Teiden kesähoito
Kesäkaudella maanteitä hoidetaan monin eri tavoin, jotta ne pysyvät turvallisina ja mukavina liikkua. Töitä tehdään talvikautta enemmän erityisesti ajoradan ulkopuolella, jotta varmistetaan hyvät kunnossapito- ja ajo-olosuhteet myös talveksi.
Harjaus
Keväällä, lumen ja jään väistyttyä, aloitetaan päällystettyjen teiden harjaaminen hiekoitushiekasta puhtaaksi. Työ aloitetaan taajamissa sekä kävely- ja pyöräilyväylillä, jotta ensimmäisenä saadaan puhtaaksi ne osuudet, joissa kevyttä liikennettä liikkuu eniten. Tämän jälkeen vuorossa ovat levähdys- ja pysäköintialueet, valta- ja kantatiet sekä viimeiseksi muut päällystetyt maantiet.
Pölyämisen vähentämiseksi harjaus tehdään aina koneella, joka kastelee hiekoitushiekan ennen harjausta. Tarvittaessa myös muuta häiritsevää irtoainesta puhdistetaan väyliltä ympäri vuoden.
Muu puhtaanapito
Talven jäljiltä maanteillä, niihin kuuluvilla alueilla ja reunaympäristössä tarvitaan monenlaista puhdistusta ja siistimistä. Kevään aikana puhdistetaan ja oikaistaan liikennemerkkejä, reunapaaluja sekä pysäkkikatoksia. Roskat poimitaan tienvarsilta, irronneet reunakivet korjataan, siltoja pestään ja levähdysalueet kalusteineen laitetaan käyttökuntoon. Suurin osa näistä toimenpiteistä tehdään toukokuun loppuun mennessä. Tarpeen mukaan näitä toimenpiteitä tehdään myös myöhemmin kesän aikana.
Viherhoito
Maanteiden ympäristössä on monimuotoisia viheralueita. Yksi tavallisimmista töistä on tien sisäluiskien niittäminen. Lue lisää niittotöistä. Tien reunaympäristöä myös raivataan, jotta tien reunaympäristö pysyy vesakosta ja puista vapaana. Raivausten ansioista esimerkiksi kaarteissa näkyvyys eteenpäin on parempi ja onnettomuustilanteissa tieltä suistuessa on huomattavasti pienempi riski törmätä puihin.
Vilkasliikenteiset tiet raivataan 2 vuoden välein, muut tiet raivataan 3 vuoden välein ja kapeammalta osuudelta kuin vilkkailla teillä. Liittymäalueita, koulujen lähistöjä ja riistavaara-alueita raivataan tarvittaessa joka vuosi. Taajamissa ja niiden lähialueilla voi olla myös puistomaisempia tieympäristöjä esimerkiksi alikulkukäytävien yhteydessä. Tällaisissa kohteissa nurmi pidetään lyhyempänä kuin niitettävillä tieosuuksilla. Myös puut ja pensaat pidetään kunnossa.
Kuivatuksen parantaminen
Veden johtaminen pois tien pinnalta ja sen rakenteista on yksi tärkeimmistä tavoista varmistaa pitkä käyttöikä sekä tien päällysteelle että koko rakenteelle. Maanteiden kuivatusta parannetaan kesäkauden aikana kaivamalla liettyneitä ojia syvemmiksi ja vaihtamalla rikkoutuneita tai väärällä korkeudella olevia rumpuja uusiin. Myös laskuojia perataan tarpeen mukaan.
Kuivatusta pyritään yleensä parantamaan niillä tieosuuksilla, joilla tehdään päällystystoimenpiteitä. Sadevesi- ja salaojajärjestelmien kuntoa seurataan etenkin keväisin hiekoitushiekan puhdistamisen jälkeen ja mahdolliset liettymät hulevesikaivoista poistetaan.
