+kopio.jpg/012d43f0-60db-f8b0-d425-639d6e2348eb?t=1743071214390)
Väylävirasto seuraa ja ohjaa valtakunnallista kokonaiskuvaa, joka muodostuu paikallisten ELY-keskusten suunnitelmista ja toimista. Tämä tiivistys pätee koko tienpitoon, mutta myös päällystämisen suunnittelussa, ohjelmoinnissa ja hankinnassa tehtävään yhteistyöhön. Työ ei pysähdy päällystyskauden loppuun, vaan silloin seuraavan vuoden suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa.
”Yhteistyö on jatkuvaa ja käytännössä ympärivuotista. Kaikki lähtee valtakunnallisista päällysteiden korjauksen toimintalinjoista, tavoitteiden asettamisesta ja muusta suunnittelusta. Me siis luomme yhtenäiset raamit, joiden sisällä ELY-keskukset valitsevat eli suunnittelevat, ohjelmoivat ja kilpailuttavat vuosittaiset päällystysohjelman kohteet osoitettujen määrärahojen puitteissa”, kertoo teiden kunnossapidon asiantuntija Ossi Saarinen Väylävirastosta.
Esimerkiksi tulevan kesän päällystyskohteiden valintaa edeltää erittäin pitkäjänteinen ja teiden mitattuun kuntoon perustuva prosessi. Toimintalinjojen mukaisesti ensin varmistetaan vilkasliikenteisimmän verkon kunnon säilyminen tavoitetilassa, ja sen jälkeen ehkäistään huonokuntoisten teiden määrän kasvua muulla tieverkolla. Jos resurssit riittävät, tieverkon kuntoa myös parannetaan.
”Päällystettyjen teiden kunnonhallinta on jatkuvaa tieverkon kunnon seurantaa, joka sitten konkretisoituu aina vuosittain päällystysohjelmaan ja sen vaikutuksiin päällysteiden kuntotilaan. Rahoituskehys on tietysti oleellisessa asemassa siinä, miten laajasti päällystämistä voidaan kunakin vuonna tehdä”, muistuttaa ylläpitovastaava Kimmo Tiikkainen Pohjois-Savon ELY-keskuksesta.
Raha ratkaisee
Raha eli resurssit asettavat siis raamit ensin Väylävirastolle, sen jälkeen ELY-keskuksille. Kuluvalle hallituskaudelle on osoitettu tieverkon korjausvelan purkuun 520 miljoonan euron lisärahoitus, josta 450 miljoonaa on kuluvan vuoden jälkeen käytetty mahdollisimman tehokkaasti liikenteen etuja palvellen. Vuodesta 2026 alkaen tilanne näyttää jälleen tiukemmalta, mikäli lisärahaa ei tule.
”Jos rahoituksessa palataan vuotta 2024 edeltävien vuosien tasolle, niin päällysteiden kunto erityisesti alemmalla tieverkolla jatkaa kahden hyvän vuoden jälkeen heikkenemistään hyvinkin nopeasti. Tasainen ja vakaa rahoitus olisi niin tieverkon kuin koko infra-alankin etu – päällysteurakoitsijoiden on hankalaa investoida tulevaan ilman varmoja näkymiä. Rahoitustason merkittävät vaihtelut aiheuttavat epävarmuutta myös pidemmän tähtäimen ohjelmointiin ja suunnitteluun”, Tiikkainen sanoo.
”Alemmalla rahoitustasolla priorisoidaan vilkasliikenteistä tieverkkoa toimintalinjojen mukaisesti. Runsaat päällystysvuodet aiheuttavat kiirettä koko alalla, mutta niukemmatkin vuodet vaativat yhtä lailla ponnisteluja ─ kun tehdään vähemmän, niin esimerkiksi päällystyskohteiden priorisointi ja perustelu voi olla jopa vaikeampaa”, Saarinen toteaa.
Suurimpana voimavarana selkeät toimintaperiaatteet ja yhteydenpito
Päällystysohjelmia siis suunnitellaan alustavina jo useamman vuoden päähän. Kun edellinen työkausi päättyy, alkaa seuraavan kesän suunnittelu tiivistyä. Ohjelmointia ohjaavat käytettävissä oleva rahoitus, tieverkon kuntomittausten analysointi, Väyläviraston ELY-keskuksille asettamat päällysteiden kuntotilan tavoitteet, alueelliset erityispiirteet kuten elinkeinoelämän kuljetustarpeet sekä päällystystöiden ja päällysteissä käytettävien raaka-aineiden kustannustaso.
Lisäksi kestävän liikkumisen näkökulmasta ohjelmointiin vaikuttavat myös jalankulku- ja pyöräilyväylien kunnostustarpeet.
Sekä Saarinen että Tiikkainen toteavat, että Väyläviraston ja ELY-keskusten yhteistyö toimii hyvin. Selkärankana ovat selkeät toimintaperiaatteet ja yhtenäiset järjestelmät, joiden käyttöä on hiottu useita vuosia. Myös avainhenkilöiden yhteydenpito organisaatioiden välillä toimii mainiosti.
”Yhteistyössä on voimaa, ja pyrimme jatkuvasti kehittämään toimintaa. Esimerkiksi tiedonvaihtoa ei ole ikinä liikaa, se on erityisen tärkeää uusien henkilöiden tullessa mukaan. Myös yhteisten tietojärjestelmien toimintaa parannetaan matkan varrella”, Saarinen sanoo.
Tärkeänä yhteen kokoavana voimana on päällysteverkosto, jossa on mukana sekä Väyläviraston että ELY-keskusten asiantuntijoita. Suorat ja säännölliset yhteydet helpottavat tiedonvaihtoa.
Tiedontarve kasvanut myös ulospäin
Sekä Saarisella että Tiikkaisella on takanaan jo pitkä virkaura päällysteiden parissa. Saarinen tuli Väyläviraston edeltäjään Liikennevirastoon vuonna 2018. Sitä ennen hän ohjelmoi ja hankki Pirkanmaan päällystyskohteita. Tiikkainen puolestaan tuli Tiehallintoon jo 2005 ja jatkoi sen lakkautuksen jälkeen Pohjois-Savon ELY-keskuksessa.
”Vuosi vuodelta on tarve saada entistä enemmän tietoa päällystysohjelmasta myös ulospäin eri sidosryhmille. On hienoa, että asia kiinnostaa. Esimerkiksi Suomen väylät -karttapalvelu on luotu muun muassa tästä sekä tiestön kunnosta ja sen kehittymisestä viestimistä varten. Ei parane jäädä paikoilleen, vaan kehittää jatkuvasti sekä itse toimintaa että siitä tiedottamista”, Saarinen korostaa.
Lisätietoa aiheesta: Tavoitteena yli 3 000 päällystyskilometriä
Lue myös
Pääjohtaja Wihlman: Toimiva ja turvallinen väyläverkko ei synny ilman yhteistyötä
Mikä on MAL-sopimusten merkitys liikenteelle ja kaupunkien kehittymiselle?
Kiertotalouden green deal -sitoumus syntyi yhteistyössä