Monnin alueella on merkittävä keskittymä harvinaisia ja uhanalaisia paahdelajeja – muun muassa erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltava ja rauhoitettu kasvilaji ketonukki sekä ketomaruna ja keltasauramo, jotka puolestaan ovat uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien perhoslajien ravintokasveja.
Vuonna 2023 Hausjärven Monnin alueelle rakennettiin paahdevalli, jonne on siirretty paahdelajeja ratatöiden tieltä. Hankkeella on suojeltavien lajien siirtämiseen tarvittavat poikkeusluvat.
Ketokasveja on siirretty paahdevallille, perhosten toivotaan siirtyvän mukana
Paahdevallille on siirretty kasveja ja niiden siemeniä sisältäviä pintamaita. Tulokset ovat olleet lupaavia: jo viime vuonna ja tänä keväänä paahdevallilla havaittiin yksivuotista ketonukkia runsaasti kukassa. Sen sijaan ketomarunan kasvusto ei vielä ollut viime kesänä riittävää, jotta alueelle olisi siirtynyt sen elinkierrosta riippuvaisia perhoslajeja. Alueella suoritetaan aktiivista seurantaa lajien sopeutumisen varmistamiseksi ja tarvittaessa tehdään lisätoimenpiteitä elinympäristöjen parantamiseksi. Selvitysten mukaan siirtojen onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi oikea ajoitus sekä kasvillisuuden kehitys uusilla alueilla.
Perhospopulaatioiden siirtyminen vaatii suuria kasvustoja ja jopa vuosien työtä. Monnin alueella esiintyvien perhoslajien – kuten kenttäpussikoin, vallipussikoin ja sauramoviirukoin – toivotaan siirtyvän uusille alueille omatoimisesti ravintokasvien perässä. Siirtymistä tuetaan tarvittaessa asi-antuntijoiden toimilla, esimerkiksi toukkien siirroilla.
”Perhosten osalta on oleellista, että paahdevallin kasvillisuus on tarpeeksi elinvoimaista ja runsasta, että se pystyy ylläpitämään perhosten populaatioita”, kertoo biologi, luontoasiantuntija Jani Järvi Ramboll Finland Oy:stä. Rambollin asiantuntijat ovat suunnitelleet paahdevallin ja toteuttaneet kasvillisuuden seurantaa Helsinki–Riihimäki-ratahankkeelle.
Myös perhosseurannoissa on havaittu merkkejä siirtojen onnistumisesta: osalla lajeista esiintyminen uusilla alueilla on selkeästi vahvistunut, kun taas toisten lajien osalta tilanne vaatii vielä tarkempaa seurantaa. Lajit reagoivat siirtoihin eri tavoin, ja menestyminen uudella alueella edellyttää muun muassa ravintokasvillisuuden kehittymistä ja elinolojen vakautumista.
Avoimet ja aurinkoiset paahdealueet tarjoavat kodin monipuoliselle lajistolle
Paahdeympäristöt ovat avoimia, lämpimiä ja kuivia elinympäristöjä, joille on ominaista karut ja äärimmäiset olosuhteet. Niitä esiintyy luontaisesti esimerkiksi hiekka- ja soraharjujen rinteillä, mutta nykyään myös teiden ja etenkin junaratojen avoimilla pientareilla, joihin aurinko pääsee paahtamaan esteettä. Paahdeympäristöt ovat tärkeitä monille uhanalaisille kasvi- ja hyönteislajeille, jotka ovat sopeutuneet näihin erityisiin olosuhteisiin.
Valitettavasti monet paahdeympäristöt ovat hävinneet tai heikentyneet muun muassa harjumetsien käsittelyn ja umpeenkasvun seurauksena. Ketolajeista on tullut uhanalaisia myös laidunnuksen vähenemisen myötä. Siksi luonnon monimuotoisuuden kannalta onkin tärkeää säilyttää ja turvata paahdelajeja siellä, missä niitä esiintyy.
”Paahteisilla kedoilla, jollainen Monninlinjan ratapengerkin käytännössä on, esiintyy näiden monille tuntemattomien lajien lisäksi useita tuttuja kasvilajeja, kuten kissankäpälää, ketoneilikkaa ja peurankelloa”, Järvi mainitsee.
Eliölajien turvaamissuunnitelma huomioi luontoarvot työmaan edetessä
Paahdevalli on osa laajempaa eliölajien turvaamissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on turvata luontoarvoja ja uhanalaisia lajeja ratahankkeen vaikutusalueella. Turvaamissuunnitelman ovat laa-tineet yhteistyössä Väylävirasto, Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskukset, Suomen ympäristökeskus sekä asiantuntijakonsultit.
Monnin suunnalta siirrettyä pintamaata ja lajistoa on sijoitettu myös Kakslammin luonnonsuojelu-alueelle, mikä täydentää korvaavien elinympäristöjen verkostoa. Siirto suunniteltiin yhteistyönä Väyläviraston, SYKEn ja Vuokon luonnonsuojelusäätiön kanssa.
”Tällaisten ekosysteemihotelleina toimivien paahdevallien ja muiden ratkaisujen suunnittelu ja rakentaminen on vielä verrattain uutta toimintaa, mutta näiden ratkaisujen avulla voidaan konkreettisesti turvata muutoin häviämisuhan alla olevia lajien esiintymiä”, kertoo paahdevallin suunnittelusta vastannut maisemasuunnittelija Jenni Kerava Ramboll Finland Oy:stä.
”Siirrettyjen kasvien elämää siirtoalueella seuraamalla kerrytetään myös koko ajan uutta tietoa siitä, miten tällaiset siirrot saadaan parhaalla mahdollisella tavalla onnistumaan. Kakslammin ja Monnin alueella on ollut hienoa nähdä, miten pintamaiden siemenpankin mukana siirretty kasvillisuus ottaa uutta aluetta omakseen”, Kerava jatkaa.
Lue lisää:
Erityisesti suojeltavan lajiston turvaaminen ratahankkeessa (PDF), Väylävirasto 2020
Helsinki–Riihimäki-ratahankkeessa luodaan edellytykset sujuvammalle liikenteelle Suomen vilkkaimmin liikennöidyllä rataosuudella, pääradalla. Hanke toteutetaan kolmessa vaiheessa, joista ensimmäinen vaihe valmistui vuoden 2024 lopulla. Toisen vaiheen rakentaminen on käynnissä vuosina 2021–2030. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
