Turvallisuusilmoitukset

Vuoden 2025 aikana Turi-, Tutka- ja Harja-järjestelmiin kirjattiin yhteensä 462 tienpitoon liittyvää turvallisuusilmoitusta. Näistä noin 100 oli luonteeltaan turvallisuushavaintoja, eli toteamuksia mahdollisesti vaaratilanteita aiheuttavista näköesteistä, puuttuvista liikennemerkeistä tai pienistä työturvallisuusohjeiden laiminlyönneistä. Loput 362 ilmoitusta koostuvat onnettomuuksista, vaaratilanteista, tapaturmista tai muista turvallisuuspoikkeamista, joihin liittyi konkreettisia henkilö- tai materiavahinkoja, tai tilanteita, joissa riski vahinkoihin oli suurempi kuin turvallisuushavainnoissa, tai joista aiheutui haittaa liikennejärjestelmälle.

Kokonaisuutena ilmoitusten määrä oli pienempi kuin vuonna 2024, jolloin kirjattiin yhteensä 636 ilmoitusta. Suurin osa ilmoitusmäärän alenemasta selittyy turvallisuushavaintojen määrän vähenemisellä (227 -> 100). Kirjattujen turvallisuushavaintojen määrän alenema on turvallisuuden kokonaiskuvan seurannan kannalta negatiivinen trendi, jonka osalta tullaan seuraamaan kehitystä ja selvittämään, vaaditaanko toimenpiteitä kirjaamisaktiivisuuden lisäämiseksi.

Ilmoitusten kokonaismäärä vuonna 2025 oli kuitenkin suurempi kuin vuonna 2023, jolloin kirjattiin yhteensä 409 ilmoitusta.

Kuva 4. Tienpidon turvallisuusilmoitukset vuonna 2025.

Taulukko 4. Tienpidon turvallisuusilmoitusten määrät vuosina 2024–2025 ja määrien muutokset.

Tienpitoon liittyvien kirjauksien määrää tarkastellessa ja mm. rataverkon poikkeamailmoitusten tilanteeseen verratessa on pääteltävissä, että merkittävä osa tienpidon poikkeamista jää kirjaamatta, mikä hankaloittaa kokonaistilannekuvan muodostamista ja analytiikan tekemistä työmaiden turvallisuustilanteen kehityssuunnasta.

Työturvallisuus

Vuonna 2025 tieurakat ilmoittivat yhteensä 101 työturvallisuuspoikkeamaa. Poikkeamat jakautuivat työtapaturmiin (21 kpl), vaaratilanteisiin (55 kpl) ja turvallisuushavaintoihin (25 kpl) (Kuva 5). Työtapaturmien määrä oli edellisvuotta pienempi. Tietyömaiden työtapaturmista yksi johti kuolemaan.    

Kuva 5. Tieurakoiden työturvallisuuspoikkeamat 2021–2025.

 

Liikenteenohjaus

Tieliikenteen liikenteenohjauksesta vastaava palveluntuottaja Fintraffic Tie Oy raportoi toimintansa osalta yhden tieliikenteen turvallisuuteen vaikuttaneen ja liikenteen ohjaukseen liittyvän poikkeaman. Tieverkolla sattuneihin onnettomuuksiin ja häiriöihin liittyen tieliikenteen ohjauspalvelu raportoi yhteensä 89 VOP-tiedotuskriteerin ylittänyttä tapahtumaa.  Fintraffic Tie Oy laati vuoden 2025 aikana yhteensä 80 tunneleihin liittyvää tapahtumakirjausta.

Fintraffic Tie osallistui vuoden 2025 aikana useisiin tieliikennettä koskeviin valmiusharjoituksiin.

Kuva 6. Fintrafficin liikennetiedotteet vuonna 2025.

Tunneliturvallisuus

Valtion tieverkolla on tällä hetkellä käytössä 24 tunnelia, joista pisin on Tampereen Rantatunneli (2327 metriä) ja lyhin Raaseporissa sijaitseva Fiskarsin tunneli (145 metriä). Maantietunneleiden yhteispituus on noin 15 km ja tunneliputkien yhteispituus noin 29 km. Suomen vanhin Kuparivuoren tunneli on rakennettu 1980-luvun lopussa. Uusimmat vuonna 2020 käyttöön otetut tunnelit ovat Lahden eteläisellä kehätiellä. Suurin osa maantietunneleista on otettu käyttöön 2000-luvulla ja niiden turvallisuusvarustelut ovat korkeatasoisia. Kriittisimpiä tunneleita seurataan tieliikennekeskuksista ympäri vuorokauden.

Maantietunneleita hallinnoivat elinvoimakeskukset ja tieyhtiöt. Elinvoimakeskusten hallinnoimia maantietunneleita on 15 kpl. E18-tiellä on kolmen tieyhtiön hallinnoimia tunneleita, jotka ovat Tieyhtiö Valtatie 7 (vuoteen 2026 asti), Tieyhtiö Ykköstie Oy (vuoteen 2029 asti) ja Tieyhtiö Vaalimaa (vuoteen 2034 asti). Kivihaan maantietunneli siirtyi Helsingin kaupungille 1.10.2025, kun MT 100 Hakamäentie muuttui kaduksi.

Maantietunneleiden teknisten järjestelmien laitteet omistavat pääosin liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Tie Oy, joka vastaa myös omistamiensa järjestelmien kunnossapidosta. 

