Tässä juttusarjassa raotamme hanketoimiston ovea ja kerromme Kupittaa–Turku-ratahankkeen rautaisista asiantuntijoista. Artikkelissa hanketta ja arkeaan avaavat turvallisuuskoordinaattori Simo Sauni ja turvallisuusasiantuntija Teemu Koskinen.
Kupittaa–Turku-ratahankkeessa rakentamisen tahti kiihtyy loppuvuotta kohti ja uusia urakoita on käynnistynyt. Sen myötä myös turvallisuuden ja riskienhallinnan merkitys kasvaa, sillä rakentamista tehdään Turun keskustassa asutuksen ja päivittäisen liikenteen keskellä. Tavoitteena on, että rakentamisen aikana ei tapahdu yhtään työtapaturmaa tai muuta vakavaa vaaratilannetta. Rakennuttajan ja urakoitsijoiden turvallisuusjohtamisella pienennetään riskejä, jotta vahinkoja ei tapahdu.
Simo Sauni toimii vastuullisena turvallisuuskoordinaattorina Kupittaa–Turku-ratahankkeessa. Turvallisuuskoordinaattori on rakennuttajan nimeämä henkilö, joka osaltaan vastaa rakennuttajan turvallisuustehtävistä. Vastuuseen voi joutua henkilökohtaisesti.
”Kyllä tämän homman tekeminen vaatii kylmäpäisyyttä. Turvallisuuskoordinaattorin työssä joutuu usein arvioimaan, ovatko ratkaisut turvallisia ja määräysten mukaisia”, kertoo Simo.
Simo aloitti työuransa yli 40 vuotta sitten. Ensimmäiset 19 vuotta kului VTT:ssä tutkien rakentamisen turvallisuutta ja riskienhallintaa. Tämän jälkeen hän hoiti turvallisuuspäällikön ja turvallisuusasiantuntijan tehtäviä rautatiesektorilla 16 vuotta.
”Tutkijana tiesin teoriassa, miten työmaan turvallisuus pitää järjestää. Tilanne muuttui siirtyessäni käytännön tehtäviin, ei se niin yksinkertaista ollut soveltaa teorioita käytäntöön”, Simo muistelee.
Työt veivät Simon virkamieheksi, ensin Ratahallintokeskukseen ja sitten Väyläviraston edeltäjän, Liikenneviraston palvelukseen. Konsultin palvelukseen hän siirtyi kymmenisen vuotta sitten ja alkoi tehdä turvallisuuskoordinaattorin hommia. Nyt tästä työstä on tullut elämäntapa osana eläkkeellä oloa.
Teemu Koskinen toimii hankkeessa turvallisuusasiantuntijana ja on Simon työpari. Yhdessä he hoitavat turvallisuuskoordinaattorin tehtäviä. Teemun tehtävänä on erityisesti kenttätyöt, työmaiden turvallisuusvalvontaa ja kalibrointimittausten suoritusta päätoteuttaja-alueittain. Teemu tuli ratamaailmaan talonrakennustöiden asiantuntijatehtävistä ja teki siten uuden aluevaltauksen.
”Turvallisuuskoordinaattorin tehtävät ovat toki tuttuja, mutta ratarakentamisessa on omat haasteensa hallittavaksi. Olen päässyt hyvin sisälle hankkeeseen ja saanut uusia mielenkiintoisia haasteita. On hienoa, että rakennuttajaporukka on tiiviisti mukana turvallisuusasioissa, sillä näin saadaan uusia näkökulmia ja yhdessä tekemisen meininkiä. Myös valvojat osallistuvat turvallisuustyöhön kenttätasolla kiertäessään työmaita. Turvallisuus kuuluu jokaiselle, joten on tärkeää, että aina kun havaitsee puutteita, niihin myös puututaan heti”, kertoo Teemu.
Ei turvallisuus vaivatta tule
Turvallisuus on rautatiepuolella hyvin ohjeistettu. Töitä tehdään Väyläviraston turvallisuusvelvoitteiden, -määräysten ja -ohjeiden mukaisesti. Tavoite on, että jokainen projektissa työskentelevä pääsee työvuoron jälkeen kotiin terveenä. Onnistunut päivä on sellainen, ettei kenenkään turvallisuus vaarannu tai vahinkoja ei satu.
Simo kertoo, että ratatyömaiden turvallisuus on jatkuvasti parantunut, vaikka päivittäisessä työssä sitä ei aina huomaa. Yksi syy turvallisuuden parantumiseen on turvallisuuslainsäädännön tarkentuminen ja vaatimusten tiukentuminen. Turvallisuusvaatimukset koskevat myös rakennuttajia ja suunnittelijoita. Pakosta on tullut hyve.
Rakennuttajan tulee osaltaan huolehtia rakennushankkeen turvallisuudesta. Käytännössä se tarkoittaa turvallisuusohjeita, valvontaa, puuttumista riskinottoon ja töiden hyvää ennakkosuunnittelua. Työmaalla taas huolehditaan tiedonkulusta ja toimintojen yhteensovittamisesta. Turvallisuudessa on nähtävä koko työmaan kokonaisuus.
