Viime vuosina valmistuneista näyttävistä silloista huolimatta siltaratkaisut suunnitellaan aina käytännöllisyys edellä. Kussakin kohteessa valittu ratkaisu perustuu huolelliseen teknistaloudelliseen harkintaan. Tavoitteena on silta, joka on mahdollisimman sulautuva osa tietä tai rataa.
Väylässä taitorakenneyksikön päällikkönä työskentelevän Markku Äijälän mukaan viime vuosikymmenellä siltaratkaisujen taustalla vaikuttavat erityisesti liikennemäärien kasvun ja turvallisuuden aiheuttamat vaatimukset. Viime vuosikymmenellä rakennettiin erityisesti niin sanottuja kuivia siltoja (teiden risteyksiin tai eritasoliittymiin rakennettuja siltoja), alikulkusiltoja (rata ylittää tien) ja alikulkukäytäviä (jalankulku- ja pyöräliikenne kulkee tien alta).
2010-luvulla toteutettiin myös suuria vesistösiltoja, joilla poistettiin lossiyhteyksiä (Lövön silta, Vekaransalmen silta) tai avattavia siltoja (Jännevirran silta). Laitaatsalmen sillat rakennettiin Kyrönsalmen syväväylän siirtämisen yhteydessä. Ratkaisu sujuvoitti sekä alla kulkevaa vesiliikennettä, että päällä kulkevaa tieliikennettä.
Äijälän mukaan siltasuunnittelussa ei ole nähtävissä muotivirtauksia, vaikka tietyt piirteet tiettynä aikana voivatkin korostua:
"Kaupungistumisen ja rakentamisen tiivistymisen myötä joudutaan monesti tekemään siltoja ja paljon muita rakenteita ahtaisiinkin tiloihin. Esimerkiksi tukimuurirakenteita tulee varmasti jatkossa lisää. Siltoja rakennetaan myös aina vaan haastavampiin pohjaolosuhteisiin. Paalutustekniikka on kehittynyt huomattavasti ja nykyisin saadaan porattua isojakin paaluja tarkasti kohdalleen. Yksi uusvanha siltatyyppi on 'teräspalkit betonissa'-ratkaisu, jolla päästään matalaan rakennekorkeuteen. Tällainen on muun muassa Ouluun valmistunut Heikinkadun alikulkusilta", Äijälä kuvailee.
Siltojen suunniteltu käyttöikä on sata vuotta. Senkin vuoksi uusia ratkaisuja otetaan käyttöön vain harkiten ja käytettyjen siltaratkaisujen valinnassa kestävyys ja käytännöllisyys ajavat näyttävyyden edelle.
