Valtion maanteiden hoito on murroksessa. Digitalisaatio, ilmastonmuutos ja yhteiskunnan varautumistarpeet haastavat perinteisiä toimintamalleja samalla, kun tienkäyttäjien odotukset kasvavat.
Vastatakseen toimintaympäristön muutoksiin ovat Väylävirasto ja elinvoimakeskukset (ent. ELY-keskukset) vuoden 2025 aikana laatineet yhdessä maanteiden hoidon hankintojen periaatteet. Niitä konkretisoiva toimenpideohjelma linjaa kehittämisen suuntaa kohti asiakaslähtöistä, tietoon perustuvaa, yhteistyölle rakentuvaa ja kestävää maanteiden kunnossapitoa.
Tulevaisuuteen katsomisen lisäksi on aika ajoin hyvä vilkaista myös peräpeiliin. Kun ensimmäiset nykymallin mukaiset yhteistoiminnalliset hoidonjohtourakat päättyivät, laadittiin toiminnallinen ja taloudellinen jälkitarkastelu, jonka avulla voidaan arvioida urakkamallille asetettujen tavoitteiden toteutumista. Tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta ja toimivuutta on tärkeää arvioida säännöllisesti, nyt ja jatkossa.
Isojen muutosten vuodet 2019–2024
Siirtyminen perinteisestä alueurakkamallista (AU) maanteiden hoitourakkamalliin (MHU) on tuonut mukanaan paljon uusia toimintatapoja, mutta myös haasteita. Muutos toteutettiin vaiheittain vuodesta 2019 lähtien jokaisella maanteiden 79 hoitourakka-alueella. Jälkiarviointi osoittaa, ettei muutos ole ollut vain tekninen, vaan se liittyy laajemmin urakoiden laadun, kustannusten ja yhteistyömallien määrittelyyn ja toteuttamiseen.
Vaikka uutta urakkamallia laadittiin tilaajan ja toimittajamarkkinan yhteistyössä ja MHU:n keskeinen tavoite oli riskienjaon parantaminen, ei se urakoitsijoiden kokemuksen mukaan ole juurikaan vähentänyt heidän taloudellisia riskejään.
Urakkamalli on koettu myös joustamattomaksi, eikä se ole aina tukenut laadukasta ja kustannustehokasta toteutusta. Näihin näkemyksiin ovat osittain yhtyneet myös tilaajien edustajat. Tämä kertoo tarpeesta kehittää urakkamalleja entistä enemmän kumppanuuden suuntaan. Tähän työhön on jo tartuttu, ja myös koulutusta ja osaamisen lisäämistä tarvitaan.
Hoitourakka ei voi olla tilaajan ja urakoitsijan välinen nollasummapeli. Sen tulee olla yhteinen projekti, jossa molemmat osapuolet pelaavat samalla puolella. Riskien ja hyötyjen jaon tulee olla oikeudenmukaista ja päätöksenteon läpinäkyvää.
Askelia oikeaan suuntaan ovat urakkamallissa käyttöön otetut allianssiurakan piirteet, kuten yhteiset viikkopalaverit, avoin kustannustieto ja aliurakoitsijoiden osaamisen laajempi hyödyntäminen. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä – tarvitaan kulttuurinmuutos, jossa luottamus ja avoimuus ovat sopimustekniikkaa tärkeämpiä. Sopimuskirjausten ja mallien kehittyessä täytyy muutoksia saada aikaan myös käytännön toimintatavoissa.
Datasta maanteiden hoidon polttoainetta?
Maanteiden hoidon hankinnan periaatteisiin liittyvässä toimenpideohjelmassa linjataan kehittämisen suuntaa seuraavaksi viideksi vuodeksi. Kehittämistä tullaan tekemään Väyläviraston, elinvoimakeskusten ja toimittajamarkkinoiden tiiviissä yhteistyössä. Tulevaisuuden ratkaisuissa täytyy varmistaa muun muassa toimittajamarkkinan kehittyminen, urakkamallin joustavuus ja reiluus sekä se, että niukkenevat resurssit kohdistuvat tehokkaasti todellisiin tarpeisiin – niin tienkäyttäjien kuin tieomaisuudenkin näkökulmasta.
Digitalisaatio ja datan hyödyntäminen tulevat myös avaamaan työhön uusia mahdollisuuksia. Kun reaaliaikainen tiedonkeruu ja analytiikka yleistyvät ja tiedon luotettavuus parantuu, voidaan maanteiden hoidon laatuvaatimuksiakin sanoittaa uudelleen. Oikolauta, mittatikku ja muut perinteiset mittaustavat voivat pian jäädä historiaan, kun käytettävissä on uusia digitaalisia ratkaisuja laadun todentamiseen.
Tulevaisuutta ovat joustavat ja dataohjautuvat mallit, joissa laatu todentuu jo työn ja toimenpiteiden yhteydessä – kuten myös konenäköön ja tekoälyyn perustuvat automatisoidut data-analyysit. Muutos edellyttää luonnollisesti, että moderneja järjestelmiä otetaan hoidossa ennakkoluulottomasti käyttöön.
Kasvanutta datamassaa voidaan hyödyntää kaikilla tasoilla aina käytännön työn johtamisesta alueelliseen valvontaan ja valtakunnalliseen seurantaan. Kun tieto kulkee reaaliajassa, voi valvontakin muuttua jälkikäteisen sijaan ohjaavaksi ja ennakoivaksi. Tavoitetilana on myös, että perinteisen valvonnan tarve voisi vähentyä tilaajan ja urakoitsijan välisen kumppanuuden syventyessä.
Toimiva ja turvallinen tieverkko palvelee koko Suomea
Maanteiden hoitourakat eivät ole pelkkää teiden kunnossapitoa vaan koko liikkumisen ja logistiikan selkäranka. Maailman muuttuessa myös urakoinnin tulee muuttua. Jälkiarvioinnin opit, uudet hankintaperiaatteet ja monet toteutetut selvitykset luovat yhdessä pohjan sille, että muutos on hallittua, läpinäkyvää ja tienkäyttäjää palvelevaa. Parhaimmillaan se tarkoittaa ennakoivaa kunnossapitoa, sujuvaa yhteistyötä ja laatua, joka näkyy jokaisella kilometrillä.
Muutoksen toteuttamiseen tarvitaan koko alaa: Väylävirastoa, elinvoimakeskuksia ja alalla toimivia yrityksiä. Vain yhdessä voimme luoda Suomen oman mallin toimivaan maanteiden hoitoon.
Valtion maanteiden hoito
- Hoidettavaa tieverkkoa on noin 78 000 km ja hoitourakka-alueita 79.
- Vuosittain maanteiden hoidon kustannukset ovat yli 200 miljoonaa euroa, aurauskilometrejä kertyy noin 8 miljoonaa, liukkaudentorjuntaan käytetään noin 160 000 tonnia suolaa ja 540 000 tonnia hiekoitushiekkaa – vuosittainen vaihtelu on kuitenkin suurta.
- Pääurakoitsijoita on viisi ja aliurakoitsijoita noin 1 500 yritystä. Hoitourakoinnissa työllistyy arviolta noin 3 000 henkilöä.
- Yhden urakan laajuus on 500–2400 km ja kesto pääosin viisi vuotta. Urakat kilpailutetaan valtakunnallisesti yhdenmukaisesti.
Teksti: Jari Nieminen, maanteiden kunnossapidon hankinta-asiantuntija, Väylävirasto
Juttu on alun perin julkaistu Suomen Tieyhdistyksen julkaiseman Tie & Liikenne -lehden numerossa 1/2026.