Pajuluoman pohjassa näkyy vuosikymmenten historia

Viime talvena Seinäjoen Ainonsolan alueella alettiin kunnostaa Pajuluomaa, joka on Seinäjoen haarauoma. Hankkeen tarkoituksena on parantaa puron tilaa kunnostamalla sen pilaantuneita pohjakerroksia noin kilometrin matkalta. 

Hanke on Väylävirastolle erityislaatuinen, sillä vaikka ympäristöhankkeita tehdään mm. väylähankkeiden yhteydessä, vain ympäristöön keskittyviä hankkeita tehdään harvoin.

“Tämä on puhtaasti ympäristöön kohdistuva hanke missä on mukana paljon vesirakentamista. Työtä tehdään virtaavan veden kanssa, mikä tekee hankkeesta teknisesti haastavan ja samalla hyvin kiinnostavan”, kertoo Väyläviraston ympäristöasiantuntija Mikael Takala.

Hänen mukaansa Pajuluoman kunnostus kertoo myös laajemmasta muutoksesta ympäristöajattelussa.
“Menneinä vuosikymmeninä puroihin ja pienvesistöihin ei aina kiinnitetty samalla tavalla huomiota kuin nykyään. Nyt niiden arvo ymmärretään paljon paremmin, ja niitä halutaan kunnostaa aktiivisesti.”

Pajuluoman pohjassa olevat haitta-aineet liittyvät Seinäjoen ratapihan pitkään historiaan. Alueella on aikanaan ollut muun muassa veturitallitoimintaa, polttoainevarastoja ja kaasulaitos.

“Aikaisemmin kemikaalien käsittely ei ollut yhtä tarkasti säädeltyä kuin nykyään. Haitta-aineita on voinut päästä maaperään ja vesistöihin esimerkiksi hulevesien mukana tai mahdollisten vuotojen seurauksena”, Takala sanoo.

Vedessä kulkeutuvat haitta-aineet sitoutuvat hienojakoiseen maa-ainekseen, kuten saveen, silttiin ja orgaaniseen ainekseen. Kun veden virtaus hidastuu, hiukkaset laskeutuvat pohjaan kerroksiksi. Tätä pohjamutaa, johon haitta-aineet ajan myötä kerrostuvat, kutsutaan sedimentiksi.

Ennen kuin kunnostustöitä voitiin aloittaa, hankkeelle haettiin ympäristö- ja vesilain mukaiset luvat. Lupaprosessi perustuu laajoihin tutkimuksiin ja riskiarvioihin.

“Meillä täytyy olla realistinen käsitys siitä, kuinka paljon pilaantunutta sedimenttiä alueella on, millaisia haitta-aineita siihen liittyy ja miten ne voivat käyttäytyä ympäristössä”, Takala kertoo.

Työssä on selvitetty muun muassa:

• sedimentin määrä ja laatu
• haitta-aineiden pitoisuudet
• veden virtausolosuhteet
• mahdolliset ympäristö- ja terveysriskit
• haitta-aineiden kulkeutumisreitit.

Virtaava vesi tekee hankkeesta erityisen vaativan.

“Kun sedimenttiä kaivetaan, täytyy estää se, etteivät haitta-aineet lähde veden mukana alavirtaan. Siksi työ tehdään vaiheittain ja tarkasti suunnitelluilla menetelmillä.”

Hanketta valvotaan monella tasolla. Työmaan toimintaa seuraavat sekä viranomaiset että Väylävirasto yhdessä rakennuttajakonsultin kanssa.

“Tässä hankkeessa pidetään viranomaisten kanssa säännöllisiä palavereja. Se on tärkeää, koska olosuhteet muuttuvat jatkuvasti esimerkiksi säätilan ja veden virtaamien mukaan."

Työmaalla käsiteltävä haitallinen sedimentti pyritään siirtämään mahdollisimman nopeasti pois alueelta. Pilaantunut maa-aines kuljetetaan luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin käsiteltäväksi. Tavoitteena on, että massat siirtyvät suoraan kuljetukseen ilman pidempää varastointia työmaalla.

Työmaalla kiinnitetään erityistä huomiota myös työntekijöiden ja sivullisten turvallisuuteen. Pajuluomassa on havaittu muun muassa PAH-yhdisteitä eli polyaromaattisia hiilivetyjä sekä öljyhiilivetyjä, jotka voivat olla haitallisia ympäristölle ja terveydelle. 

“Pajuluomassa havaitut yhdisteet eivät merkittävästi haihdu ilmaan, jolloin vakavan altistumisen riski on pieni. Työntekijöillä on aina myös asianmukaiset suojavarusteet, ja työ tehdään rajatulla alueella työturvallisuusmääräysten mukaisesti”, sanoo Takala. 

Kunnostustöiden yhteydessä alueella voi esiintyä ajoittain hajuhaittoja. Hajut liittyvät pääosin sedimenttiin kertyneen luonnollisen aineksen hajoamiseen.

Veden alla vähähappisissa olosuhteissa pohjaan kertynyt aines hajoaa kaasuksi eri tavalla kuin hapellisissa olosuhteissa maan pinnalla. Maan pinnalla hajoamisessa syntyisi hiilidioksidia, kun taas veden alla tapahtuu niin kutsuttu metanogeesi, eli hajoamisen yhteydessä syntyy metaania. Usein vähähappisessa hajoamisessa vapautuu myös luontaisia rikkiyhdisteitä, minkä vuoksi työmaa-alueen läheisyydessä voi haista voimakkaasti. Kyse on kuitenkin tavallisesta ilmiöstä, jota esiintyy myös esimerkiksi järvien ruoppauksissa.

Pajuluoman kunnostuksessa tavoitteena ei ole tehdä purosta täysin puhdasta, vaan vähentää haitta-aineista aiheutuvia ympäristö- ja terveysriskejä merkittävästi. Kunnostuksen arvioidaan parantavan myös luonnon monimuotoisuutta.

“Kun haitta-aineita poistetaan, pohjaeläimistö ja muu vesiluonto pääsevät elpymään paremmin.”

Hankkeen valmistuttua Seinäjoen kaupunki viimeistelee alueen puistomaiseksi viheralueeksi. Takalan mukaan tavoitteena on, että alue palvelisi tulevaisuudessa paitsi ympäristöä myös kaupunkilaisia: 

“Tärkeää olisi, että ihmiset osaisivat myöhemmin myös nauttia tästä uudesta lähivirkistysalueesta. Tällä työllä saadaan aikaan paljon positiivista ympäristölle ja kaupunkikuvalle.”

Pajuluoma on puro, joka virtaa Seinäjoen ratapiha-alueen läpi ja laskee Seinäjokeen. Puron pohjasedimenttiin on vuosikymmenten aikana kulkeutunut haitta-aineita ja hankkeen tavoitteena on poistaa näitä haitta-aineita parhaan mukaan, minimoida niistä aiheutuvat ympäristö- ja terveysriskit sekä luoda edellytykset alueen viihtyisyyden jatkokehitykselle. Puro kunnostetaan noin kilometrin matkalta, ja sen uomaa osin siirretään. Yhteishankkeen kustannukset ovat arviolta kolme miljoonaa euroa.