Rakennuttajan pitää myös osata vaatia riittävää turvallisuusosaamista palveluntuottajalta. Turvallisuutta pitää seurata, turvallisuusvaatimusten noudattamista pitää valvoa ja mitata. Täytyy olla ymmärrys siitä, että vaaditaan juuri sellaisia asioita, jotka aidosti parantavat turvallisuutta. Se taasen vaatii ymmärrystä tapaturmien syntymisestä ja tietoa hyvistä turvallisuuskäytännöistä. Teoriat saadaan osaksi toimivia käytäntöjä.
”Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskovat, että työ turvallisuuden eteen kannattaa. Pitää pystyä luottamaan siihen, mitä tehdään, ja millä rakennetaan luja perusta onnistuneelle turvallisuustyölle. Tässä hankkeessa koko porukan, niin urakoitsijat kuin oma rakennuttajaporukka, pitää ymmärtää se. Lähtökohtana on, että hankkeen johto on aidosti kiinnostunut turvallisuudesta ja vaatii hyvää turvallisuutta sekä seuraa turvallisuutta. Turvallisuustyössä ei ole vapaamatkustajia. Tässä hankkeessa työskentelevien pitää huolehtia omalta osaltaan turvallisuudesta”, painottaa Simo.
Kupittaa–Turku-ratahanke on Simon mielestä vaativa turvallisuuden kannalta, joten normisuoritus ei riitä. Turvallisuustyötä pitää tehostaa urakoiden ja töiden määrän kasvaessa. Muuten joku ei palaa terveenä kotiin työvuoron jälkeen.
”Uskon että pärjäämme turvallisuustason pitämisessä hyvänä, mutta varaa ei ole tuudittautua päiväuniin ja pehmeisiin puheisiin. Hyvilläkin työmailla sattuu vahinkoja, pienikin riski voi toteutua. Onnettomuus voi olla seuraavan askelen päässä, rautatietyömaalla varsinkin”, Simo varoittaa.
Mittaamisen ilosta ei paranneta turvallisuutta
Turvallisuutta mitataan viikoittain tehtävällä MVR-mittauksella. Se on maa- ja vesirakennustyömaiden turvallisuustason arviointimenetelmä, jossa havainnoitsija tekee yhdestä paikasta havaintoja ja arvioi viittä osa-aluetta: työskentely ja koneenkäyttö, kalusto, suojaukset ja varoalueet, ajo- ja kulkuväylät sekä järjestys ja varastointi.
Rakennuttaja tekee kalibrointi- eli tarkennusmittauksia kerran kuukaudessa. Näiden mittausten tehtävänä on katsoa, päästäänkö samaan tulokseen urakoitsijan kanssa ja valvoa, että urakoitsijat mittaavat oikein. Kun virhemarginaali on kolme prosenttia, kalibrointi on onnistunut. Väärin havainto nostetaan esille ja myös kuullaan urakoitsijaa. Sen jälkeen urakoitsija käynnistää korjaustoimenpiteet.
”Emme tee mittauksia mittaamisen vuoksi vaan turvallisuuden parantamiseksi. Tulokset ovat olleet hyviä eikä kontrollimittaus ole paljastanut mitään sellaista, etteivätkö mittaukset ole pysyneet virherajojen sisäpuolella ja olleet samansuuntaisia, kuin mitä olemme saaneet itse. Täytyy myös luottaa siihen, että urakoitsija tekee sen mitä lupaa. Tätä valvomme ja seuraamme, teemme yhteistyötä”, kertoo Simo.
Malttia ja varovaisuutta työmaiden lähellä
Hankkeella on käynnissä useita urakoita Turun keskustan alueella. Näkyvimpänä ovat Turun rautatieaseman henkilöratapihan, Koulukadun ja Nummen alikulkusiltojen sekä Aurajoen ratasillan rakentaminen. Myös työt kaksoisraiteella ovat alkaneet.
Kulkijalle näkyvimpiä turvallisuustekijöitä ovat muun muassa työmaita rajaavat aidat, varoituskyltit sekä väliaikaiset liikennejärjestelyt, jotka muuttuvat aina tarpeiden mukaan. Joudutaan tekemään liikenteenohjausta, sulkemaan kaistoja ja käyttämään kiertoteitä. Rajoitusten ja kiertoteiden avulla varmistetaan kaikkien turvallinen liikkuminen työmaa-alueiden läheisyydessä.
Työmaa-alueiden lähellä kulkevilta toivotaan varovaisuutta ja malttia. Omasta turvallisuudesta huolehtii parhaiten pysymällä työmaa-alueen ulkopuolella ja noudattamalla liikenneopasteita.
Seuraa hanketta:
https://vayla.fi/kupittaa-turku-ratahanke
www.facebook.com/KupittaaTurkuratahanke
Kupittaa–Turku-ratahankkeen tavoitteena on parantaa ja sujuvoittaa raideliikennettä koko Varsinais-Suomessa ja Rantaradalla. Lisäksi hanke mahdollistaa osaltaan Helsinki–Turku nopean junayhteyden toteuttamisen. Ratapihoilla tehtävien muutostöiden ansiosta Turun asemanseudulla vapautuu maata alueen kehittämiseen ja rautatieaseman henkilölaiturialueen turvallisuus ja esteettömyys paranevat. Hankkeen työt ajoittuvat vuosille 2021–2026. Hanke on saanut tukea Euroopan unionilta sekä suunnitteluun että rakentamiseen.