Hyppää sisältöön

Kouvola–Kotka/Hamina: Tuomijoen siltaurakan loppuhuipennus

Julkaistu 17.12.2021

Tuomiojan sillan uusiminen on osa hankkeen rataosuuden akselipainon nostoon tähtääviä toimenpiteitä. Marraskuun lopussa valmistunut siltaurakka huipentui lokakuun lopun liikennekatkossa, kun vanhan sillan sivussa rakennettu uusi silta siirrettiin paikoilleen.

Tuomijoen ratasilta ei ole pisimmästä päästä Suomen ratasiltoja: se on vain 27 metriä pitkä. Se ei myöskään ole kovin korkealla, vain noin pari metriä veden pinnan yläpuolella. Veden yllä rakentaminen on kuitenkin aina omanlaisensa temppu, ja sillan siirto vaatii sekin aina huolellista varautumista sillan koosta huolimatta. Siltatyyppinä Tuomijoen uusi silta on teräsbetoninen jännitetty ulokekaukalopalkki.

30 tunnin rutistus

Siltaurakka aloitettiin aikoinaan rakentamalla työsilta, josta työt suoritettiin. Työsillan päälle rakennettiin myös uusi silta. Itse siirto-operaatio alkoi perjantaina 29.10. illansuussa purkamalla vanhan sillan kansi. Rakennuttajakonsultti Rejlersin valvoja Tommi Huupposen mielestä vanhan sillan purkaminen on yksi siirtoprosessin kriittisistä työvaiheista:

"Vanhan rakenteen purkamisen kanssa voi tulla yllätyksiä, mutta onneksi Tuomijoen tapauksessa kaikki vastasi odotuksia. Vanha kansi koostui neljästä, 30 tonnia painavasta lohkosta. Lohkot nostettiin isolla nosturilla pois ja lastattiin kuorma-auton kyytiin. Lohkot tullaan uusiokäyttämään toisessa siltaprojektissa tiehankkeella. Betoni ei ole mennyt miksikään, vaan soveltuu oikein hyvin autonrenkaiden alle", Tommi kertoo.

Tommi kehuu urakoitsijan toimintaa niin viikonlopun kuin läpi koko urakan: 

"Työtä on tehty koko ajan Kreaten kanssa yhdessä ongelmia ratkoen ja työvaiheista keskustellen. Saimme urakkaan todella ammattitaitoisen porukan, jonka kädenjälki on laadukasta ja siistiä", hän kiittelee. 

Yöllä otetussa kuvassa on mies sahaamassa betonilaattoja rikki.

Sillan siirtäminen paikoilleen on pienin osa siirto-operaatiossa, vain noin tunti 30 tunnista.

Painava silta tarvitsee tukevat siirtorakenteet 

Seuraavaksi ruvettiin tekemään siirtopetiä. Maaperän savikerrokseen asti isketyt paalut ovat noin kahdeksan metrin mittaisia. 

"Siirtoratojen kantavuuden varmistaminen on toinen kriittinen kohta siirtoprosessissa. Paalujen täytyy pysyä asemissaan siirron aikana. Painava silta vaatii painavat ja tukevat siirtorakenteet", Tommi selittää.

Keltaisiin suojavaatteisiin pukeutuneita työmiehiä työmaalla.

Kuvan vasemmassa alakulmassa hitsaaja hitsaa paaluja, joiden päälle silta siirretään.

Lauantaiaamuna 30.10. päästiin siirtämään uutta siltaa paikoilleen. Siirto tehdään kahden tunkin avulla, ja silta siirtyy 50 senttiä kerralla eteenpäin. Kun silta oli laskettu paikoilleen, aloitettiin siirtymälaattojen asennus. Siirtymälaatan toinen pää tulee sillan reunapalkin päälle ja toinen lepää maavaralla.

Sunnuntaina 31.10. alettiin tehdä radan alusrakennekerroksia ja sitten tukikerroksia. 

"Ratasepeli vaihdettiin, mutta vanhat pölkyt ja kiskot voitiin palauttaa. Radan tukemisen jälkeen rata voitiinkin jo antaa junaliikenteen käyttöön. Tuentatyö on kolmas sillan siirrossa erityisesti tarkkailtava työvaihe. On todella tärkeää, että rata saadaan oikeaan asemaansa", Tommi painottaa.

Betonilohkareita nostetaan kuorma-auton kyytiin.

Uusi silta edistää Kouvola-Kotka/Hamina-ratahankkeen tavoitetta nostaa radan akselipainoa 25 tonniin.

Pienintäkään ei unohdettu

Sillan siirto ajoittui poikkeavasti myöhäissyksyyn, jolloin sääolosuhteet saattavat olla työmiesten riesana. Yksi syy siirron ajoittamiseen oli pieni, vain 5-15 gramman painoinen lepakkolaji vesisiippa. Vesisiippaa ei nimittäin haluttu häiritä sen pesimäaikaan. Tuomijoen sillan alla oli lepakon pesiä, eikä niiltä haluttu viedä kattoa pään päältä. Kuten ei työmiehiäkään haluttu jättää taivasalle – sillan siirto tehtiin sääsuojahupun alla.
 

 

Tämä juttu on julkaistu osana Kouvola-Kotka/Hamina-ratahankkeen uutiskirjettä. Liity uutiskirjeen postituslistalle klikkaamalla seuraavaa linkkiä: liity postituslistalle.


Tämä artikkeli on vanha. Artikkeli voi sisältää vanhentunutta tietoa ja linkit eivät mahdollisesti toimi. Julkaisumme löytyvät kootusti nykyään Doria-julkaisuarkistosta