Eri liikkujaryhmien tarpeita

Liikkujan näkökulma: Invalidiliitto

• Ennakkotiedottamisen avulla ihmisellä on mahdollisuus valmistautua tuleviin muutoksiin omilla kulkureiteillään. Hän voi esimerkiksi päättää, että ei lähde edes urakka-alueen lähistölle. Ennakkotietoa voi tarjota netissä ja esimerkiksi paikallislehdissä.
• Aina kun tulee mieleen pitäisikö viestiä, viesti.
• Tiedotetaan aina kun ollaan vilkkaasti liikennöityjen väylien varrella.
• Hyvissä ajoin tieto esimerkiksi suojateiden paikkojen muuttumisesta. Opastusta esimerkiksi ylityksistä ja kiertoreiteistä voi jakaa myös netissä.
• Selkeä opastus paikan päällä esimerkiksi ylityksistä. Työmaan aikana muuttuvat järjestelyt ovat niitä hankalimpia.
• Työmaan suojaus pitää olla sellainen, ettei kaivantoihin pääse kulkemaan tai luisumaan. Apuvälineilläkin voi päästä lähelle reunaa.
• Kulkuväylät ja kulkupinnat kuntoon! Yleissääntö hyvään kulkupintaan: kova, tasainen ja luistamaton myös märkänä. Esimerkiksi vanerilevy on älyttömän liukas märkänä, vaikka kuivana onkin hyvä.
• Riittävä kulkuväylän leveys. Onko tilapäiselle jalkakäytävälle ohjattu kahden jalkakäytävän verran kulkijoita molemmilta puolilta tietä? 
• Onko pyöräilijät, jalankulkijat (plus sähköpotkulaudat, sähköpyörät) ohjattu samalle väylälle? Pyörien ja sähköpotkulautojen vauhti lisää turvattomuuden tunnetta hitaampia kulkumuotoja käytettäessä. Voisi olla hyvä antaa suositus hiljentää vauhtia tai taluttaa. Aina paras jos liikennemuodot saa erotettua toisistaan.
• Luiskien pitäisi olla määräysten mukaisia. Sivukaltevuus 2 % ja pituuskaltevuus 8 %. Luiskien käsijohteet mieluusti molemmin puolin, mutta ainakin toisella puolella.

Liikkujan näkökulma: Näkövammaisten liitto

• Kulkureiteissä tärkeää on pysyvyys ja hyvä saavutettava tiedotus muutoksista.
• Esteetön reitti pitää merkitä vähintään yhtä hyvin kuin massoille suunnattu ehkä ei niin esteetön reitti.
• Puhuvia työmaaopasteita on kaivattu eli näkevien keltavilkkujen lisäksi voisi olla äänimerkkejä tai äänimajakoita näkövammaisille.
• Työmaa-aidassa ei saa olla ulkonemia. Esimerkiksi metalliverkkoaidan betoniset tuet ovat kepin kanssa liikuttaessa vihoviimeisiä. Saatavilla on myös esteettömiä työmaaesteitä, joiden jalka ei tule poikittain. 
• Jos laituria kavennetaan olennaisesti, pitäisi laiturin reunaan asentaa turvakaide.
• Jos metalliverkkoa tai ritiläaskelmia käytetään, pitää tarjolla olla myös sileillä askelmilla varustettu reitti, sillä kaikki hyötykoirat eivät pysty niissä liikkumaan.
• Töiden aikana kulkuväylien pitäminen vapaina esteistä pitää ohjeistaa ja resursoida. Esimerkiksi potkulaudat tai pysäköidyt polkupyörät kaventavat kulkureittejä. 