Lue lisää päällysteiden paikkaamisesta
Niittotyöt tienvarsilla
Tienvarsien niitot alkavat kesäkuussa, kun kasvillisuus on päässyt kasvuvauhtiin. Niitoilla ehkäistään liikenneonnettomuuksia, tuetaan luonnon monimuotoisuutta ja torjutaan haitallisia vieraslajeja.
Kissankellot ja keltanot viihtyvät tien sivuojan aurinkoisessa luiskassa, jota niitetään säännöllisesti.
Parempaa näkyvyyttä niitoilla
Kun tienvarsien kasvillisuus on lähtenyt kunnolla kasvuun kesäkuussa, niittotyöt alkavat. Niitoilla ehkäistään liikenneonnettomuuksia: teiden kupeessa rönsyilevä kasvillisuus heikentää niin tielläliikkujien kuin kasvillisuuden seassa kulkevien eläintenkin näkyvyyttä. Hyvä näkyvyys puolestaan suo aikaa reagoida yllättäviin tilanteisiin ja parantaa näin liikenteen turvallisuutta.
Niitot pitävät tieympäristön selkeänä ja siistinä. Niitot vähentävät myös vesakon kasvua, estävät heinikon taittumisen ajoradalle ja edistävät ojien toimivuutta. Niitot tehdään kullekin tieosuudelle määritellyn viherhoitoluokan mukaisesti. Hoitoluokittelussa otetaan huomioon väylän verkollinen asema, maankäyttö ja ympäristö.
Koulujen liepeillä tehtävät niittotyöt nousevat aika ajoin keskusteluun. Väyläviraston ohjeissa määritellään, että koulujen lähistöllä on tehtävä yksi niitto ennen koulujen alkamista. Tienvarsia niitetään yleensä kesäkuun puolivälistä alkaen elokuun loppuun asti.
Korvaavia elinympäristöjä uhanalaisillekin kasveille
Tienvarsiniitot tukevat luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Liikenteessä kuolee vuosittain suuri määrä eläimiä, ja liikenteen päästöt ja melu heikentävät eliöiden elinolosuhteita. Niitoilla pyritään vähentämään näitä haittavaikutuksia.
Säännöllinen niitto on aikojen saatossa luonut merkittävän määrän korvaavia elinympäristöjä niitty- ja ketolajistolle ja jopa uhanalaisille lajeille – esimerkiksi paahdeympäristöjen kasvi- ja perhoslajeille. Korvaavat kasvupaikat muistuttavat perinnebiotooppeja, ja niittäminen tukee näiden kasvuympäristöjen säilymistä.
Vilkasliikenteisimpien teiden varsia niitetään kahdesti kesässä, ja niiton porrastus auttaa kasvilajistoa uudistumaan. Ensimmäinen niitto tehdään kapeasti, joten tienkäyttäjät saavat nauttia kukkaloistosta pidempään. Toinen niitto tehdään leveämpänä myöhemmin kesällä.
Liikenneturvallisuuden ja kustannusten tähden niittoja ei voi myöhentää loputtomasti: lyhyemmän aikavälin niitot vaatisivat huomattavasti lisää niittokalustoa, mikä lisäisi kustannuksia. Vähäliikenteisten teiden luiskia niitetään vain kerran kesässä kahden metrin leveydeltä heinä-elokuussa.
Niitot torjuvat haitallisia vieraslajeja
Kesällä 2019 tuli voimaan valtioneuvoston asetus, joka velvoittaa viranomaisia torjumaan kurtturuusun ja komealupiinin kaltaisia haitallisia vieraslajeja. Kukkivia lupiineja ei säästetä niitoissa, jotta niiden siemenet eivät leviäisi uusille kasvupaikoille. Vaaralliset jättiputket hävitetään erikseen, kun niitä havaitaan.
Haitallisia vieraslajeja ei saa hävittää tienvarsilta ilman lupaa. Hävittämistoimia suunnittelevat voivat ottaa yhteyttä Liikenteen asiakaspalveluun, josta saa lisätietoa hävittämisen edellytyksistä.