Viime vuosina Suomen tieliikenteessä on kuollut vuosittain vajaa pari sataa henkilöä ja loukkaantunut tuhansia ihmisiä. Vaikka luvut ovat synkkiä, Suomen tieliikenteessä on turvallisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Vielä 1970-luvulla tieliikenteen onnettomuudet veivät vuosittain hengen yli tuhannelta, vaikka liikennemäärät olivat murto-osan nykyisestä. Turvallisuuden myönteinen kehitys on jatkunut 2000-luvullakin. Esimerkiksi vuonna 2024 tieliikenteessä kuoli ennakkotietojen mukaan noin sata ihmistä vähemmän kuin vuonna 2015.
Hyvästä kehityksestä voi iloita, mutta tehtävää on vieläkin paljon. Tavoitteenamme on vähentää tieliikennekuolemien ja vakavien loukkaantumisten määrä puoleen vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaisi, että tieliikenteessä kuolisi korkeintaan noin sata henkilöä vuodessa. Miten saisimme onnettomuuksien määrää entisestään vähennettyä?
”Jos ja kun liikenneturvallisuutta halutaan parantaa, kannattaa katse kiinnittää kokonaisuuteen. Safe System -lähestymistapa on kokonaisvaltainen ja järjestelmälähtöinen, jossa liikennejärjestelmän eri osa-alueet luovat turvallisuuden yhdessä”, sanoo tieturvallisuuden johtava asiantuntija Noora Airaksinen Väylävirastosta.
Safe System -lähestymistavan lähtöoletuksina on se, että ihmiset tekevät virheitä, mutta ne eivät saisi johtaa kuolemiin tai vakaviin loukkaantumisiin. Lähestymistavan ytimessä on ajatus jaetusta vastuusta, jossa liikennejärjestelmän eri tekijät kompensoivat toistensa puutteita. Turvallisuutta parannetaan ennakoivasti ja riskejä minimoimalla. Väylien lisäksi liikenteen turvallisuuteen vaikuttavat esimerkiksi tienkäyttäjät ja ajoneuvot.
Safe System -lähestymistavassa on viisi keskeistä peruspilaria. Esittelemme ne esimerkkien kera.
1. Turvalliset tienkäyttäjät
Jokainen tienkäyttäjä voi vaikuttaa omaan ja muiden turvallisuuteen. Vastuu on sitä suurempi, mitä isommalla menopelillä olet liikkeellä. Siksi esimerkiksi autoilijalla on enemmän vastuuta kuin pyöräilijällä tai kävelijällä.
”Liikennesääntöjen osaaminen ja niiden noudattaminen sekä toisten huomioiminen on äärimmäisen tärkeää ja kaiken perusta. Jokainen henkilö tekee päätökset yksilönä, mutta pyrimme vaikuttamaan esimerkiksi asenteisiin kampanjoiden ja viestinnän avulla. Tässä asiassa Liikenneturva tekee arvokasta työtä”, Airaksinen kertoo
Kuitenkin jokainen, myös turvalliseen liikkumiseen pyrkivä tienkäyttäjä, tekee joskus liikenteessä inhimillisiä virheitä, koska olemme ihmisiä. Muiden osa-alueiden tulee varmistaa, etteivät virheet johda vakavin seurauksiin.
2. Turvalliset tiet ja infra
Tienkäyttäjien lisäksi tieliikenteen turvallisuuteen vaikuttaa vahvasti myös tie itsessään. Kaikki lähtee siitä, että tie on hyvin suunniteltu, rakennettu taidolla ja sitä pidetään kunnossa.
”Suurin osa tieliikenteen kuolemista johtuu tieltä suistumisista tai törmäämisestä vastaantulevaan liikenteeseen. Kohtaamisonnettomuuksia voidaan ehkäistä tehokkaasti keskikaiteilla ja suistumisen vakavia seurauksia taas vähentää reunaympäristön turvallisuutta parantamalla. Näihin asioihin tulisi puuttua järjestelmällisesti ja määrätietoisesti”, Airaksinen sanoo.
Molemmat keinot ovat hyvin tiedossa maanteistä vastaavilla Väylävirastolla ja ELY-keskuksilla.
”Ongelmana on rahan puute. Esimerkiksi keskikaiteiden rakentaminen on kallista”, Airaksinen harmittelee.
Teiden turvallisuuteen vaikuttaa vahvasti myös kunnossapito.
”Tiestöä täytyy hoitaa laadukkaasti, eli esimerkiksi paikata vaaralliset kuopat ja varmistaa, että liikennemerkit ovat kunnossa. Näin talvella liukkaudentorjunta ja auraus ovat tietenkin tärkeitä”, Airaksinen kertoo.
Kaikissa olosuhteissa emme voi kuitenkaan taata niin sanotusti kesäkelejä. Vastuuta on myös tienkäyttäjillä. Heidän tulee sovittaa nopeutensa olosuhteisiin.
