Enviro on seurannut Espoon lintuvesiä jo vuodesta 2000 alkaen, joskin Laajalahtea alueena nyt ensimmäistä kertaa. Aiemmin Laajalahden linnustoa ovat seuranneet Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat. Lintujen lisäksi Environ väki on selvittänyt monilla eteläsuomalaisilla kosteikoilla kasvillisuuden muutoksia, sudenkorentolajistoa sekä viitasammakon esiintymistä. Laajalahdella selvityskohteena on pesivä ja muuttoaikainen linnusto. Viime vuosina Väylävirasto on teettänyt Envirolla myös liito-oravaan liittyviä seurantoja.
Laajalahden linnustolaskenta suoritettiin maastossa tavanomaiseen tapaan ja virallinen raportti seurannasta valmistuu syksyn aikana.
”Maa-alue laskettiin kartoitusmenetelmällä eli tarpomalla maastossa. Vesialueen laskennat tehtiin kaukoputkella lintutorneista ja muista näköalapaikoista käsin. Laskennat tehdään samalla menetelmällä kaikilla alueilla”, kertoo Pekka Routasuo.
Jokainen laskentakierros kesti noin 4-5 tuntia. Alustavien tulosten pohjalta linnusto on pysynyt lähes ennallaan. Uusimpia pesimälajeja on laulujoutsen. Kesällä nähtiin säännöllisesti myös etelämpää tulleita jalohaikaroita. Laji on vasta kerran pesinyt Suomessa, eikä mitään siihen viittaavaa todettu Laajalahdellakaan.
”Seurannan perusteella rakentamisella ei näytä olleen huomattavia vaikutuksia Natura-alueen linnustoon. Melua kantautui laskentojen aikana Laajalahden puolelle normaalin liikennemelun lisäksi varsin vähän. Yleisesti ottaen vesilintujen poikastuotto eli pesintöjen onnistuminen näyttää heikolta, mutta sama tilanne on monilla muillakin kosteikoilla”, toteaa Routasuo
Lintulaskijan omattava hyvä lajituntemus ja aamuvirkkuisuus
Routasuo ja Lammi ovat molemmat tehneet lintulaskentoja 1970-luvun lopulta alkaen. Laskennat aloitetaan aina auringonnousun aikaan ja tärkeimpiä työvälineitä ovat kiikari, kumisaappaat ja vesilintulaskennoissa lisäksi kaukoputki.
”Parasta työssä on varhaiset aamutunnit, jolloin muut nukkuvat, liikenne on hiljaista, mutta linnut hyvin äänessä, sanoo Routasuo.
Myös harrasteleva lintubongari voi kouluttautua lintulaskijaksi, jos tuntee linnut riittävän hyvin. Suomessa valtaosaa linnustonseurannoista koordinoi Luonnontieteellinen keskusmuseo, joka toteuttaa seurantoja yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa. BirdLife sekä paikallisyhdistykset (esim. Tringa) myös järjestävät kursseja lintulaskijoille.
”Tärkeintä on äänten tunteminen, sillä huomattava osa lintulaskennoista tehdyistä havainnoista koskee laulavia tai muita äänteleviä lintuja”, lisää Lammi.