Pohjavedet ja maaperä

Rataverkkoa on vedenhankinnan kannalta tärkeillä I luokan pohjavesialueilla 360 km ja II luokan pohjavesialueilla noin 200 kilometrin matkalla. Maantieverkkoa on I luokan pohjavesialueilla 4927 km ja II luokan pohjavesialueilla 2567 km matkalla. 

Tiestö on perinteisesti kulkenut harjuja pitkin. Harjualueiden maaperä on kuitenkin hyvin vettä läpäisevää ja liukkaudentorjunnassa käytetty suola sekä muut aineet kulkeutuvat helposti pohjavesiin. Tienpidon ja liikenteen aiheuttamat pohjavesiriskit ovat suurimmillaan vilkkailla pääteillä.

Talviajan liukkautta torjutaan teitä suolaamalla tai hiekoittamalla. Suolausmääriä on pystytty pienentämään 1990-luvun huippuvuosista, mutta talvien erilaisuus ja ilmastonmuutos näkyy käytetyn suolan määrissä. Teiden talvihoidon toimintalinjojen päivityksen (2018) johdosta suolaustarpeen on arvioitu kasvavan noin 25%.  ELY-keskusten liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueet seuraavat pohjaveden kloridipitoisuutta yhteistyössä ympäristöhallinnon kanssa. Seurantapisteitä on yli 200, ja näytteitä otetaan 2-4 kertaa vuodessa. 

Radanpidosta aiheutuva maaperän pilaantumisriski on suuri vanhoilla tankkauspaikoilla, polttoainesäiliöiden ja öljynerotuskaivojen lähialueilla, dieselkaluston seisontaraiteilla, kemikaalivaunujen järjestelyraiteilla ja vaihteiden ympäristössä. Myös entiset ratapölkkyjen kyllästämöalueet ja muut kemikaalien käsittelyalueet ovat riskialttiita.

Suurin pohjaveden pilaantumisriski liittyy vaarallisten aineiden kuljetuksiin, erityisesti kemikaalikuljetuksiin. Eniten vaarallisten aineiden kuljetuksia on Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. Vaarallisten aineiden kuljetusten onnettomuusriskejä pienennetään ennakolta mm. tasoristeyksiä poistamalla, kulunvalvontaa laajentamalla sekä kalustoa, kuljettamista ja varastointia koskevia määräyksiä kehittämällä ja valvomalla.

Radanpidossa on kehitetty rataverkon pohjavesialueiden riskienhallintaa ja riskinarviointimalli. Pohjavesialueista on laadittu kohdekortit, jotka toimivat keskeisenä tietolähteenä radanpitoon liittyvien pohjavesikysymysten tarkastelussa. Kohdekorttiin on kirjattu myös toimenpidesuositukset ja seuranta. Pohjaveden tilaa seurataan riskikohteiksi määritetyillä alueilla ja parannus- ja uudishankkeiden yhteydessä sekä pilaantuneiden maiden kunnostuksiin liittyen. Väylä raportoi seurantatuloksista ympäristöviranomaisille ja kehittää seurantoja havaintojen perusteella.

Väylähankkeiden suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä selvitetään väyläalueiden käyttöhistoria ja tiedot mahdollisista haitta-aineita sisältävistä tai pilaantuneista maa-alueista. Lisäksi tutkitaan ja kunnostetaan onnettomuustilanteista johtuvia ja vanhoja pilaantuneen maan kohteita erillisprojekteina. Kunnostustarve perustuu tapauskohtaiseen riskinarvioon, jossa huomioidaan muun muassa ympäristö-, terveys- ja kulkeutumisriskit. Pilaantuneita alueita kunnostetaan hankkeiden toteuttamisen yhteydessä tai varmistetaan, että muu pilaantuneisuudesta vastuullinen taho toteuttaa kunnostuksen. Kunnostuskustannukset maksaa ja kunnostuksen toteuttaa ensisijaisesti pilaantumisen aiheuttaja, mikäli tämä on tiedossa.

Maa-alueita on puhdistettu viime vuosien aikana useissa kymmenissä kohteissa yhteistyössä liikennöitsijän, kunnossapitäjän ja ympäristöviranomaisten kanssa. Tiealueilta löytyy myös yksittäisiä kohteita, joissa tarvitaan maaperän puhdistustoimia. Muutamissa tapauksissa viereisellä kiinteistöllä aiheutunut pilaantuminen on levinnyt myös tie- tai rata-alueelle.

Torjunta-aineita käytetään sekä tien- että radanpidossa kasvillisuuden hallinnassa näkyvyyden ja turvallisuuden parantamiseksi sekä mm. routavaurioiden ehkäisemiseksi.

