Liikennejärjestelmän saavutettavuudella tarkoitetaan helppoutta, jolla henkilöt ja yritykset tavoittavat tarvitsemansa palvelut ja toiminnot. Saavutettavuus muodostuu maankäytön ja liikennejärjestelmän yhteisvaikutuksesta: esimerkiksi harvaan asutulla maaseudulla voi tunnin aikana henkilöautolla ehtiä hyvinkin pitkälle, mutta saavuttaa vain vähän toimintoja, koska niitä ei ole. Nykyään moni asia on saavutettavissa digitaalisen viestinnän keinoin, joten fyysistä liikkumista aina tarvita.
"Valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa, eli Liikenne 12 -suunnitelmassa, koko Suomen saavutettavuuden parantaminen on yksi kolmesta päätavoitteesta. Suunnitelma ohjaa koko LVM:n hallinnonalan tekemistä ja näkyy oikeastaan kaikessa, mitä teemme. Esimerkiksi valtion väyläverkon investointiohjelmaa laadittaessa tehdään systemaattista vaikutusten arviointia, jossa yhtenä näkökulmana on saavutettavuus. Investointiohjelma on Väyläviraston näkemys uusien rata-, maantie- ja vesiväylähankkeiden toteuttamisesta ja niiden vaikutuksista", Ojanen selventää.
Saavutettavuus jakautuu erilaisiin kokonaisuuksiin
Väyläviraston rooli alueidenvälisen, alueellisen ja kansainvälisen saavutettavuuden parantamisessa konkretisoituu suunnittelun ja ohjelmoinnin työkalujen, kuten investointi- ja suunnitteluohjelman sekä väylänpidon perussuunnitelman kautta. Toteutuessaan ne edistävät liikennejärjestelmän saavutettavuutta eri puolilla Suomea. Toisaalta on tärkeää huomata, että myös saavutettavuuden nykytilan ylläpitäminen vaatii toimenpiteitä ja investointeja.
"Liikenne 12 -suunnitelman toteutuksessa tasapainoillaan kolmen ison tavoitteen kesken, joita saavutettavuuden lisäksi ovat kestävyys ja tehokkuus. Tehokkuustavoite velvoittaa priorisoimaan sellaisia hankkeita, joilla on mahdollisimman hyvä vaikuttavuus suhteessa tavoitteisiin ja hankkeen kustannuksiin. Usein tällaiset hankkeet sijaitsevat siellä, missä on myös eniten liikkujia ja kuljetuksia. Samaan aikaan on kuitenkin huolehdittava riittävällä tavalla koko Suomen saavutettavuuden toteutumisesta, ja tämä kaikki on toteutettava kestävästi", valottaa Ojanen valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnittelun haastavuutta.
Saavutettavuus koskee sekä henkilöliikennettä että kuljetuksia. Kuljetusten näkökulmasta merkittävin saavutettavuustekijä on usein toimitusvarmuus, kun taas nopea matka-aika on henkilöliikenteen näkökulmasta tärkeämpää. Saavutettavuutta parantavia väyläverkon toimenpiteitä suunniteltaessa vaikutetaan yleensä sekä henkilöliikenteeseen että tavarakuljetuksiin, joten niiden erilaiset tarpeet tulee huomioida ja sovittaa yhteen.
Infra luo pohjan saavutettavuuden toteutumiselle
Väyläverkolla ja infralla on tärkeä rooli saavutettavuuden toteutumisessa:
"Infra ei tietenkään yksin määritä saavutettavuutta, mutta luo pohjan sille. Esimerkiksi rataverkko mahdollistaa junille tietyn kulkunopeuden ja kapasiteetin, jotka taas toimivat lähtökohtana sille, miten ihmiset ja tavarat pääsevät raiteita pitkin kulkemaan. Infra yksin ei takaa hyvää palvelutasoa, eli vaikkapa riittävän tiheästi kulkevia nopeita junia, mutta tekee sen mahdolliseksi. Maantieverkolla infran palvelutaso vaikuttaa suoraa käyttäjien kokemaan saavutettavuuteen ainakin niiden ihmisten osalta, joilla on auto käytössään", Ojanen kertoo.
Toteutumista seurataan monin tavoin
Saavutettavuuden toteutumista voidaan arvioida esimerkiksi infran laadun ja verkon peittävyyden kautta. Asiakkaiden kokemia infran laatutekijöitä ovat esimerkiksi matka-aika, toimintavarmuus (häiriöiden määrä) ja infran kunto. Verkon peittävyys on Suomessa jo varsin hyvällä tolalla, koska maamme laaja tieverkko ja kohtalaisen laaja rataverkko vastaavat hyvin aluerakenteemme tarpeisiin.
Saavutettavuuden toteutumista seurataan tarkkaan eri tasoilla. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom vastaa saavutettavuuden kehityksen laajemmasta seurannasta toteuttamalla muun muassa saavutettavuusanalyyseja ja alueellisen saavutettavuuden tarkasteluja. Väylävirasto puolestaan seuraa vuosittain päivittyvän investointiohjelman vaikutuksia systemaattisesti.
"Saavutettavuutta koskevan tavoitteen toteutumisen seuranta on merkittävä osa investointiohjelman vaikutusten arviointia. Investointiohjelma tekee väyläinvestointien taustalla olevat perustelut ja vaikutusten arvioinnin näkyviksi. Jatkossakin eduskunta tekee päätökset isoista väyläverkon kehittämishankkeista, mutta nyt kansalaisenkin on helpompi seurata, miltä tietopohjalta päätökset tehdään", Ojanen kiteyttää.
Lue myös
Pääjohtaja Wihlman: Toimiva väyläinfra palvelee yhteisiä tarpeita
Väyläomaisuuden hallinta on tiedon ja taidon ketterää kunnossapitoa
Infran merkitys elinkeinoelämälle - toimintavarmuus ja kustannustehokkuus korostuvat