Ilman laatu

Väylän tavoitteena on vähentää liikenteen ja väylänpidon epäpuhtauspäästöjä ilmaan ja siten parantaa ilmanlaatua erityisesti taajamissa.

Liikenteen kokonaispäästöt ovat viime vuosina vähentyneet hiilidioksidipäästöjä lukuun ottamatta. Tämä liittyy suureksi osaksi siihen, että tieliikenteen päästöt ovat pienentyneet ajoneuvotekniikan ja polttoaineiden nopean kehityksen ansiosta. Tieliikenne on kuitenkin edelleen liikenteen merkittävin ilman epäpuhtauksien päästölähde.

Vuonna 2017 tieliikenteen osuus kotimaan liikenteen typen oksidien kokonaispäästöistä oli vajaat 76 %, vesiliikenteen osuus noin 19 %, rautatieliikenteen osuus reilut 3 % ja lentoliikenteen osuus vajaat 2 %. Hiukkaspäästöistä tieliikenteen osuus oli reilut 68 %, vesiliikenteeen osuus vajaat 29 %, rautatieliikenteen osuus hieman yli 2 % ja lentoliikenteen osuus vajaat 0,5 %.  (Lähde: VTT:n LIPASTO-järjestelmä)

Ratkaisukeinot päästöjen vähentämiseen ovat enimmäkseen teknisiä

Ajoneuvotekniikan ja polttoaineiden kehittäminen ovat tehokkaita keinoja päästöjen vähentämiseksi. Tehokas, mutta haastava keino vähentää liikenteen päästöjä on vähentää henkilöautoliikenteen määrää esimerkiksi kehittämällä joukkoliikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn toimintaedellytyksiä ja parantamalla niiden kilpailukykyä. Erityisesti kaupungeissa on tarvetta vähentää liikennettä ja ruuhkia ilmanlaadun paranemiseksi. 

Suomessa ei ole tehty kattavaa katupölyn ongelmakohteiden kartoitusta. Vuonna 2018 Väyläviraston edeltäjä, Liikennevirasto, teetti selvityksen pölyämisen kannalta ongelmallisista maanteistä. Pölyongelmat liittyvät erityisesti suuriin liikennemääriin taajamissa, ja ongelmat kasvavat maankäytön lisääntyessä maanteiden varsilla. Pölyn aiheuttamia haittoja voidaan vähentää vaikuttamalla hiukkasten syntyyn, hiukkasten leviämiseen sekä niille altistumiseen. Merkittävimmät väyläviraston vaikutuskeinot liittyvät kunnossapidon hankintoihin ja yhteistyöhön eri toimijoiden, esimerkiksi kuntien, kanssa.

Alusliikenteen päästöt

Alusliikenteen rikkidioksidipäästöt vähenivät merkittävästi vuonna 2015 voimaan tulleen EU:n rikkidirektiivin määräysten myötä. Ennen määräysten voimaantuloa meriliikenne aiheutti merkittävän osan liikenteen rikkipäästöistä. Meriliikenne aiheuttaa nykyisin merkittävän osuuden liikenteen aiheuttamista kokonaishiukkas- ja typpidioksidipäästöistä sekä satamien välittömien lähialueiden päästöistä. Päästöjen vähentäminen edelleen vaatii kansainvälisesti hyväksyttyjä päätöksiä Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) eikä päästöihin voida juurikaan vaikuttaa kansallisin päätöksin.

Lue lisää

Sivu päivitetty 08.01.2019