Viisikymmentä vuotta sähköliikennettä valtion rataverkolla

Sähköjunien ensimmäinen liikennöintipäivä 26.1.1969. Sm1-juna Mäkkylän ja Leppävaaran välillä (Leppävaara taustalla). Kuva: Mikko Alameri.

Lauantaina 26.1. tulee kuluneeksi tasan viisikymmentä vuotta siitä, kun vakinainen sähköjunaliikenne alkoi Suomessa. Ensimmäisenä sähköistettiin Helsinki-Kirkkonummi -väli. Nykyisin tuolla rataosalla kulkee vilkkaimmalla osuudella peräti 538 lähi- ja kaukoliikenteen junaa yhden arkipäivän aikana.

Valtion rataverkon sähköistämistä kaavailtiin jo 1900-luvun alussa ja vakavammin 1920- ja 1950-luvuilla. Kuitenkin vasta 1965 valtioneuvosto teki päätöksen ratojen sähköistämisen ensimmäisestä vaiheesta. Tähän suunnitelmaan kuuluivat rataosat Helsinki-Kirkkonummi, Helsinki-Tampere ja Riihimäki-Kouvola.

"Sähköistys aloitettiin rantaradalla siitä syystä, että tämä kaksiraiteinen rataosuus oli päärataa hiljaisempi liikenteellisesti, minkä vuoksi siellä pystyttiin töitä tekemään paremmin junaliikennettä häiritsemättä. On muistettava, että tuolloin sähköradan rakentamistyöt olivat aluksi osin harjoittelua eli päätös oli varmasti oikea", kertoo rautatieliikennejohtaja Markku Nummelin Väylästä.

Sähköistysjärjestelmäksi valittiin 25 kV, 50 Hz vaihtovirta jo vuonna 1958. Ratkaisu on osoittautunut hyväksi, koska myöhemmin tämä tyyppi valittiin ensisijaiseksi eurooppalaiseksi rautateiden sähköistysjärjestelmäksi.

Helsinki-Kirkkonummi -sähköistyksen rakensi Sähköradat Ay, jonka omistivat Imatran Voima Oy sekä Suomen Kaapelitehdas. Peruskivi muurattiin Tuomarilassa erään ajojohtopylvään perustukseen, mutta varsinaiset perustustyöt aloitettiin Kauniaisten ratapihalta.

"Rantaradan kaksoisraidetyöt olivat tuolloin juuri valmistuneet tai valmistumassa, joten rataosan ratageometriaa ei tarvinnut paljoakaan uusia. Koivuhovi-Espoo -rataosalle oli suunniteltu tehtävän myöhemmin oikaisuja ja ratageometriamuutoksia, joten sinne rakennetiin väliaikaisia puisia sähköratapylväitä. Koska suunniteltuja oikaisuja ei koskaan tehty, puiset pylväät vaihdettiin pysyviksi teräspylväiksi 1990-luvulla", Nummelin kertoo.

Rakentamisen vuoksi jouduttiin tekemään muutostöitä viidellä siltapaikalla. Vanha Linnunlaulun silta purettiin, Pasilassa avarrettiin ristikkosiltoja, Vihdintien silta Huopalahden länsipuolella nostettiin ja Tuomarilassa purettiin radan ylittänyt kiviholvisilta ja korvattiin teräksisellä jalankulkusillalla. Lisäksi Jorvaksen länsipäässä ylikulkusilta korotettiin.

Sähkömoottorijunien koeajot aloitettiin kesäkuussa 1968 ja vihdoin vuoden 1969 alussa sähköistys valmistui. Vihkiäisjuna kulki Helsinki-Kirkkonummi -välin 24. tammikuuta 1969 ja seuraavana päivänä yleisö pääsi maksutta kulkemaan tätä väliä esittelyjunien kyydissä.

"Tiettävästi tämä on ollut rantaradan historian ainoa ilmainen matkustuspäivä, ellei sitten mukaan lasketa Leppävaaran Maxi-marketin tempauksia vuonna 1972 ja Vermon raviradan ilmaislippuja. Kuten arvata saattaa, junat olivat tuolloin ihan täynnä matkustajia", Nummelin toteaa.

Juhlien jälkeen normaali sähköjunaliikenne Helsingin ja Kirkkonummen välillä alkoi 26.1.1969.

Lisätietoja medialle:
Miten sähköjunaliikenne lähti sujumaan, kuinka rataverkon sähköistys on edennyt 50 vuoden aikana? Markku Nummelin on haastateltavana Helsinki-Kirkkonummi -rataosan varrella la 26.1.2019 sopimuksen mukaan.

rautatieliikennejohtaja Markku Nummelin, p. 029 534 3971, [email protected]

Rakenteilla olevat sähköistykset
• Pori–Mäntyluoto valmis vuoden 2019 lopulla
• Mäntyluoto–Tahkoluoto valmis kesällä 2020
• Turku–Uusikaupunki–Hangonsaari valmis vuoden 2020 lopulla

Valmistuneet (kaupallinen liikenne aloitettu)
• Helsinki–Kirkkonummi 26.1.1969
• Helsinki–Hiekkaharju 1970
• Hiekkaharju–Kerava 1970
• Kerava–Riihimäki 1972
• Riihimäki–Toijala 1974
• Toijala–Seinäjoki 1975
• Huopalahti–Martinlaakso 1975 (uusi rata)
• Riihimäki–Kouvola 1977
• Kouvola–Vainikkala 1978
• Luumäki–Imatra 1978
• Kouvola–Kuusankoski 1979
• Kouvola–Kotkan satama 1979
• Kouvola–Pieksämäki 1980
• Seinäjoki–Kokkola 1981
• Kokkola–Oulu 1983
• Pieksämäki–Kuopio 1983
• Kuopio–Iisalmi 1984
• Juurikorpi–Hamina 1984 (uusi rata)
• Imatra–Joensuu 1988
• Kerava–Sköldvik 1990
• Martinlaakso–Vantaankoski 1991 (uusi rata)
• Kirkkonummi–Karjaa 1993
• Tampere–Jyväskylä 1994
• Karjaa–Turku satama 1995
• Jyväskylä–Pieksämäki 1995
• Tampere–Rauma 1998
• Kokemäki–Pori 1999
• Turku–Toijala 2000
• Tuomioja–Raahe 2001
• Oulu–Rovaniemi 2004
• Iisalmi–Kontiomäki–Oulu 2006
• Kontiomäki–Vartius 2006
• Kytömaa–Hakosilta 2006 (uusi rata)
• Kerava–Vuosaari 2008 (uusi rata)
• Murtomäki–Talvivaara 2009 (uusi rata)
• Seinäjoki–Vaasa 2011
• Rovaniemi–Kemijärvi 2014
• Vantaankoski–Havukoski 2015 (uusi rata)
• Kemijärvi–Patokangas 2016
• Pännäinen–Pietarsaari–Alholma 2017
• Jyväskylä–Äänekoski 2017

Väylä vastaa valtion tie- ja rataverkosta, vesiväylistä ja niiden kehittämisestä sekä osallistuu liikenteen ja maankäytön yhteensovittamiseen.