Vesiluvat ohjaavat rakentamista
Vesistöä, vesiympäristöä tai pohjavesiolosuhteita muuttaville hankkeille tarvitaan usein vesilain mukainen lupa – niiden avulla varmistetaan, että vesistöihin kohdistuvat haitat pysyvät mahdollisimman vähäisinä ja että vesistöjen tila jopa paranee. Lupamenettelyjen myötä vesivarojen käyttö on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää.
Vesilupa voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun tehdään uoman siirtoja, rakennetaan siltarumpuja tai toteutetaan siltoja ja muita vesistöjen ylityksiä. Vesilupa sanelee, miten työt tulee toteuttaa – huomioon otetaan vesistövaikutusten ohella laajasti myös esimerkiksi kalasto, lintujen pesimäaika, melu ja muut vaikutukset lähiympäristöön. Helsinki–Riihimäki-ratahankkeelle on myönnetty vesiluvat alueilla, joissa selvitykset ja viranomaiskeskustelut ovat osoittaneet niiden tarpeen.
”Vesiluvat käsittelee aluehallintovirasto, ja lupien valmistelu tehdään yhteistyössä suunnittelijoiden ja konsulttien kanssa. Urakoitsijoille annetaan valmiit selvitykset ja ohjeet jo tarjouspyyntövaiheessa, jotta ehtojen mukaisia työtapoja noudatetaan täsmällisesti”, kertoo projektipäällikkö Riitta Parviainen.
Pienvedet ja pohjavesi tarkassa seurannassa
Väyläviraston tilaamassa luontoselvityksessä kartoitettiin keväällä ja alkukesällä pienvesiä Helsinki–Riihimäki-suunnittelualueella ja sen läheisyydessä. Selvitys tehtiin paikkatietotarkastelujen sekä maastokäyntien perusteella ja sen toteutti Ramboll Finland Oy. Pienvedet huomioidaan osana suunnittelu- ja rakentamistoimenpiteitä.
Selvityksen perusteella hankealueen läheisyydessä esiintyy useita vesilain suojelemia kohteita, kuten noroja, lähteitä ja puroja. Monet niistä ovat metsätalouden ja ojitusten seurauksena muuttuneita, mutta silti luonnontilaisen kaltaisia. Useilla kohteilla näkyi myös palautumista kohti luonnontilaa, jos muokkaustoimia ei enää jatketa.
Myös pohjaveden tilaa seurataan hankkeella tiiviisti. Ratahankkeen alueella on useita mittauspisteitä, joista mitataan veden laatua ja pohjaveden pinnankorkeutta säännöllisillä maastokäynneillä, mutta myös automaation avulla.
”Automaattiset mittarit välittävät tiedot suoraan pilvipalveluun, jolloin poikkeamat saadaan nopeasti esiin ja niihin voidaan reagoida ripeästi”, kertoo projekti-insinööri Essi Jalanto.
Luontoselvityksissä näkyy monimuotoisuuden kirjo – myös vieraslajit huomioidaan suunnittelun yhteydessä
Hankealueella on tehty laajasti myös muita luontoselvityksiä. Niissä on tarkasteltu esimerkiksi liito-oravan mahdollista esiintymistä sekä uhanalaista kasvilajistoa. Vuollejokisimpukan tilaa on selvitetty sukellustutkimuksin, mutta uhanalaisia simpukoita ei ole havaittu ratahankkeen alueella. Myöskään liito-oravasta ei löytynyt viimeisimmässä selvityksessä merkkejä, mutta lajille soveltuvia elinalueita on radan varrella, ja tarvittaessa tehdään lieventäviä toimenpiteitä ja haetaan poikkeuslupia.
Uhanalaisten ja suojeltavien luontotyyppien lisäksi selvitysvaiheessa tarkastellaan myös haitallisten vieraslajien esiintymät. Tavoitteena on estää niiden leviäminen esimerkiksi maamassojen siirtämisen yhteydessä ja ohjata torjuntatoimia.
Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa Riihimäellä uudistettiin vuonna 1918 rakennettu Vantaanjoen ratasilta. Rakentamisen yhteydessä joelle ohjattiin uusi uoma ja yhteistyössä Virtavesien hoitoyhdistys Virhon kanssa rakennettiin taimenelle kutusoraikkoja ja poikaskivikoita. Työ onnistui erinomaisesti – paikalla on sittemmin havaittu vilkasta virtavesielämää ja taimenia, mikä kertoo kunnostusten onnistumisesta.
Vesiensuojelusanastoa
• Noro – puroa pienempi, usein kausittain kuivuva virtavesi. Norot ovat tärkeitä elinympäristöjä monille kasveille ja hyönteisille, vaikka niissä ei yleensä esiinny kaloja. Norot ja lähteet kuuluvat lain (2 luvun 11 §) mukaisiin suojeltuihin vesiluontotyyppeihin, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty.
• Lähde – paikka, jossa pohjavesi purkautuu maan pinnalle. Lähteissä on usein erityistä, vaateliaampaa kasvillisuutta ja kosteaa pienilmastoa.
• Puro – jokea pienempi virtavesi, jossa vesi virtaa ympäri vuoden. Puroissa voi elää kaloja, rapuja ja simpukoita. Purot eivät ole lain tarkoittamia erityiskohteita, mutta niiden muuttaminen edellyttää aina vesilain mukaista lupaa.
• Pienvesi – yleisnimitys pienille vesimuodostumille, kuten noroille, lähteille, puroille ja pienille lampareille.
• Pohjavesi – sade- ja sulamisvesistä maaperään ja kallioperään varastoitunut vesi, jota käytetään myös juomavetenä.
• Paahdealue – aurinkoinen ja lämmin elinympäristö, jossa elää usein harvinaisia hyönteisiä ja kasvilajeja.
• Vieraslaji – laji, joka ei kuulu Suomen luontaiseen lajistoon ja voi levitessään uhata alkuperäisiä lajeja ja ekosysteemejä. Esimerkiksi jättipalsami ja kurtturuusu ovat haitallisia vieraslajeja
• Kutusoraikko – kalojen lisääntymisalue: virtavedessä oleva tai sinne rakennettu sora-alue, johon taimenet ja muut vaelluskalat laskevat mätinsä. Soran väliin jäävä happi ja virtaava vesi pitää mätiä elossa suojaten sitä saalistajilta. Suuremmista kivistä koostuva poikaskivikko puolestaan tarjoaa suojaa vastakuoriutuneille kalanpoikasille.
Helsinki–Riihimäki-ratahankkeessa luodaan edellytykset sujuvammalle liikenteelle Suomen vilkkaimmin liikennöidyllä rataosuudella, pääradalla. Hanke toteutetaan kolmessa vaiheessa, joista ensimmäinen vaihe valmistui vuoden 2024 lopulla. Toisen vaiheen rakentaminen on käynnissä vuosina 2021–2030. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Lisätietoa hankkeesta:
Väylävirasto, projektipäällikkö Riitta Parviainen, [email protected]