Torjunta-aineet ovat Suomen pohjavesiolosuhteissa hitaasti hajoavia ja todetut torjunta-ainepitoisuudet voivat olla peräisin myös muiden toimijoiden torjunta-aineiden käytöstä. Nykyisin radanpidossa ei käytetä torjunta-aineita lainkaan pohjavesialueilla vaan torjunta tehdään mekaanisesti. Tienpidossa torjunta-aineita käytetään pohjavesialueilla vain rikkakasvien torjuntaan kivetyillä pinnoilla.

Erityisesti vielä 1980- ja 1990-luvuilla käytetyt sallitut torjuntakemikaalit ja niiden pysyvät hajoamistuotteet ovat myöhemmin osoittautuneet ongelmallisiksi. Vuonna 2007 valmistuneessa tutkimuksessa havaittiin, että 15 pohjavesialueella oli torjunta-aineita tai niiden hajoamistuotteita yli asetetun raja-arvon. WHO:n talousvedelle antamat terveysperusteiset suositusarvot eivät kuitenkaan ylittyneet yhdelläkään pohjavesialueella.

Pohjavedensuojauksia rakennetaan lähinnä maanteille. Maanteille suojaukset voidaan rakentaa joko muun rakentamishankkeen yhteydessä tai omana erillishankkeenaan. Rahoituksen niukkuuden vuoksi pohjavedensuojauksia on viime vuosina rakennettu pääasiassa vain suurten kehittämishankkeiden yhteydessä.

Vain muutamalle uudelle rataosalle on suunniteltu tai rakennettu pohjavedensuojauksia. Vaihteettomilla ratalinjoilla riski pohja- ja pintavesille on tilastotietojen mukaan erittäin pieni. Merkittäviä pohjaveden likaantumiseen johtaneita yksittäisiä onnettomuuksia viime ajoilta ei ole tiedossa myöskään ratapihoilla.

Uusia maanteitä ja rautateitä rakennettaessa tai vanhoja parannettaessa pohjaveden suojaustarve ja -laajuus määritellään tapauskohtaisesti, koska vaikuttavia tekijöitä on paljon. Suojauksen tarpeen, laajuuden ja menetelmän määritteleminen tehdään yleensä pohjavesiselvitysten ja riskien määrittelyn sekä hankkeesta vastaavan, suunnittelijan, alueellisen ELY-keskuksen ja vedenottajan vuorovaikutuksen pohjalta. Väylien parannustoimenpiteet jo sinänsä yleensä vähentävät pohja- ja pintavesiin kohdistuvia riskejä, koska onnettomuusriski väylien parannushankkeissa pääsääntöisesti pienenee.

Pohjaveden suojelu maanteillä (Väyläviraston ohjeita, 19/2020)

Vaarallisten aineiden kuljetukset 2017 (Trafin julkaisuja 4/2019)

I Salpausselän pohjaveden kloridipitoisuuksien muutokset ja niihin vaikuttavia tekijöitä (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 11/2015)
Pohjavesialueilla kulkevien teiden luiskasuojaukset. Päivitys 2010 (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 12/2015)
Luiskasuojausten vaikutuksista pohjaveden kloridipitoisuuteen eräissä kohteissa. Vuonna 2000 ja sen jälkeen rakennetut suojaukset (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 13/2015)
Vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden kemialliset reaktiot pohjaveteen kulkeutumisessa (Suomen ympäristö 515/2001)
Vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden kulkeutuminen pohjaveteen (Suomen ympäristö 552/2002)
Kaliumformiaatin hajoaminen maaperässä ja pohjavedessä. MIDAS-loppuraportti (Suomen ympäristö 675/2004)
Teiden talvikunnossapidon vaikutukset pohjaveteen. Seurannan tuloksia (SYKEn raportteja 10/2007)
Vaihtoehtoiset liukkaudentorjunta-aineet ja pohjavesien suojelu - MIDAS2-hankkeen loppuraportti (Suomen ympäristö 22/2010)
Muistilista kaliumformiaatin käyttöön (SYKE)
Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä. Loppuraportti (Suomen ympäristö 42/2007)
Kasvillisuuden torjunnan menetelmät rautateillä, esiselvitys (TKK 2008)
Rataverkon pohjavesialueiden riskienhallinnan kehittäminen (Ratahallintokeskuksen julkaisuja A9/2008)

Pohjavesiriskien hallinta ja kohdealueet:
Rataverkon pohjavesialueiden riskienhallinta (Länsi-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa ja Uusimaa)
Rataverkon pohjavesialueiden riskienhallinta (Häme, Lounais-Suomi, Pirkanmaa ja Keski-Suomi)
Rataverkon pohjavesialueiden riskienhallinta (Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin ELY-keskusten alueet)