Kuva: Tällaiselta näyttää liikenteen automaattinen mittauspiste valtatiellä 8 Sievissä. Kuvassa laskinlaite ja induktiosilmukat tienpinnassa. Kuva: Fintraffic.
1. Miten liikennetiedon kerääminen on kehittynyt 1980-luvulta tähän päivään?
Liikennelaskenta on ottanut merkittäviä teknologisia loikkia viime vuosikymmeninä. Vielä 1980-luvulla laskenta perustui pääosin manuaaliseen havainnointiin ja kiinteitä mittauspisteitä oli harvassa.
”Tarkkaa tietoa oli tarjolla lähinnä vilkkaimmilta pääteiltä ja tietoja kerättiin usein kausittaisesti. Tieto mittaustuloksista myös kulki hitaasti. Aineistot julkaistiin useimmiten raportteihin kuukausien tai jopa vuoden viiveellä”, kertoo Fintrafficin palvelupäällikkö Eetu Karhunen.
1990-luvulla liikenteen automaattisten mittauspisteiden, eli LAM-pisteiden, verkko laajeni huomattavasti. Päätieverkon liikennemäärien kehitystä voitiin vihdoin seurata automatiikan avulla. Samalla vuosikymmenellä myös mikroaaltotekniikka yleistyi. Teknologian etuna oli esimerkiksi se, että liikenteen kokonaismäärästä pystyttiin erottelemaan raskaat ajoneuvot. Kotimaiset yritykset valmistivat laskentalaitteet ja Tiehallinto osallistui kehitystyöhön.
2000-luvulla laskentatekniikka kehittyi edelleen. Ajoneuvoluokitteluun kykenevät laitteet yleistyivät ja tiedonkeruu muuttui reaaliaikaisemmaksi sekä tarkemmaksi.
”Laskentapisteiden määrä lisääntyi. Aineistoa alettiin koota sekä tuntitasolla että vuorokausikohtaisesti, mikä paransi liikenteen ajallista hahmottamista. Myös laskennan luokittelu tarkentui: ajoneuvotyypit saatiin paremmin eroteltua ja suuntakohtaiset määrät luotettavammin talteen”, Karhunen kertoo.
2010-luvulla käyttöön on tullut lisäksi tutka- ja kamerapohjoisia ratkaisuja sekä mobiilidataa hyödyntäviä järjestelmiä. Liikennemääristä saatava tieto on siis yhä tarkempaa, ajantasaisempaa ja monipuolisempaa. Myös tiedon hyödyntäjien määrä on kasvanut.
”Laskenta ei enää palvele vain infrastruktuurin suunnittelua, vaan siitä on tullut olennainen osa liikenteen ohjausta, tilannekuvaa ja ennustemalleja. Avoin data ja rajapinnat ovat mahdollistaneet sen, että liikennemäärätietoa hyödynnetään laajasti eri toimijoiden kesken – niin julkisessa päätöksenteossa kuin yksityisissä sovelluksissakin”, sanoo Karhunen.
2. Miten liikennemääriä mitataan nykyään?
Karkeasti ottaen liikennemäärien mittaus perustuu kahteen päämenetelmään: liikenteen automattisten mittauspisteiden (LAM) tuottamaan dataan sekä muuhun, otoksiin perustuvaan liikennelaskentaan.
LAM-pisteiden kautta saamme jatkuvaa tietoa ajoneuvomääristä, ajoneuvoluokista, nopeuksista ja suunnista suuresta osasta pää- ja kantatieverkkoa. Automaattista tietoa kertyy noin 6 000 kilometrin matkalta.
Valtion maanteitä on yhteensä noin 78 000 kilometriä, joten muitakin menetelmiä tarvitaan. Otoksiin perustuvassa liikennelaskennassa käytetään tarkkoja mikroaaltolaskimia. Vuosittain laskentaa tehdään tuhansissa paikoissa, yleensä noin viikon ajan.
3. Kuinka luotettavaa tieto liikennemääristä on?
Liikennedata on pääosin erittäin luotettavaa. Esimerkiksi otoksiin perustuvan liikennemittauksen tiedot kuvaavat lähes täydellisellä tarkkuudella liikennemääriä mittauksen aikana. Toki esimerkiksi sääolosuhteet, kuten lumi tai sade voivat vaikuttaa jonkin verran mittalaitteiden toimintaan.
Epävarmuudet liittyvät enemmän otoslaskennan tulosten laajentamiseen koko vuodelle. Esimerkiksi mittauksen aikana tapahtuneet poikkeustilanteet, kuten onnettomuudet tai tapahtumat voivat vääristää tuloksia. Poikkeavuudet pyritään toki huomioimaan mallinnuksessa.
Kerättyä dataa täydennetään nykyään myös muista lähteistä saatavalla tiedolla.
”Vuodesta 2024 lähtien otoslaskentatiedon mallintamisen tarkkuutta on pystytty parantamaan mobiilidatan avulla eli olemme päässeet hyödyntämään matkapuhelinverkosta kerättävää liikkumistietoa osana yleistä maantieliikenteen laskentaa. Tätä uuden sukupolven liikkumistietoa käytetään entistä kohdennetumpaan liikennesuunnitteluun. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että saamme Lapin matkailuliikenteen kausivaihtelut tarkemmin mallinnettua”, Karhunen kertoo.
4. Miten tietoa liikennemääristä hyödynnetään?
”Liikennemittaus auttaa ymmärtämään kokonaisvaltaisesti liikenteen sujuvuutta, turvallisuutta ja ympäristövaikutuksia”, Karhunen toteaa.
Mittauksilla saadaan arvokasta tietoa esimerkiksi ajoneuvojen määristä, nopeuksista ja liikenteen muodostamista ruuhkista. Tämä puolestaan tukee liikennesuunnittelua ja infrastruktuurin kehittämistä. Esimerkiksi Väylävirasto käyttää dataa tieverkon rakentamisen, korjaamisen ja kunnossapidon suunnittelussa.
”Tiedon avulla investointeja voidaan kohdistaa sinne, missä niitä eniten tarvitaan”, Karhunen sanoo.
Liikennemittausten avulla voidaan myös ennakoida onnettomuusriskejä, tutkia nopeusrajoitusten toimivuutta ja suunnitella koulukyytejä. Mahdollisuuksia on monia.
5. Mistä voin saada tietoa liikennemääristä?
Tietoa liikennemääristä on saatavilla monella eri tavalla:
| • | Fintraffic Mobiili näyttää reaaliajassa mittauspisteiden liikennemäärät viimeiseltä tunnilta. |
| • | Väylävirasto julkaisee vuosittain koko maan kattavat liikennemääräkartat. Liikennemäärää kuvataan vuoden keskimääräisellä vuorokausiliikenteellä (KVL) ja sen yksikkö on ajoneuvoa / vuorokausi. Koko maata kuvaavilla kartoilla esitetään valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteiden liikennemäärät. Kartat löytyvät Suomen väylät -palvelusta. |
| • | Yhteenvetoraportteja eri liikennemuodoista löytyy Liikennetilanne-palvelusta: https://liikennetilanne.fintraffic.fi/tilastot/?statistic=roadtraffic |
| • | Mittaustiedot ovat saatavilla myös avoimista rajapinnoista: https://www.digitraffic.fi/tieliikenne/#liikenteen-automaattiset-mittaustiedot-lam Lue myösPääjohtaja Wihlman: Uusi teknologia palvelee väylien käyttäjiä Tekoäly ei korjaa kuoppaa tiessä, mutta auttaa kunnossapidon suunnittelussa Inframallien avulla kohti parempaa tiedonkulkua ja tuottavuutta |