Turvalaitteiden käyttökuvaukset

Rajoitettu toiminta-aika

Turvalaite pidetään sammutettuna erikseen määritettynä aikana.

Kalastusloisto

Turvalaite, joka yleensä on kalastajien ylläpitämä ja omistama ja joka toimii tarvittaessa.

Päiväloisto

Turvalaite, joka on varustettu erityisellä voimakkaalla päivällä näkyvällä valolla. Yöllä on yleensä käytössä toinen, valovoimaltaan heikompi valo. Valon voimakkuus voi lisäksi olla porrastettu ulkoisten valaistusolosuhteitten mukaan. Loistot, jotka muista syistä (esimerkiksi puuttuvan valokennon takia) yön lisäksi palavat päivälläkin (kuten monet kaasuloistot) eivät ole päiväloistoja, sillä valovoima ei ole läheskään riittävä päiväkäyttöön.

Lisäloisto

Loisto, joka rakennetaan esimerkiksi merimajakalle tavanomaisen majakkavalon lisäksi, yleensä osoittamaan tiettyä linjaa tms.

Lentomajakka

Myös lentoliikenteen ohjaamiseen tarkoitettu loisto.

Varoitusloisto

Varoitusloistoa ei ole asennettu varsinaista kulkua varten, vaan osoittamaan esim. vedenalaista kaapelia tms. jonka kohdalla ankkuroiminen on kielletty. Tähän luetaan myös ne loistot ja merkkivalot, jotka toimivat pysähdysmerkkeinä, esim. valaistut vesiliikennemerkit ja -opasteet.

Fasadivalo

Valo, jolla navigoinnin helpottamiseksi valaistaan turvalaitteen ulkopintaa.

Valaistu

Tarkoittaa, että turvalaitteessa on navigointiin tarkoitettu valolaite.

Valaisematon

Tarkoittaa, että turvalaitteessa ei ole navigointiin tarkoitettua valolaitetta.

Poijuviitta

Sanan ensimmäinen osa viittaa kelluvan turvalaitteen tyyppiin ja toinen ankkurointitapaan. Poijuviitta on poiju, joka on ankkuroitu viitan tapaan, eli esijännitetty.

Viittapoiju

Sanan ensimmäinen osa viittaa kelluvan turvalaitteen tyyppiin ja toinen ankkurointitapaan. Viittapoiju on viitta, joka on ankkuroitu poijun tapaan, eli löysällä ankkurikettingillä ja viitta kelluu siis vapaasti.

Levykummeli

Liikennemerkkitekniikalla tehty kummeli

Vasen Viitoitusjärjestelmän vasen merkki

Oikea Viitoitusjärjestelmän oikea merkki

Pohjois Viitoitusjärjestelmän pohjoismerkki

Etelä Viitoitusjärjestelmän etelämerkki

Länsi Viitoitusjärjestelmän länsimerkki

Itä Viitoitusjärjestelmän itämerkki

Karimerkki

Viitoitusjärjestelmän karimerkki

Turvavesimerkki

Viitoitusjärjestelmän turvavesimerkki

Erikoismerkki

Viitoitusjärjestelmän erikoismerkki. Toimii tarvittaessa Kysymyksessä on turvalaite, joka toimii satunnaisesti vain jotain erityistarkoitusta varten, katso esim. kalastusloisto.

Jääpoiju

Sukkulan muotoinen, vapaasti kelluva, jääoloihin soveltuva teräspoiju.

Tavallinen poiju

Tavanomainen vapaasti kelluva poiju, jota ei ole tarkoitettu jääoloihin ja joka nostetaan pois talveksi. Nykyisin harvinainen.

Tutkamajakka

Turvalaite, joka otettuaan vastaan tutkien signaaleja lähettää tutkan kuvapinnalla näkyvän vastauskoodin.
 

Kylmänä vuodenaikana tulee merenkulkijoiden noudattaa erityistä varovaisuutta suunnistaessaan valaistujen turvalaitteiden ja värillisten sektoreiden avulla

Eriväristen valaistussektoreiden välillä on usein pieni epämääräinen kulma, jossa valon väriä on vaikeata, joskus mahdotonta, tunnistaa.

Kylmissä olosuhteissa muodostuva kuura voi laajentaa tätä epämääräistä kulmaa. Loiston väri voi tällöin näyttää valkoiselta niissäkin kulmissa, joissa se normaalisti on värillinen. Vihreissä sektoreissa tämä vaara on erityisen suuri.

Talven aikana voivat loiston lasit peittyä niin paksun lumen tai kuuran peittoon että valo osittain tai kokonaan peittyy. Huoltohenkilökunnalla on hyvin harvoin mahdollisuuksia pikaisesti korjata tämäntyyppisiä häiriöitä.

