Selvitys keskittyy väyläverkon aiheuttamiin päästöihin, vaikka suurin osa liikenteen päästöistä syntyy kulkuneuvoista. Tie- ja meriliikenteessä yli 90 % päästöistä tulee liikenteestä, raideliikenteessä noin kaksi kolmasosaa. Infralla on silti merkittävä rooli päästöjen muodostumisessa.
Ensinnäkin väylät vaikuttavat ihmisten kulkutapavalintoihin sekä logistiikan mahdollisuuksiin. Esimerkiksi kattava rataverkko tai laadukkaat pyörätiet kannustavat kestävämpään liikkumiseen. Tehokas infra mahdollistaa myös vähäpäästöisemmät kuljetukset. Vesiliikenteessä syvempi väylä mahdollistaa suurempien alusten käytön, mikä vähentää kuljetuskohtaisia päästöjä.
Toiseksi väylien rakentamisesta ja kunnossapidosta aiheutuu merkittäviä päästöjä. Väylien rakentamisessa käytetään esimerkiksi suuria määriä betonia, asfalttia ja terästä, joiden valmistukseen tarvittavien raaka-aineiden hankinta ja tuotantoprosessit ovat nykytilanteessa päästöintensiivisiä.
Lisäksi rakentamisessa ja kunnossapidossa käytetään edelleen laajasti fossiilisia polttoaineita käyttäviä työkoneita ja kuljetuskalustoa. Vaikka sähkökäyttöistäkin kalustoa on saatavilla markkinoilla, korkeampi hinta, saatavuus ja latausinfraan liittyvät haasteet erityisesti kaupunkiseutujen ulkopuolella hidastavat osaltaan niiden käyttöönottoa infrarakentamisessa.
Tieto on kaiken perusta
Väylävirasto on viime vuosina panostanut yhdessä infra-alan toimijoiden kanssa siihen, että rakentamisen päästöjä voidaan ennakoida jo suunnittelussa ja todentaa rakentamisen aikana, pitivätkö arviot paikkansa.
Arviointi perustuu yhdenmukaiseen toimintamalliin, jonka muodostavat infrarakentamisen vähähiilisyyden arviointimenetelmä, Suomen ympäristökeskuksen kanssa yhteistyössä koottu avoin päästötietokanta sekä infrahankkeiden laskentapalvelu Ihku. Ihkussa rakentamishankkeen kustannusten laskennan rinnalla saadaan tuotettua myös arvio hankkeen päästöistä. Väylävirasto on mukana Ihku-allianssissa yhtenä tilaajaorganisaationa Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Jyväskylän kaupunkien kanssa.
”Laskentajärjestelmän avulla saamme jo suunnitteluvaiheessa vertailukelpoisen arvion päästöistä ja rakentamisen kustannuksista. Yhdenmukaisesti laaditut vähähiilisyyden arvioinnit mahdollistavat rakentamisesta aiheutuvien päästöjen tuomisen osaksi hankkeen vaikutusarviointia ja hankearviointiin liittyvää hyöty-kustannusanalyysia”, kertoo Väyläviraston ympäristöasiantuntija Karoliina Saarniaho.
Saarniaho muistuttaa, että väyläinfran rakentamisvaiheessa aiheutuu merkittävin osa väylän elinkaaren aikaisista päästöistä, kun tarkastellaan väylän rakentamisesta, kunnossapidosta ja rakenteiden uusimisesta aiheutuvia päästöjä. Väylän koko elinkaaren päästöjen vähentämiseksi voidaan jo suunnitteluvaiheessa suunnitteluratkaisuilla ja materiaalivalinnoilla tehdä paljon. Nämä tiedot kiinnostavat myös päättäjiä.
”Tuotamme päätöksentekijöille luotettavaa tietoa, jotta he voivat verrata eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja”, sanoo liikennejärjestelmäasiantuntija Petri Suominen Väylävirastosta.
Suominen sanoo, että suunnitteluvaiheessa erilaisten ratkaisujen tunnistaminen on tärkeää myös siksi, että jo hyväksyttyjen suunnitelmien muuttaminen voi olla vaikeaa. Jos tietty linjaus on jo hyväksytty tie- tai ratasuunnitelmassa, siitä ei voida poiketa ilman suunnitteluprosessin uudelleenkäynnistämistä.
Pisimmällä vähähiilisyyden arvioinnissa ja päästösuunnittelussa ollaan suunnitteluvaiheessa laadittavien tarkastelujen osalta. Tämä on luontevaa, sillä suunnitteluvaiheessa on usein parhaat mahdollisuudet vaikuttaa hankkeen päästöihin. Erilaiset suunnitteluratkaisut ja linjaukset voivat keskenään olla päästöjen kannalta dramaattisesti erilaisia. Esimerkiksi pohjaolosuhteet ja väylägeometria tuottavat merkittäviä eroja rakentamisen päästöihin eri kohteissa.
