Helsinki–Riihimäki-ratahanke: Radan varrella rakennetaan muutakin kuin kiskoja – myös ympäristöä

Ympäristöön liittyvät ratkaisut eivät synny yhdestä päätöksestä, vaan monen tekijän yhteispelistä. Lainsäädäntö, kaavoitus, lupamenettelyt, Väyläviraston ohjeet sekä erityisesti ympäristövaikutusten arviointi (YVA) yhdessä määrittävät, mitä voidaan tehdä – ja miten. Menettelyn tarkoitus on turvata ympäristön lisäksi myös ihmisiä sekä etsiä ratkaisuja, joilla hankkeesta ympäristölle aiheutuvia haittoja voidaan poistaa tai vähentää. Menettelyn ydinajatuksena on turvata ympäristö ja ihmiset sekä löytää keinot, joilla hankkeen haittoja pystytään vähentämään jo etukäteen.

Helsinki–Riihimäki-hankkeelle on tehty ympäristövaikutusten arviointi vuonna 2010 alustavan yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tunnistettiin useita herkkiä kohteita koko hankealueella. Mukana on tiiviitä kaupunkialueita, haja-asutusta ja laajoja peltoalueita, mutta myös luonnon kannalta arvokkaita ympäristöjä. YVA:ssa esiin nousivat erityisesti paahdeympäristöt, liito-oravien elinympäristöt sekä simpukat. Myös pinta- pohja- ja pienvedet – purot ja norot – osoittautuivat tärkeiksi, koska niiden tilaan vaikuttavat helposti jo pienetkin muutokset ja hankealueen läheisyydessä esiintyy useita vesilain suojelemia pienvesiä, kuten noroja, lähteitä ja puroja. Lisäksi Monnin ja Hyvinkään alueilla maankäytön muutoksien todettiin voivan vaikuttaa elinympäristöihin laajemmin. Melu ja tärinä nousivat omaksi kokonaisuudekseen erityisesti asutusten läheisyydessä, missä vaikutukset kohdistuvat suoraan ihmisten arkeen.

Ympäristövaikutusten arviointi on toiminut jatkotoimenpiteitä ohjaavana tekijänä, ja sen pohjalta hankkeella on tehty laajasti erilaisia ympäristöön liittyviä luontoselvityksiä, kuten melu- ja tärinäselvityksiä, pinta- ja pohjavesien seurantasuunnitelma, pienvesiin (purot, norot, lähteet ja lampareet) ja eri lajeihin liittyvät selvitykset. 

Kukkivia ketonukkeja. 

Runsaasta selvitystyöstä huolimatta ympäristön turvaaminen ei ole vain selvityksiä ja suunnitelmia, vaan konkreettisia tekoja. Vesistöt ovat herkkiä ympäristöjä, ja niihin kohdistuvat vaikutukset voivat olla merkittäviä. Hankkeella seurataan pohja- ja pintavesien laatua sekä pohjaveden pinnankorkeutta säännöllisesti. Seurannan osana halukkaille radan varren kiinteistönomistajille on tarjottu mahdollisuutta osallistua kaivovesien seurantaan. 

Maaperän pilaantuneisuutta on tutkittu hankealueella ennen rakentamisen alkua, ja rakentamisen aikana maaperän laatua seurataan aistinvaraisesti. Mikäli pilaantuneita maita havaitaan, laaditaan alueiden puhdistamiseksi erillinen kunnostussuunnitelma. Lisäksi hankkeella torjutaan vieraslajeja ja niitä sisältävät maa-ainekset käsitellään siten, etteivät vieraslajit pääse hankkeen seurauksena leviämään uusille alueille.

Ratahankkeet voivat vaikuttaa alueen lajeihin ja niiden elinympäristöihin, mikä vaatii korvaavien elinympäristöjen löytämistä. Yksi herkistä lajeista on taimen, jolle on rakennettu Helsinki–Riihimäki-hankkeessa Vantaanjoella lisääntymistä ja suojaa varten kutusoraikkoja ja poikaskivikoita, minkä jälkeen alueella on havaittu taimenia. Monet paahteisissa ja kuumissa olosuhteissa elävät lajit viihtyvät radan varrella, jossa esiintyy paahdeympäristöjä. Näitä lajeja varten hankkeella on rakennettu paahdevalli, josta lajit ovat saaneet uuden pysyvän kodin. Osa rakentamisesta häiriintyvistä lajeista on siirretty luonnonsuojelualueelle, josta ne palautetaan alkuperäiseen elinympäristöönsä rakennustöiden päättyessä. Myös eläinten liikkumisen mahdollistavien ekologisten yhteyksien säilyminen huomioidaan hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa, ja rakentamisessa huomioidaan lintujen keväinen pesimäaika.

Monnin paahdevalli ensimmäisen vuoden syyskesällä.  

Melua ja tärinää seurataan erityisen tarkasti herkkien kohteiden ja asutuksen läheisyydessä. Samalla varmistetaan, ettei tärinää aiheuttavat työvaiheet, kuten louhinnat, aiheuta muutoksia nykyisiin raiteisiin. Tärinää seurataan tärinämittareilla, ja tarvittaessa juna- ja työmaaliikenteelle voidaan asettaa tilapäisiä nopeusrajoituksia. Työnaikaiseen meluun ja tärinään kiinnitetään huomiota työnsuunnittelussa ja -vaiheistuksessa haittojen minimoimiseksi, vaikka rakentamisesta aiheutuvia häiriöitä ei voida täysin välttää. Suomen vilkkaimmin liikennöidyllä rataosalla melua aiheuttaa rakentamisen lisäksi myös junat. Junaliikenteen aiheuttamaa melua torjutaankin hankkeella rakennettavilla meluseinillä, jotka ovat jo valmistuneet Kytömaan ja Ainolan välille.

Rakentaminen aiheuttaa väistämättä tilapäisiä haittoja, mutta niitä ei jätetä sattuman varaan – vaikutuksia ennakoidaan, seurataan ja rajataan koko hankkeen ajan, jotta ne jäävät mahdollisimman vähäisiksi ympäristölle ja ihmisten arjelle.

Lisätietoja Helsinki–Riihimäki-ratahankkeesta antaa hankkeen rakennuttaja: 

Väylävirasto
Riitta Parviainen, projektipäällikkö
p. 029 534 3034
[email protected]

Väylävirasto
Piia Jokihaara, projekti-insinööri
p. 029 534 3038
[email protected]

Väylävirasto
Hanna Sipiläinen, projekti-insinööri
p. 029 534 3490
[email protected]

Helsinki–Riihimäki-ratahankkeessa luodaan edellytykset sujuvammalle liikenteelle Suomen vilkkaimmin liikennöidyllä rataosuudella, pääradalla. Hanke toteutetaan kolmessa vaiheessa, josta ensimmäinen valmistui vuoden 2024 lopulla. Toisen vaiheen rakentaminen käsittää vuodet 2021–2030, jolloin rakennetaan lisäraiteet Keravan ja Järvenpään sekä Järvenpään ja Jokelan välille. Keravan ja Jokelan välille muodostuu noin 20 kilometriä pitkä neliraiteinen rataosuus. Keravalla tavaraliikenneraidetta jatketaan Sködvikinradalta Lahden oikoradan suuntaan. Hyvinkäältä Riihimäen suuntaan Arolammille saakka rakennetaan läntinen lisäraide ja tavaraliikenneraide Hyvinkäältä Hangonradalta Riihimäen tavararatapihalle. Lisäksi tehdään muutoksia siltoihin, turva- ja sähköratalaitteisiin ja meluntorjuntaan. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.