Ratojen, teiden ja meriväylien hyvä kunto on koko yhteiskunnan etu, jonka vaalimiseksi tarvitaan korkeatasoista ja monialaista asiantuntemusta. Liikennevirasto hyödyntää monipuolista asiantuntemusta meneillään olevissa kehityshankkeissaan, joiden yhtenä tavoitteena on päällysrakenteen uusimisen optimointi.
Suomen tieverkon liikennemäärät vaihtelevat merkittävästi sijainnin mukaan. Vilkkaimpien osuuksien kunnossapitoon panostetaan eniten, mutta myös vähäliikenteisemmät osuudet on pidettävä liikennöitävässä kunnossa. Jotta koko tieverkon kunnossapito onnistuu, tarvitaan luotettavaa tietoa siitä, miten eri toimenpiteet vaikuttavat päällysteen kuntoon ja kestoikään. Joskus voi riittää pelkästään päällystepaksuuden lisäys, jos näin voidaan pitää kiinni raskaalle liikenteelle riittävästä palvelutasosta.
Radanpidossa päällysrakenteen kuntoon vaikuttaa vielä useampi seikka kuin tienpidossa. Radan päällysrakenteen teknisten asiantuntijatehtävien lisäksi muun muassa radantarkistuksen kilpailuttamisesta vastaava Liikenneviraston asiantuntija Tuomo Viitala pitää radanpitoa vaativana sen monialaisuuden johdosta.
"Ensinnäkin kiskojen ja koko päällysrakenteen kunto vaihtelee paikallisesti. Vuodenaikojen vaihtelut taas vaikuttavat lähinnä liikennöitävyyteen. Liikenneviraston ja Tampereen teknillisen yliopiston TERA- eli Elinkaaritehokas Rata -tutkimusohjelmassa kehitämme menetelmiä radan kunnon hallintaan ja elinkaaritehokkuuden parantamiseen", Viitala kertoo.
Liikenneviraston kumppaniverkostoon kuuluvat Tampereen teknillisen yliopiston lisäksi myös Aalto-yliopisto ja Oulun yliopisto sekä VTT ja Ilmatieteen laitos. Yhdistämällä koko verkoston osaaminen samaa tavoitetta palvelemaan on Viitalan mukaan realistista saada aikaan toimiva menetelmä radan päällysrakenteen elinkaaren pituuden arviointiin.
Tausta-ajatuksena myös radan kunnossapidon resursoinnissa on se, että infrastruktuuri on pidettävä kunnossa rajallisin resurssein. Koska rahoitus ei ole kasvamassa, rakenteiden elinkaarta on pyrittävä pidentämään. Onnistumisen edellytykset siinä ovat sitä paremmat, mitä tarkemmin päällysrakenteiden kunto ja sen muutokset on analysoitu.
"On tärkeää, että kehittämistyössä otetaan huomioon ylläpidon lisäksi myös suunnittelun ja rakentamisen näkökulma. Lisäksi materiaalitekniikka on oleellinen osa-alue, kun tavoitteena on rakenteiden elinkaaren optimointi", Viitala muistuttaa.
Vesiliikennekin mukana
Teiden ja ratojen päällysrakenteet ovat ymmärrettävästi painoarvoltaan merkittävimpiä osa-alueita, kun kyse on infrarakenteiden rakentamisen ja ylläpidon muodostamasta kokonaisuudesta. Toisaalta esimerkiksi sillat ovat rakenteita kaikkein vaativimmasta päästä, ja heikkokuntoisten siltojen riskit on hallittava aukottomasti.
"Siltoihin liittyen on meneillään tutkimusta, joka on hyödyksi myös päällysrakenteiden elinkaaren mitoittamisessa. Edellä mainitussa TERA-hankkeessa sillat eivät tosin ole tutkimuskohteena mukana, lukuun ottamatta radan päällysrakenteen ja sillan liittymäkohtien tarkastelua", Tuomo Viitala kertoo.
Viitalan vastuulle kuuluvat myös vesiväyliin liittyvät elinkaarikysymykset, esimerkiksi laivojen kulunvalvontaan liittyvä radionavigaatio. Käynnistysvaiheessa on lisäksi VTT:n, Aalto-yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen kanssa yhdessä toteutettava ARAJÄÄ-tutkimusprojekti, jossa määritetään mitoitusperusteita jääkuormituksen rasittamille rakenteille.
Teksti ja kuva: Vesa Tompuri
TYÖ: Väylätekninen menetelmäkehitys -hankkeen vetäminen. Lisäksi ratateknisiä asiantuntijatehtäviä
URA: Liikenneasioita valtionhallinnossa vuodesta 2002. Tätä ennen tutkijana Teknillisessä korkeakoulussa kolmen vuoden ajan
KOULUTUS: Diplomi-insinööri 1997, koneinsinööriosasto
PERHE: Naimisissa
HARRASTUKSET: Historian opiskelija