Hankkeessa parannetaan rautatiekuljetusten kustannustehokkuutta ja teollisuuden kilpailukykyä. Tavoitteena on mahdollistaa henkilöjunaliikenteen käynnistyminen Suomen ja Ruotsin välille sekä parantaa tasoristeysturvallisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hankkeessa sähköistetään rataa Keminmaan Laurilasta Ruotsin rajan yli Haaparantaan saakka, minkä lisäksi tehdään myös huomattava määrä turvalaitetöitä ja raiteistomuutoksia.
”Väyläviraston kilpailuttama urakka sisältää suomalaisen raiteiston sähköistämisen myös Ruotsin puolella, kun taas Trafikverketin kilpailuttama urakoitsija hoitaa Haaparannan asemalla matkustajalaiturin uusimisen”, hankkeen projektipäälliköt Jukka Päkkilä ja Terhi Honkarinta tiivistävät.
Neuvottelut ja sopimukset ovat olennainen osa hankkeen onnistumista. Esimerkiksi rautatierakentamiseen liittyvät prosessit vaihtelevat maiden kesken, minkä vuoksi yhteisen ymmärryksen luominen niin sopimus- kuin käytännön tasolla on tärkeää hankkeen sujuvan etenemisen varmistamiseksi.
”Olemme etsineet ja kehittäneet rajapintoja siinä, miten yhteistyötä tehdään, missä menevät urakoiden rajapinnat ja mikä on kenenkin vastuulla. Yhteistyö jatkuu rakentamisen jälkeen myös käyttöönotto- ja ylläpitovaiheissa”, Päkkilä selventää.
Vuorovaikutukseen panostetaan
Noin 15 vuotta rakentamisen parissa työskennelleille Päkkilälle ja Honkarinnalle Laurila-Tornio-Haaparanta rataosan sähköistämishanke on ensimmäinen ratahanke. Hankkeen kansainvälinen ulottuvuus ja yhteystyötahot tuovat mukanaan lisämausteen.
”Hanke on monessa asiassa ainutlaatuinen, joten selviteltävää riittää. Töitä tehdään kahden maan alueella, minkä vuoksi on huomioitava esimerkiksi lupaprosesseissa molempien maiden käytännöt. Esimerkiksi Tornionjoen ratasillan suunnitelmat piti hyväksyttää molemmilla puolilla ennen etenemistä”, Honkarinta kertoo.
”Oman lisänsä tuo myös se, että Laurila-Tornio-Haaparanta-rataosan sähköistämishanke on yksi sotilaallista liikkuvuustukea saavista hankkeista, jolla parannetaan rajat ylittävän rataliikenteen olosuhteita", hän selventää.
Myös maiden toisistaan poikkeavat lait ja raideleveydet sekä kielet, että myös virastojen ohjeistukset ovat haastaneet tekemistä. Haasteista on kuitenkin vuonna 2020 ratasuunnitteluvaiheella käynnistyneessä hankkeessa selvitty vuorovaikutukseen panostamalla.
”Yhteistyö henkilötasolla on ollut todella sujuvaa. Trafikverketin porukan kanssa on helppo toimia. Meillä on yhteinen tavoite ja tahtotila löytää ratkaisut ja päästä eteenpäin”, Päkkilä kertoo.
Monipuolisessa hankkeessa on ollut mukana laaja joukko asiantuntijoita Väyläviraston eri osastoilta. Lisäksi lupaprosesseihin liittyen on tehty rajat ylittävää yhteistyötä Traficomin ja Transportstyrelsenin kanssa.
”Pala kerrallaan”
Kun hanke vuoden 2024 loppupuolella valmistuu, yhteistyö eri tahojen välillä jatkuu.
”Käyttöönotto vaatii ohjeistuksia, turvallisuus- ja johtamisjärjestelmien päivittämistä sekä rataverkon haltijuudesta sopimista. Myös näitä asioita käydään aktiivisesti hankkeen aikana ja sen jälkeen läpi”, Päkkilä tiivistää.
”Pala kerrallaan tehdään niin rakentamisen kuin yhteistyönkin suhteen”, Honkarinta vielä korostaa.
Lue myös
Pääjohtaja Wihlman: Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää myös väylillä
CEF-liikennetuen avulla kaivattuja lisäeuroja infran kehittämiseen
Miten CEF-tuki näkyy hankkeen arjessa?
Yhdessä laadituista standardeista laatua ja luotettavuutta
Pohjoismainen tie- ja liikennefoorumi varmistaa pohjoismaisen yhteistyön muuttuvassa maailmassa