden varmistaminen. Kullakin tavoitealueella on 2–4 seurantamittaria. (Taulukko 2)

Taulukko 2   Väyläviraston tieturvallisuustavoitteet

 

Pidempää aikaväliä tarkastellen EU:n ja Suomen tavoitteena on ns. nollavisio (Vision Zero), jossa tavoitteena on tieliikennekuolemien vähentäminen käytännössä nollaan vuoteen 2050 mennessä. Nollavisiota tukee kokonaisvaltainen ns. Safe System -lähestymistapa, jonka mukaan ihmiset tekevät virheitä ja saattavat joutua onnettomuuksiin, mutta onnettomuudet eivät saa johtaa kuolemaan tai vakaviin vammoihin. Sen viisi keskeistä elementtiä ovat turvalliset tienkäyttäjät, turvalliset tiet, turvalliset nopeudet, turvalliset ajoneuvot ja korkeatasoinen onnettomuuden jälkeinen hoito.

Kuten jo aiemmin on todettu, lyhyemmällä aikavälillä tavoitteena on vakavien loukkaantumisten ja kuolemien puolittaminen vuosina 2021–2030, käyttäen vuotta 2020 lähtötasona. Kehitys on toistaiseksi ollut maanteiden osalta pääosin tavoitteen mukainen (Kuva 3). Vuosina 2024 ja 2025 kuolleiden lukumäärä on ollut hieman tasaista laskua kuvaavan tavoitekehityksen yläpuolella. Läheisimpiin verrokkimaihin verrattuna liikennekuolemien määrä väkilukuun suhteutettuna on Suomessa korkeampi. Ero on kuitenkin kaventunut viime vuosien aikana, jolloin Suomi on noussut Euroopan keskikastista kärkipäähän. (Taulukko 3)

Taulukko 3. Liikennekuolemat Euroopassa ja Pohjoismaissa. Lähde: CARE-tilastotiedot (Huom! EU-tilastoissa "koronavuotta" 2020 ei käytetä vertailuvuotena, koska se oli useissa maissa liikenteeltään poikkeuksellinen).

 

Kuva 3. Maanteillä kuolleet 2010–2025 ja tavoitteen mukainen kehitys vuoteen 2030. *vuoden 2025 tiedot ovat ennakkotietoja. Lähde: Tilastokeskus ja Väylävirasto.