Normaalin päivittäisten viankorjausten ja huolto-ohjelmien mukaisten tarkastusten sekä testausten lisäksi maantietunneleiden rakenteille sekä teknisille järjestelmille suoritetaan kattavia määräaikaistarkastuksia 6 vuoden välein.  Vuonna 2025 tämä määräaikaistarkastus tehtiin Hämeenlinnan, Markkinamäen, Husulan ja Kuparivuoren maantietunnelille. Yleisesti ottaen tarkastetut tunnelit olivat suhteellisen hyvässä kunnossa eikä niissä havaittu kriittisiksi luokiteltavia vikoja, jotka olisivat vaatineet välitöntä käytön rajoittamista. Tarkastuksissa havaittiin muutamia vakavia turvallisuuteen liittyviä puutteita ja havaintoja, jotka vaativat hallinnoijalta jatkotoimenpiteitä.    

Vuonna 2025 maantietunneleissa havaittiin 22 onnettomuutta. Väärään suuntaan ajaneita ajoneuvoja havaittiin 37 kappaletta. Kaupunkitunneleissa tunneliturvallisuutta heikentää autoilijoiden aiheettomat lyhytaikaiset pysähtymiset sekä öisen ajan jalankulkijat, pyöräilijät ja mopoilijat. Vuonna 2025 tunneleissa havaittiin 908 pysähtynyttä ajoneuvoa. Kaikissa maantietunneleissa on ongelmana liikenteen ylinopeudet, joka olikin yleinen tunnelionnettomuuksien syy päihteiden lisäksi.   

Suojattomat tienkäyttäjät

Suojattomiksi tienkäyttäjiksi on perinteisesti määritelty jalankulkijat ja pyöräilijät. Tieturvallisuusdirektiivissä määritelmä on laajennettu koskemaan jalankulkijoita ja kaikkia kaksipyöräisiä eli pyöräilijöiden lisäksi mopoilijoita ja moottoripyöräilijöitä. Maanteillä kuolleiden suojattomien tienkäyttäjien kokonaismäärä laski verrattuna edellisvuoteen (Kuva 7). Ennakkotietojen mukaan kuolleiden jalankulkijoiden ja mopoilijoiden määrät laskivat, kuolleiden pyöräilijöiden määrä nousi ja kuolleiden moottoripyöräilijöiden määrä pysyi ennallaan. Luvut ovat kuitenkin pieniä ja satunnaisvaihtelu suurta.

Vuoden 2025 vakavasti loukkaantuneiden määristä ei ole vielä tietoa tilaston valmistuessa yli vuoden viiveellä. Vuonna 2024 vakavasti loukkaantuneiden suojattomien tienkäyttäjien määrä laski, ja erityisesti laskua tapahtui moottoripyöräilijöissä. Vakavasti loukkaantuneiden pyöräilijöiden määrä puolestaan kasvoi. Vuodesta 2024 alkaen on saatavissa tietoa myös vakavasti loukkaantuneista sähköpotkulautailijoista, kun niille on saatu oma tapaturmakoodi hoitoilmoitusrekisteriin. Koodin käyttö vakiintunee ajan kuluessa. On huomionarvoista, että erityisesti pyöräilijöiden yksittäisonnettomuuksia jää paljon näiden tilastojen ulkopuolelle, koska niistä ei ole paikkatietoa saatavilla.

Kuva 7. Maanteillä kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet suojattomat tienkäyttäjät (*ennakkotieto).

Tiedossa olevista jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden vakavista loukkaantumisista viimeisten viiden vuoden aikana 32 % tapahtui suojateillä. Kuolemissa vastaava osuus oli 8 %. Maanteillä pyöräilijöiden keskeisiä tienpitoon liittyviä riskitekijöitä ovat liukkaus, puutteelliset tien ylitys- ja risteämisjärjestelyt sekä jalankulku- ja pyöräilyväylien ja -yhteyksien puute. Kansallisen liikenneturvallisuusstrategian 2022–2026 toimenpiteissä painotetaan liikennejärjestelmän turvallisuutta suojattomille tienkäyttäjille. Myös tieturvallisuusdirektiivi edellyttää erityisesti suojattomien tienkäyttäjien huomioimista kaikissa direktiivin menettelyissä.

Autoliikenteestä eroteltu jalankulun ja pyöräliikenteen väylä on maantieympäristössä tärkeä jalankulun ja pyöräliikenteen turvallisuustoimenpide. Erillinen väylä parantaa myös koettua turvallisuutta, joka tienkäyttäjän tyytyväisyyskyselyssä on tunnistettu heikoksi pientareella. Laadukasta kävelyn ja pyöräliikenteen infraa on toteutettu erityisesti kaupunkiseutujen seudullisilla verkoilla. Vuonna 2025 toteutettiin kävelyn ja pyöräliikenteen infraa laajempien kehittämishankkeiden yhteydessä ja perusväylänpidon rahoituksella. Rahoitusta käytettiin kävelyn ja pyöräliikenteen infran rakentamiseen noin 12 miljoonaa euroa. Lisäksi kasvatettiin suunnitelmavalmiutta seudullisilla yhteyksillä.

Erittäin tärkeä kävelyn ja pyöräliikenteen turvallisuuteen vaikuttava tekijä on päällysteen kunto. Kävelyn ja pyöräliikenteen väyliä päällystettiin vuonna 2025 yhteensä 163 km. Talvihoidon laatukäytäviä on otettu käyttöön maantieverkolla yhteensä 168 km. Laatukäytäväluokan väylät ovat yleensä seudullisesti merkittäviä yhteyksiä, jossa hoidon laatuvaatimukset pyritään sovittamaan yhteen kuntien kanssa. Näillä väylillä käyttäjämäärät ovat yleensä seudullisella tasolla korkeimpia. Laatukäytäväluokan hoidossa pyritään siihen, etteivät hallinnolliset rajat vaikuta väylän käytettävyyteen.   

Tärkeässä osassa jalankulun ja pyöräliikenteen turvallisuuden näkökulmasta on myös alhaisten nopeusrajoitusten lisääminen erityisesti taajamissa.