Kuva 1. Menneisyys ja uusi aika kohtasivat, kun museojuna (MUS 1916) ohitti Ainolan työmaan 24.8.2024.
Jussi Pajunen on Väyläviraston ratasuunnitteluyksikön asiantuntija, mutta tässä yhteydessä hän puhuu Järvenpään Ainolassa asuvana rautatieharrastajana.
Pajusen harrastuneisuus ulottuu tutkijamaisesta tiedonkeruusta valokuvaamiseen, pienoisrautateiden rakenteluun, rautateihin liittyvien harrastusyhdistysten jäsenyyksiin ja jopa ulkomaille suuntautuviin teemamatkoihin. Harrastus on jo siirtynyt seuraavalle sukupolvelle, sillä hän kuvaa poikansa kanssa junia lähes viikoittain Purolan ja Kytömaan välillä.
Helsinki–Riihimäki-ratahankkeen työt Ainolassa ovat tarjonneet hänelle ainutlaatuisen näyteikkunan seurata ja tallentaa historiallista muutosta lähietäisyydeltä. Pajusen kuvia onkin hyödynnetty hankkeen viestinnässä.
"Tässä muutoksessa historia ja nykyaika kohtaavat. Järvenpään asema edustaa vanhaa ja Ainolan uudistukset tätä päivää. Ainolaan saadaan pian korkeatasoinen asema aluekeskuksen kylkeen. Myös esteettömyys paranee", kuvailee Pajunen tervetulleita uudistuksia.
Vannoutuneena junamatkustajana Pajunen arvostaa hankkeen myötä rataosuuden paranevaa välityskykyä ja häiriöherkkyyden vähenemistä. Hän tietää niiden merkitsevän yhä toimivampia junayhteyksiä vaikkapa työpaikalle Pasilaan.
Kuva 2. Jussi Pajunen kuvattuna lättähatun nro 4020 vieressä.
Ainolan uusi asema ja lisäraiteet historiallisena muutoksena
Järvenpää on rautatieharrastajalle kiintoisa asuinpaikka, sillä se sijoittuu vuonna 1862 valmistuneen Suomen rataverkon ensimmäisen rataosuuden eli Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Lisäksi kaupungin asemarakennus on yksi pääradan vanhimmista säilyneistä puurakennuksista.
"Kautta aikojen radanvarren paikkakunnat ovat kehittyneet nopeammin kuin muut. Edelleen liikennepaikan kehitys mahdollistaa alueen kehittymistä", Pajunen pohtii mielessään Ainolan tulevaisuus.
Pajunen kirjoittaa vapaa-ajallaan tutkielmaa Järvenpään rautatieliikennepaikan kehityksestä. Hänen tarkasteltavanaan on iso kasa erilaisia vanhoja asiakirjoja, kuten karttoja, aikatauluja liikennepaikkakortteja, raiteistokaavioita ja ilmakuvia. Tavoitteena on, että tutkielma valmistuu viimeistään, kun toinenkin lisäraide avautuu Ainolan kohdalla elokuussa 2026.
"Liikennepaikkaan voi ajatella kuuluvan rata-alueen ja asemarakennuksen lisäksi myös Järvenpään alueen seisakkeet ja alueen huolto- ja palvelurakennukset sekä rakennelmat", Pajunen kertoo.
Lisäksi Järvenpään ratapihalla on aikoinaan ollut muitakin historiasta kiinnostunutta puhuttelevia rakennuksia, kuten mylly, saha ja tavaramakasiini.
"Höyryvetureiden aikaan Järvenpäässä oli myös kahdeksankulmainen vesitorni, josta vettä johdettiin höyryvetureihin. Höyryveturit ovat erityinen kiinnostukseni kohde", Pajunen täydentää.
Järvenpään rautatieliikennepaikan historia saa uuden luvun, kun Ainolan asema ja lisäraiteet valmistuvat.
"Olen nähnyt sähköportaalien perustamisesta lähtien työn etenemisen. On hienoa nähdä radanrakennus nollasta valmiiksi, kaikki mitä siihen kuuluu: uudet raiteet penkereineen ja kiskotuksineen sekä laiturikatosten ja muiden rakenteiden synty, Pajunen kuvailee innostavaa prosessia.