Vesiväylänpidon projektipäällikkö Joonatan Ahlroosille meri on tullut tutuksi niin töissä kuin vapaa-ajalla.
”Meri on kiehtonut minua pienestä pitäen. Aloitin noin 10-vuotiaana meripartion ja aikuisena kouluttauduin merikapteeniksi”, Ahlroos kertoo.
Matkustajalaivoilla ja kuivarahtialuksilla Ahlroos työskenteli noin 15 vuoden ajan. Tehtävät olivat monipuolisia. Aluksi kansihommia, myöhemmin perämiehen, yliperämiehen ja kapteenin tehtäviä.
Työuralla kurssi muuttui vuonna 2009, kun Ahlroos haki töihin Länsi-Suomen meriliikennekeskukseen Nauvon Pärnäisiin. Meriliikennekeskukset vastaavat meriliikenteen ohjauksesta. Hieman samanlaista kuin lennonjohto, mutta merellä. Tarkoituksena on esimerkiksi ehkäistä onnettomuuksia. Vuosittain meriliikennekeskukset ehkäisevät muun muassa lukuisia mahdollisia karilleajoja.
Ahlroos oli ensin töissä meriliikennekeskuksessa Nauvossa ja myöhemmin myös Turussa, kun meriliikennekeskus muutti sinne vuonna 2013. Tuolloin meriliikennekeskukset olivat vielä osa Väyläviraston edeltäjää, Liikennevirastoa.
”Olin Turussa pari vuotta vuoroesimiehenä meriliikennekeskuksessa, kunnes siirryin vuonna 2015 viraston sisällä meriväyläyksikköön väylätarkastajaksi. Siitä lähtien olen työskennellyt vesiväylien kunnossapidon parissa. Työ ja titteli ovat vaihtuneet, mutta yhdistävänä tekijänä urallani on ollut aina meri ja meriliikenne”, Ahlroos sanoo.
Merimerkit tarkistetaan joka kevät
Kevät on vuoden kiireisintä aikaa meriväylien kunnossapidossa. Talven aikana kelluvat turvalaitteet, eli viitat ja poijut, voivat siirtyä paikaltaan, vaurioitua tai kadota kokonaan. Joka kevät Väyläviraston urakoitsijat tarkistavat kaikkien kelluvien turvalaitteiden sijainnin ja kunnon.
”Suomenlahden ja Saaristomeren alueella kauppamerenkulun väylien turvalaitteet tulee tarkistaa ja korjata toukokuun puoliväliin mennessä, muut väylät toukokuun loppuun mennessä. Merkkejä on tuhansia, joten hommaa riittää. Viime talvi oli onneksi hieman normaalia armollisempi merimerkeille”, Ahlroos sanoo.
Ahlroos vastaa virastossa Saaristomeren, Ahvenanmaan ja Selkämeren väylänhoidosta. Väyläviraston kilpailuttamat urakoitsijat ovat merellä näin keväällä käytännössä joka päivä tarkistamassa ja korjaamassa merimerkkejä. Reaaliaikainen tilanne töiden etenemisestä ja merenkulun turvalaitteiden kunnosta tallennetaan viraston Reimari-järjestelmään.
Ahlroos viettää merellä töiden takia noin 10–15 päivää viraston valvontaveneellä. Lisäksi joitakin päiviä urakoitsijoiden veneellä.
”Käymme esimerkiksi valvomassa kunnossapitoa – ovatko merimerkit sellaisessa kunnossa kuin on raportoitu, ja onko korjaukset tehty sopimusten mukaisesti. Lisäksi suunnittelemme paikan päällä isompia korjauksia, jotka eivät kuulu väylänhoidon urakoihin. Tällaisia voivat olla vaikkapa sektoriloistojen tai linjataulujen korjaukset”, Ahlroos toteaa.
Ahlroos sanoo, että hänen työssään pelkästään laivoilla hankittu kokemus ei riitä. Varsinkin isommissa rakennusprojekteissa tarvitaan monipuolista osaamista niin merenkulusta kuin rakentamisestakin.
”Merikapteenina meri harvemmin yllättää minua. Rakentamisesta sen sijaan opin jatkuvasti lisää. Onneksi muilta kysymällä ja tekemällä oppii. Olen esimerkiksi ollut mukana purkamassa yhtä luotsiasemaakin”, Ahlroos sanoo.
Ahlroos toimii virastossa myös merisatamien asiakkuusvastaavana. Käytännössä Ahlroos järjestää yhteistyötapaamaisia satamien edustajien kanssa ja keskustelee heidän kanssaan satamien ajankohtaisista asioista, tulevaisuuden näkymistä ja toiveista. Keskusteluissa käsitellään myös tie- ja rataliikenteen asioita, sillä nekin vaikuttavat satamien toimintaan.
Miltä näyttää meriväylien kunnossapidon tulevaisuus?
Kauppamerenkulun väylien turvalaitteista valtaosa on jo kaukovalvonnassa. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi poijujen sijaintitiedot välittyvät Väylävirastolle, ja se myös mahdollistaa valojen etäohjauksen. Tästä huolimatta monien merimerkkien kunto pitää edelleen käydä tarkistamassa paikan päällä. Se taas tarkoittaa veneellä ajamista, joka maksaa ja tuo päästöjä.
”Myös ympäristönäkökulma tulee ottaa huomioon. Mitä enemmän voisimme valvoa merimerkkien kuntoa etänä, sitä vähemmän päästöjä syntyisi”, Ahlroos toteaa.
Koska monissa merimerkeissä on valoja, myös LED-tekniikka voisi mahdollistaa tarkastusvälin harventamisen. Edelleen poijujen paristot vaihdetaan vuosittain. Periaatteessa paristot kestäisivät pidempäänkin. Kun turvalaitteet välittäisivät tiedon pariston tilasta, olisi mahdollista pidentää vaihtoväliä.
”Vaikka merelle on kiva mennä, niin tavoitteenamme on vähentää tarkistuskäyntien tarvetta. Teknologian kehitys tekee sen mahdolliseksi”, Ahlroos sanoo hymyillen.
Vaikka joskus tulevaisuudessa merenkulun turvalaitteiden tarkistamisen voisi hoitaa useammin etänä, ei Ahlroos aio jäädä vain rannalle. Vapaa-ajalla hän harrastaa purjehdusta, joten yhteys mereen pysyy. Myös jälkipolvi on kiinnostunut merestä.
”Poikani harrastaa myös meripartiota, joten omena ei ole pudonnut kauas puusta”, Ahlroos kertoo.
Lue myös
Pääjohtaja Wihlman: Väylät työllistävät ja hyödyttävät yhteiskuntaa
Radan kunnossapidon konkari syttyy uusista jutuista ja työn mielekkyydestä
Keväällä soratiet näkyvät teiden kunnossapidon asiantuntijan työpöydällä