Liikkujan näkökulma: Pyöräilykuntien verkosto ja Pyöräliitto

• Poikkeusreittien suunnittelun lähtökohdaksi otetaan se, että fyysisten ratkaisujen on huomioitava pyöräliikenne ja jalankulku omina kulkumuotoinaan. Näiden liikennemuotojen tarpeet ovat erilaiset, ja niiden huomiointi puutteellista tai mahdotonta silloin, kun ne niputetaan yhteen. Pyöräilijä mm. vaatii sivusuunnassa enemmän tilaa kuin jalankulkija ja pyöräilijän ohjaaminen portaisiin tai yksisuuntaista vastavirtaan on vaarallista.
• Turvallisen liikkumisen ja turvallisuuden tunteen lisääminen esim. seuraavin keinoin: autoliikenteen alhainen nopeusrajoitus, työmaan ja työkoneiden erottaminen kulkuväylistä, valaistus koko matkalle – myös opasteiden kohdalle, näkemäesteet ja esteet poistetaan (huom. erityisesti risteysalueet), kiertoreitin pinnoituksen materiaalivalinta, kriittisimpien työvaiheiden aikataulutus liikenteen huipputuntien ulkopuolelle, kunnossapidosta ja talvikunnossapidosta huolehtiminen, kiertoreitin loogisuus (ei voi päättyä portaikkoon tai asemalaiturille).
• Opastus on selkeä ja luettavaa, se on jatkuvaa ja se on oikein sijoitettu molemmin päin poikkeusreittiä. Tarpeeksi suuret kartat. Opastetauluun työmaan kesto, se voi kiinnostaa useita ja parantaa asennoitumista. Opastuksen tasoa ja logiikkaa kannattaa verrata autoliikenteen vastaavaan ja miettiä, toteutuuko eri kulkutapojen tasa-arvoinen kohtelu.
• Tilapäisyhteys toteutetaan aina lyhyintä mahdollista reittiä. Hyvin usein on tilanteita, joissa autoliikenteen tilapäisreitti on toteutettu lyhintä mahdollista kautta ja pyöräliikenne sekä jalankulku ohjattu kiertämään pidempää kautta. Pyöräilyn ja vielä enemmän jalankulun kannalta tarpeettoman pitkä kiertoreitti on tekijä, joka tehokkaasti vähentää kulkutavan mielekkyyttä. 
• Myös kiertoreitin tulee olla tarpeeksi leveä. Tilaa varataan riittävästi molemmille kulkutavoille (pyöräily ja jalankulku) ja käännökset ovat riittävän loivat pyöräliikenteen kannalta. Kaksisuuntaisella kiertoreitillä pitää mahtua kohtaamaan vastaantulijan kanssa turvallisesti.
• Reitillä ei ole tai siltä poistetaan tai loivennetaan sellaiset epätasaisuudet (reunakivet, erilaiset reunukset, kaapeloinnit), jotka aiheuttavat ongelmia pyöräliikenteelle tai jalankulun eri muodoille (ml. rollaattorit). Loivennukseen voi käyttää esimerkiksi miniramppia. Pinnassa kulkevat johdot koteloidaan esteettömällä kaapelisuojalla.
• Tiedottamista tehdään suunnitellusti myös etukäteen kunnan, median ja sosiaalisen median kanavissa. 
• Palautetta kerätään ja käsitellään. Palautteeseen reagoidaan ja ongelmakohtiin puututaan myös kesken työmaan.
• Työmaasta ja liikennejärjestelyistä vastaavien urakoitsijoiden kanssa tehtäviin sopimuksiin voidaan sisällyttää kohta, jossa urakoitsijat edellytetään kulkemaan itse tilapäisreitit ennen niiden avaamista pyörällä, jalan ja esim. rollaattorilla eli testaamaan reitit. Tämän kaltainen sopimusmalli on jo käytössä Oulun kaupungissa pyöräväylien talvihoidon osalta ja kokemukset ovat erinomaisia.
• Huomioi reitin leveys, käännösten ja ramppien riittävä loivuus, turvalliset sillat kaivantojen yli
• Asianmukaisten järjestelyjen toteutumisen edellytyksenä on se, että niitä vaaditaan urakka-asiakirjoissa ja työmaasopimuksissa. Ennakoidaan myös muutokset, koska osa työmaista voi muuttua merkittävästi eri vaiheissa urakkaa.

Pyöräilykuntien verkoston materiaalista löydät vielä tarkempia ajatuksia ja ohjeita tilapäisten liikennejärjestelyiden toteuttamisen tueksi (pdf)