Väylänpidon vaikutusten arviointi ja onnistumisen mittarit

Perussuunnitelman vaikutusten arvioinnissa on keskitytty merkittäviin vaikutuksiin. Perussuunnitelman vaikutusten arviointi on ollut laadullista asiantuntija-arviointia, joka pohjautuu ensisijaisesti olemassa olevaan tietoon toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista. Arvioinnissa on käytetty mahdollisuuksien mukaan myös määrällistä tietoa, jota on saatavissa esimerkiksi Väyläviraston tunnusluvuista. Perussuunnitelman 2024–2027 vaikutuksia on verrattu vertailuvaihtoehtoon (VE0). Perussuunnitelman vaihtoehtojen (VE1 ja VE2) vaikutuksia on tarkasteltu vertailuvaihtoehdon lisäksi myös suhteessa nykytilaan.  

Vertailuvaihtoehtona (VE0) on tilanne, jossa rahoitus ja sen kohdentaminen vastaa vuoden 2023 talousarviota (perusväylänpidon rahoituksen kokonaistaso noin 1,3 miljardia euroa). VE1:ssä rahoituksen taso on julkisen talouden suunnitelman kehyksen mukainen noin 1,3 miljardia euroa/vuosi, mutta vuodelle 2024 on lisätty hallituksen määräaikaisen investointiohjelman lisäpanostus 250 milj. eur, joka on kohdistettu maanteiden korjausohjelman/ päällystysohjelman laajentamiseen. VE2:ssa on lisäksi mukana arvio hallituksen määräaikaisen investointiohjelman jatkosta vuosille 2025–2027, 90 milj. eur/vuosi kohdistettuna maanteiden korjausohjelman laajentamiseen. Vaihtoehdoissa 1 ja 2 vesiväylänpidon rahoitusta on lisätty loppuvuosina noin 25 milj. eurolla nouseviin jäänmurron kustannuksiin vastaamiseksi ja talvimerenkulun palvelutason säilyttämiseksi. Lisäys on tehty siirtämällä rahoitusta vesiväylänpitoon tien- ja radanpidosta.

Tienpito

Oleellisin muutos vaihtoehdon VE1 rahoituksessa vertailuvaihtoehtoon verrattuna on vuodelle 2024 lisätty korjausvelkaraha 250 milj. euroa. Perussuunnitelman vaihtoehto VE2 lisää korjausvelkarahaa myös vuosille 2025–2027, kullekin vuodelle 90 milj. euroa.

Hoidon toimenpiteillä ylläpidetään saavutettavuus sekä matkojen ja kuljetusten palvelutaso vilkkailla teillä pääosin nykytilassa. Vilkkaiden teiden sekä siltojen ja taitorakenteiden korjauksia pystytään tekemään, mutta korjausvelka kasvaa muiden teiden osalta. Vilkkailla teillä pystytään hoidon ja korjauksen toimenpiteillä ylläpitämään ihmisten tasavertaisuutta ja liikkumisen mahdollisuuksia, mutta muilla teillä tähän ei päästä korjausten vähäisyyden vuoksi.  

Muiden teiden kunnon heikkeneminen vähentää mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen ja sään ääri-ilmiöihin. Talvihoito ylläpitää tieliikenteen turvallisuutta. Turvallisuutta ylläpidetään myös liikenneympäristön hoidolla (niitot, vesakoinnit). Liikenteenohjaus varmistaa osaltaan liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Osa parantamishankkeista on nimenomaan turvallisuushankkeita, joten ne parantavat osaltaan liikenneturvallisuutta.  

Perussuunnitelman vaihtoehdossa VE1 korjausvelkarahaa kohdistetaan vuonna 2024 erityisesti keskivilkkaan tieverkon kunnon parantamiseen, mikä näiltä osin parantaa kuljetusten ja matkojen palvelutasoa ja käyttäjähyötyjä. Vaihtoehdossa VE2 vuosien 2025–2027 korjausvelan jatkorahoituksella korjataan kuljetusten kannalta kriittisten reittien päällysteitä, mikä parantaa erityisesti kuljetusten, mutta myös matkojen palvelutasoa ja käyttäjähyötyjä. Korjausvelkarahalla saadaan hidastettua päällysteiden korjausvelan kasvua, mutta korjausvelkaa ei saada pienenemään. 

Teiden parantamishankkeita ei pystytä toteuttamaan vuonna 2021 valmistuneen Liikenne 12 -suunnitelman mukaisesti johtuen maarakentamisen kustannustason noususta.

Radanpito

Perussuunnitelman vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat rahoitukseltaan samanlaisia eikä niiden rahoitus tai vaikutukset saavutettavuuteen, kestävyyteen, tehokkuuteen, ilmastonmuutokseen ja liikenneturvallisuuteen oleellisesti poikkea vertailuvaihtoehdosta. 

Hoidon rahoitus on riittävä ylläpitämään väyläverkkoa nykyisellä tasolla. Hoito on luonteeltaan ylläpitävää, eikä hoidon keinoin voida parantaa nykytasoa tai vastata suurempiin korjaustarpeisiin. Hoidolla varmistetaan, että ratarakenteet ovat käytettävissä niiden suunnitellun elinkaaren ajan. Korjauksia pystytään tekemään tarkastelujaksolla riittävästi pääväyläverkolla, joten nykyinen palvelutaso voidaan ylläpitää lyhyellä tähtäimellä. Muulla rataverkolla saatetaan joutua tinkimään nykyisestä palvelutasosta.