3. Turvalliset nopeudet
Nopeus on hyvin keskeinen liikenneturvallisuuteen vaikuttava tekijä.
”Nopeuden merkitystä ei voi ylikorostaa. Jos ajat maanteillä tarkkaavaisena, hyvissä olosuhteissa ja nopeusrajoituksen mukaan, esimerkiksi riski suistua tieltä on yleensä pieni ja suistuminen ei välttämättä ole kohtalokas”, Airaksinen sanoo.
Ajonopeus vaikuttaa reagointiaikaan sekä törmäyksen tuhovoimaan. Esimerkiksi taajamissa suhteellisen pienelläkin nopeuden laskemisella parannetaan liikenneturvallisuutta. Autoilijalle kymmenen prosentin nopeuden alennus ei näy juuri missään. Sen sijaan jalankulkijalle kymmenen prosentin ero nopeudessa voi olla törmäystilanteessa elämän ja kuoleman kysymys.
Ajonopeuksiin voivat vaikuttaa tienkäyttäjien lisäksi tienpitäjä ja nopeusvalvonnasta vastaava poliisi.
”Nopeusrajoitusjärjestelmän tulee tukea turvallista liikkumista. Safe System -lähestymistavan mukaan turvallinen nopeus riippuu tien tarkoituksesta ja ominaisuuksista, liikenteen koostumuksesta sekä törmäysmahdollisuuksista. Nopeusrajoitusten noudattamista on myös tärkeä valvoa. Liikenneturvallisuuskameroita sijoitetaan esimerkiksi sellaisiin paikkoihin, joissa on aikaisemmin tapahtunut paljon onnettomuuksia ja ylinopeudet ovat yleisiä”, Airaksinen sanoo.
4. Turvalliset ajoneuvot
Ajoneuvojen turvallisuus on kehittynyt paljon viime vuosikymmenten aikana. Turvavyöt, turvatyynyt ja ABS-jarrut ovat nykyään vakiovarusteita. Samalla myös ajoneuvojen turvakorirakenteet ovat kehittyneet ja erilaiset tekniset laitteet helpottavat kuljettajan elämää. Esimerkiksi automaattiset hätäjarrut ja nopeudenrajoittimet löytyvät monesta autosta.
Tilastollisesti katsottuna uudemmat ajoneuvot ovat vanhoja turvallisempia. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa korostuvat vanhemmat ajoneuvot.
Kaikilla ei ole välttämättä mahdollisuutta hankkia uutta ajoneuvoa, mutta turvallisuuteen kannattaa silti kiinnittää huomiota. On tärkeä esimerkiksi tutustua oman ajoneuvon ominaisuuksiin ja varmistaa, että alla on turvalliset renkaat.
Tienpitäjänkin tulee olla perillä ajoneuvojen teknologian kehityksestä ja vaatimuksista.
”Teknologian kehittyessä infran tulee antaa ajoneuvojen järjestelmille niiden kaipaamat tiedot esimerkiksi nopeusrajoituksista”, Airaksinen sanoo.
5. Korkealaatuinen onnettomuuden jälkeinen hoito
Safe System -lähestymistavan viimeinen pääkohta koskee onnettomuuksien ensihoitoa. Ensiavun on päästävä onnettomuuspaikalle nopeasti ja hoidon on oltava korkeatasoista. Lisäksi häiriöstä johtuvia jatko-onnettomuuksia on ehkäistävä muun muassa ohjaamalla liikennettä kiertoreiteille. Onnettomuustilanteiden toimintamallit tulee olla sujuvia ja toimivia.
”Väylien tulee totta kai olla sellaisessa kunnossa, että ambulanssit ja muut hälytysajoneuvot voivat päästä perille mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti”, Airaksinen sanoo.
Fyysisen infran lisäksi digitaalisen infran ja reittitietojen tulee olla ajan tasalla. Esimerkiksi reittien ja sijaintien määrittämisessä Hätäkeskuslaitos käyttää Väyläviraston Digiroad-palvelua.
Vähemmän vakavia loukkaantumisia ja kuolemia
Vakavat onnettomuudet johtuvat yleensä monen riskin realisoitumisesta samaan aikaan. Safe System -lähestymistavan ytimessä on kokonaisvaltaisuus, jossa turvallisuuden varmistaminen eri osa-alueilla estää vakavaan onnettomuuteen johtavan riskikasauman. Kun turvalliset tienkäyttäjät käyttävät turvallisia teitä ja ajavat turvallista nopeutta turvallisilla ajoneuvoilla, niin inhimillisen virheen sattuessa muut riskit eivät realisoidu.
”Ihmiset saattavat joutua onnettomuuksiin, mutta onnettomuudet eivät saisi johtaa vakaviin loukkaantumisiin tai kuolemiin. Jalkauttamalla Safe System -lähestymistavan määrätietoisesti Suomen liikenneturvallisuustyöhön voimme säästää lukuisia ihmishenkiä”, Airaksinen kertoo.