Monet sektoroidut loistot on varustettu siten, etteivät ne valaise tietyssä sektorissa lainkaan. Kuitenkin näissä sektoreissa saattaa havaita loiston ikkunalaseissa valoa varsinkin, jos etäisyys on lyhyt ja loistossa on vahva valo. Valo on tällöin samanvärinen kuin lähimmän sektorin väri. Näitä heijastumia esiintyy erityisesti silloin, kun loiston lasit ovat huurun tai jään peitossa.

Viitat ja poijut voivat siirtyä pois paikoiltaan

Viittojen ja poijujen valo voi aallokon, lumen tai kuuran takia olla epäselvä. Talvella ne saattavat liikkuvan jään alueella pitkäksikin ajaksi painua jään alle näkymättömiin. Valolaitteet saattavat myös vaurioitua.
Kelluvissa turvalaitteissa on teknisistä syistä vain poikkeustapauksissa Viitoitusjärjestelmä A:n mukainen huippumerkki.

Reunamerkeissä vain lateraalisissa merkeissä on Viitoitusjärjestelmä A:n mukainen huippumerkki. Kardinaalisissa reunamerkeissä on vain tutkaheijastin muttei Viitoitusjärjestelmä A:n mukaista huippumerkkiä.

Edellämainituista talviolojen aiheuttamista seikoista ei tiedoteta erikseen, vaan merenkulkijan on itse otettava ne huomioon. Jäiden lähdön jälkeen kelluvien merimerkkien tarkistukset saattavat kestää useita viikkoja.

Loistojen valojen luonne

Jotta lähekkäin olevat loistot erottuisivat toisistaan, niiden valo on pyritty järjestämään erilaiseksi. Tämä tapahtuu jakamalla loiston valo eripituisia pimennyksiä käyttäen sopiviksi katsottuihin jaksoihin. Tätä kullekin loistolle muodostuvaa tunnusomaista valoa kutsutaan sen valotunnukseksi.

Lähekkäin olevat loistot erotetaan toisistaan myös erivärisin valoin. Loistojen valonvärit ovat punainen, vihreä, oranssi (= keltainen) ja valkoinen. Kansainvälinen viitoitusjärjestelmä säätelee tarkoin valon eri värien käyttöä kelluvissa merenkulun turvalaitteissa.

Kiinteissä turvalaitteissa, erityisesti sektoriloistoissa mutta myös linjaloistoissa ja apuloistoissa käytetään em. värejä toistaiseksi runsaasti, mikä on navigoitaessa otettava huomioon. Kiinteät turvalaitteet pyritään erottamaan viitoitusjärjestelmä A:n mukaisista merimerkeistä erilaisin värein ja valotunnuksin.

Linjaloistoissa käytetään ensisijaisesti valkoista valoa. Mikäli linjaloistoissa tarvitaan väriltään toisenlaista valoa, käytetään yleensä oranssia valoa.

Loistojen valonkanto

Loistojen valonkanto meripeninkulmina ilmoitetaan loistoluettelossa ns. nimellisenä kantomatkana. Milloin loisto näyttää valkoista valoa, ilmoitetaan kantomatka vain valkoiselle valolle. Mikäli loisto näyttää yksinomaan värillistä, siis oranssia, punaista tai vihreää valoa, ilmoitetaan värillisen valon kantomatka. Värilaseja käytettäessä oranssi valo on noin 50 %, punainen ja vihreä valo noin 20 % valkoisen valon valovoimasta.

Nimellinen kantomatka on etäisyys, johon saakka valo valovoimansa mukaan näkyy yöllä ilmatieteellisen näkyvyyden ollessa 10 M. Milloin loiston pienestä korkeudesta johtuva valon maantieteellinen kantomatka on pienempi kuin sen nimellinen kantomatka, ilmoitetaan vain se. Valon maantieteellinen kantomatka on tällöin ilmoitettu 5 metrin silmänkorkeudelle vedenpinnasta. Kantomatka toista silmänkorkeutta varten saadaan taulukosta 2.

Valon todellinen kantomatka muilla näkyvyyksillä saadaan taulukon 1 diagrammien avulla. Loistoluettelon mukainen nimellinen kantomatka haetaan taulukon vaakasuoralta asteikolta ja katsotaan, missä kohdassa tämän pisteen kautta kulkeva pystysuora leikkaa asianomaisen näkyvyyskäyrän. Leikkauspisteen kohta pystysuoralla asteikolla ilmaisee tällöin valon todellisen kantomatkan ko. näkyvyydellä.

Alimmasta vaakasuorasta asteikosta määritellään valon kutakin nimellistä kantomatkaa vastaava loiston valovoima kandeloissa.

Esim. Valkoisen valon nimellinen kantomatka 20 M
– näkyvyys 10,0 M todellinen kantomatka 20,0 M
– 2,2 M 6,0 M
– 2,0 – 4,0 km 3,5 – 6,0 M
– 0,5 – 1,0 km 1,1 – 1,9 M