Korjaustarve tulee kuitenkin kasvamaan pidemmällä aikavälillä. Isoja peruskorjaushankkeita ei pystytä tekemään tarvetta vastaavasti, mikä saattaa heikentää saavutettavuutta ja laskea kuljetusten ja matkojen palvelutasoa. Tällöin radan kunnosta johtuvia nopeusrajoituksia asetetaan lisää ja palvelutasoa joudutaan laskemaan osalla muuta rataverkkoa, jolloin matka-ajat pitenevät. On myös mahdollista, että kokonaisia yhteysvälejä pitää sulkea liikenteeltä muulla rataverkolla radan huonon kunnon takia. Perussuunnitelman rahoitustasolla saadaan tehtyä jonkin verran parantamista keskittyen pääasiassa tasoristeysturvallisuuteen, raakapuukuormaukseen ja pieniin välityskykyä parantaviin toimenpiteisiin. Ratojen parantamisella ei pystytä parantamaan saavutettavuutta tai kuljetusten ja matkojen palvelutasoa merkittävästi, joskin raakapuun kuormauspaikkojen kehittäminen parantaa saavutettavuutta. 

Ratojen korjaukset keskittyvät jo tällä hetkellä pääasiassa ratainfraan ja asemanseuduille jää korjausvelkaa ja puutteita esteettömyyteen, mikä heikentää ihmisten tasavertaisia liikkumismahdollisuuksia. Korjauksilla voidaan jonkin verran uusia tukikerroksia, mikä vähentää kemikaalien käytön tarvetta kasvillisuuden torjunnassa hiljaisimmilla rataosilla. Melu- ja tärinähaittoja ei todennäköisesti voida vähentää ja uudet jäykemmät betonipölkkyraiteet saattavat paikoittain jopa pahentaa tärinäongelmia, joskin materiaalivalinnoissa voidaan vaikuttaa tärinään. Parantamistoimenpiteillä voidaan kehittää melusuojauksia.  

Perusväylänpidon luonne on ylläpitävää, ja korjaus- ja parantamistoimenpiteillä on vain vähän vaikutuksia kulku- tai kuljetusmuotojakaumiin, joten niillä ei pystytä hillitsemään ilmastonmuutosta. Tehtävillä pienillä korjauksilla voidaan osittain sopeutua ilmastonmuutokseen (kuivatuksen parantaminen). Hoidolla ja korjauksilla ylläpidetään turvallista junaliikennettä. Niiltäkin osin, kun korjauksiin ei ole riittävästi rahoitusta, voidaan rataverkon turvallisuus varmistaa laskemalla tarvittaessa palvelutasoa nopeus- ja akselipainorajoituksin. Liikenteenohjaus varmistaa osaltaan liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Tasoristeysten varustaminen turvalaitteilla tai poistaminen edesauttaa tie- ja rautatieturvallisuutta. 

Tehdyn erillistarkastelun perusteella näyttää siltä, että merkittävä ongelma radanpidossa on alhaisen rahoitustason lisäksi alan henkilöresurssien vähyys. Mikäli rahoitusta olisi äkillisen kertalisäyksen myötä merkittävästi enemmän, alan resurssipula todennäköisesti hidastaisi sekä suunnittelua että rakentamista. Jos taas rahoitustason nosto olisi ennakoitua ja pysyvää, alalla pystyttäisiin vastaamaan resurssitarpeisiin.

Vesiväylänpito

Perussuunnitelman vaihtoehdossa VE1 kohdistetaan lisärahoitusta talvimerenkulkuun. Vaihtoehto VE2 on vesiväylänpidon osalta sama kuin vaihtoehto VE1. 

Jäänmurron kustannustaso tulee nousemaan arviolta noin 20–30 % suunnitelmakaudella. Kustannusten nousun taustalla on mm. päättyvien palvelusopimusten uudistaminen ja jäänmurtokaluston uusimistarve. Normaalin ja ankaran talven aikana ei tulla yltämään nykyiseen palvelutasoon nykyisellä rahoitustasolla. Perussuunnitelman vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 talvimerenkulun lisääntyvä rahoitus helpottaa nykyiseen palvelutasoon pääsemistä myös normaalin ja ankaran talven aikana. Laajojen suunniteltujen merituulivoima-alueiden toteutuminen tulee hankaloittamaan talvimerenkulkua (matkat pitenevät, kuljetuksen hidastuvat).  

Vesiväylien hoito on priorisoitu korkealle, ja sen rahoitus riittää ylläpitämään saavutettavuutta, kuljetusten ja matkojen palvelutasoa sekä ihmisten tasavertaisuutta ja liikkumisen mahdollisuuksia. Liikenteenohjaus varmistaa osaltaan liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Tärkeimmät kauppamerenkulun väylien korjaukset tehdään, mutta muiden väylien korjauksista tingitään tilanteessa, jossa rahoitus ei riitä, mikä heikentää kuljetusten ja matkojen palvelutasoa ja käyttäjähyötyjä. Väylien suurempiin parantamishankkeisiin ei rahoitus riitä, vaan ne tulee toteuttaa väyläverkon kehittämishankkeina. Tehtävät toimenpiteet parantavat merenkulun turvallisuutta ja siten pienentävät ympäristöonnettomuuksien riskiä. Korjausvelka pienenee kauppamerenkulun väylien osalta, mutta kasvaa muiden väylien osalta. Teihin ja ratoihin verrattuna vesiväylien korjausvelka on vähäinen.

Perusväylänpidon tavoitteet ja väylien palvelutaso

Perusväylänpidon suunnittelu pohjautuu sekä väylien kunnon että asiakkaiden tarpeiden tuntemiseen. Tarpeiden kokonaisuutta käsitellään liikenneverkon strategisessa tilannekuvassa. 

Lue lisää asiakastarpeiden tuntemisesta
Liikenneverkon strateginen tilannekuva (Traficom) 
Väylänpidon toimintalinjat ja tekniset ohjeet