Päästöt nyt ja koko elinkaaren aikana
Väylävirasto tekee parhaillaan työtä sen eteen, että urakan toteutusvaiheessa kerättäisiin kattavasti ja reaaliaikaisesti tietoa materiaalien ja tuotteiden, työsuoritteiden ja -koneiden, kuljetusten ja työmaan energiankulutuksen aiheuttamista CO2-päästöistä. Esimerkiksi valtatiellä 6 Korian kohta -hanke oli pilottihanke rakentamisvaiheen päästöjen laskemisessa.
Hankkeessa esimerkiksi betonipaalujen sideaine vaihdettiin uudenlaiseen seokseen, jonka myötä hankkeen päästöt vähenivät merkittävästi. Uusiosideaine vähensi päästöjä, mutta se oli myös halvempi kuin perinteiset sidosaineet. Tällaiset pilottihankkeet tuovat päivän valoon muun muassa kiertotalouden avulla saavutettavat hyödyt.
Lue lisää vt 6 Korian kohdan päästölaskennasta.
Kiertotaloudessa neitseellisiä luonnonvaroja korvataan jo käytössä olevalla materiaaleilla. Väylävirastossa on kehitetty toimintamalleja ja ohjeistusta, joiden avulla ratakiskoja kunnostetaan ja käytetään uudelleen soveltuvissa kohteissa. Tiestöllä taas remix-päällystämisessä vanha asfaltti rouhitaan ja käytetään uuden päällysteen raaka-aineena.
Päästöjen kannalta paras ratkaisu on monesti sellainen, jota ei tarvitse pitkään aikaan korjata tai uusia. Kyse on elinkaarinäkökulmasta, eli päästöjä seurataan pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi siltojen suunnittelussa etsitään pikavoittojen sijaan ratkaisuja, joiden avulla varmistetaan resurssiviisaat ja kestävät rakenneratkaisut, suurelle rasitukselle altistuvien rakenneosien elinkaarikestävä uusiminen ja sillan kantavien rakenteiden osalta tyypillisesti vähintään sadan vuoden elinkaari.
Kunnossapidon päästöt muodostuvat pitkän käyttöjakson aikana ja koostuvat isosta joukosta toimenpiteitä, joiden yhdenmukainen arviointi on haastavaa. Tietoa on useissa eri lähteissä, mutta sen yhdistäminen vaatii vielä työtä. Talvihoito (lumenpoisto ja tieverkolla mm. suolaus) on kuitenkin tunnistettu merkittävimmäksi osa-alueeksi kunnossapidon päästöjen osalta.
Yksi keino ei riitä
Väyläviraston selvityksessä kuvataan kymmeniä erilaisia keinoja ilmastonmuutoksen hillintään.
Esimerkiksi liikennejärjestelmätasolla ratkaisuina olisi ohjata käyttäjiä suosimaan vähäpäästöisiä kulkutapoja. Väylien suunnittelussa tälle voidaan luoda hyvät edellytykset, mutta liikenteen käyttäjät ja yritykset tekevät itse omat ratkaisunsa.
Mitä lähemmäs mennään rakentamista tai kunnossapitoa, sitä suuremmat ovat Väyläviraston omat mahdollisuudet vaikuttaa päästöihin. Esimerkiksi tarjouskilpailuissa päästöjä vähentävistä ratkaisuista tai vähäpäästöisistä työkoneista voisi saada etua.
Hankintakriteerien toteutumisen seurantaan ja todentamiseen tarvitaan kuitenkin yhdenmukaiset toimintatavat, ennen kuin näitä kriteerejä voidaan laajemmin ottaa käyttöön. Lisäksi tulee pyrkiä tukemaan toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan uusien päästövähennystoimien sisällyttäminen urakkaan.
Potentiaalisia päästövähennystoimenpiteitä on paljon aina suunnittelusta kunnossapitoon asti. Mikään keino ei yksinään kuitenkaan riitä, ja siksi on hyvä, kun keinovalikoimasta on nyt koonti olemassa. Väyläviraston ja muiden infra-alan toimijoiden tulee yhdessä tehdä pitkäjänteistä työtä päästöjen vähentämiseksi.
Lisätietoa
Selvitys infran ja väylänpidon keinoista ilmastonmuutoksen torjunnassa: https://www.doria.fi/handle/10024/193212