Hailuodon kiinteän yhteyden mantereenpuoleinen Riutun silta rakennettiin työpenkereelle. Meri on Riutussa matalahkoa, ja työpenkereen käyttäminen oli nopeampi ja kustannustehokkaampi ratkaisu kuin työsillan rakentaminen. Penkereen purkaminen aloitettiin heinäkuun puolivälissä, kun valumuotti ja telineet sillan ympäriltä oli saatu kuorittua pois.
Penkereestä puretaan saman verran louhetta kuin sinne ajettiinkin, noin 170 000 kuutiometriä. Kaivutyö myötäilee merenpohjaa sellaisena kuin se oli ennen penkereen rakentamista.
Riutun työpengertä puretaan usean kaivuyksikön voimin.
Ensin eteläpuoli, sitten pohjoinen
Työ alkoi sillan eteläpuolisen penkereen madaltamisella, jotta koneet ulottuivat matalan sillan alle. Sen jälkeen on edetty kahdella eri kokoisella kaivurilla.
”Pienempi kone leikkaa penkkaa sillan alta, ja sen takana isompi leikkaa eteläpuolen kulkua pois”, työnjohtaja Tuomas Karisaari GRK Suomi Oy:stä kertoo.
Penkereen purkua tehdään kahdessa vuorossa. Aluksi kaivuyksiköitä oli töissä kerrallaan kolme. Riutun sillan valmistuttua elokuussa työmaaliikenteen käyttöön päästiin purkamaan myös pohjoispuolen pengertä.
”Kun pohjoispuolella oli vielä siltatyöntekijöitä, piti töitä rytmittää, että mahduttiin olemaan kaikki siellä. Siellä oli kumminkin se viitisenkymmentä työntekijää pienellä alueella samaan aikaan. Nyt on voitu lisätä kaivuyksiköitä, ja saadaan vielä nopeammin kiveä pois.”
Louhe käyttöön siltojen välille
Kaivurit lastaavat kiviaineen dumppereihin ja kuorma-autoihin. Louhe käytetään pengertien korottamiseen Huikun ja Riutun siltojen välillä. Hienojakoisempaa mursketta käytetään siltojen päätytäyttöihin ja tien oikomiseen.
Kun louhetta nostetaan merestä, tulee mukana väkisinkin paljon vettä, joka kulkeutuu kivikuormien mukana pitkin pengertien pohjaa. Karisaaren mukaan se on pelkkä etu.
”Penkka tiivistyy paremmin, kun se saa vettä. Ja heinäkuussa varsinkin, kun oli niin kuivaa, oli erittäin hyvä, että penkka kastui samalla. Ei ollut pölyä ilmassa.”
Näkyvyys nolla
Työn suurimmat haasteet liittyvät veteen nekin. Meressä pinnan alle ei juuri näe, ja syvemmissä kohdissa sitäkin vähemmän.
”Kun kauhoo seitsemän metriä alaspäin, niin eihän sinne näe. Ja jos vesi nousee oikein korkealle, alkaa olla hankalampi kaivaa. Kaivurista ei näe, missä telat menevät, ja kuorma-autojen kuljettajat eivät näe varoa isompia kiviä kulkureiteillä, jolloin renkaat voivat hajota.”
Sokkona ei kaivurikuskien kuitenkaan tarvitse kauhoa. Koneohjausjärjestelmän ja kaivurissa olevien lukuisten antureiden ansiosta käytössä on reaaliaikainen näkymä työn etenemisestä pinnan alla. Lopputulos tarkastetaan vielä ihmissilmin.
”Ollaan käyty sukeltajien avulla varmistamassa, että ei sinne ole jäänyt kaivamattomia kohtia. Kyllä se on siinä mielessä ihan hyvin mennyt.”
Merelliset olosuhteet ovat haaste myös itsessään.
”Merenkäynti on tällä työmaalla armoton, se on tässä puolentoista vuoden aikana huomattu.”
Elokuussa eteläpuolen penkereen purkaminen oli jo pitkällä.
Penger purettu syyskuussa
Tavoitteena on, että koko työpenger on purettu syyskuun loppuun mennessä. Kuun alussa urakasta oli valmiina noin kaksi kolmannesta.
Samalla, kun työpenger ohenee, pengertie kohoaa kohti tavoitekorkeuttaan. Tien reunoja verhoillaan isommilla kivillä suojaksi aallokkoa vastaan. Kun penger on halutulla korkeudella, levitetään sen pinnalle murskeet eli tien kantava kerros, jonka päälle tulevat asfalttikerrokset.
”Sitten laitetaan vielä kaiteet. Töitä tehdään niin pitkälle tänä vuonna kuin keretään ennen pakkasia. Toivotaan leutoa ja vähälumista alkutalvea”, Karisaari hymyilee.
Artikkelia muokattu 4.9. vaihtamalla ensimmäinen valokuva ja päivittämällä työn edistymisestä kertovaa kappaletta.