Matkustajajuna saapumassa Lahden asemalle 1930-luvulla. Kuva: Suomen Rautatiemuseo
Sota jätti jälkensä rata-arkeen
Helsinki-Pietari-radasta sukeutui nopeasti menestys. Erityisesti maataloustuotteiden myynti helpottui, kun suomalaiset talonpojat pääsivät esittelemään aikaansaannoksiaan Pietarin markkinoille. Venäläiset virkamiehet ja muu varakkaampi väki puolestaan matkustivat Kannakselle syntyneisiin huvilakaupunkeihin kesänviettoon.
– Rata on ollut kansainvälisesti sekä tavara- että henkilöliikenteelle hyvin merkittävä alusta alkaen. Esimerkiksi Kouvola-Luumäki-väli on maamme vilkkaimpia tavaraliikenteen rataosuuksia, Väyläviraston rautatieliikennejohtaja Markku Nummelin toteaa.
1900-luvulla radan arkeen kietoutuivat sodat, ja ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 rautatiellä alkoi kulkea Venäjän armeijan elintarvikkeita, miehistöä, ammuksia ja muita sotatarvikkeita. Samoin haavoittuneita vietiin Suomeen perustettuihin sotasairaaloihin.
Suomen itsenäistymisen jälkeen koitti sisällissota, jossa punaiset ja valkoiset taistelivat mahdista radalla. Junat kuljettivat punaisille muun muassa aseita Pietarista, ja monessa pienessä pitäjässä asemanseudun hallitseminen merkitsi koko pitäjän hallintaa.
Sisällissodan ratkaisevat taistot käytiin radan varrella huhtikuussa 1918, kun valkoisten avuksi tulleet saksalaiset ja punaiset mittelivät. Kun valkoiset valtasivat Viipurin, he katkaisivat samalla punaisilta rautatieyhteyden Pietariin Raivolassa, Terijoella ja Kuokkalassa.
Vainikkalan asema ja ratapiha-alue 1950-luvulla. Kuva: Suomen Rautatiemuseo
Kansainvälisen liikenteen reitti ja kulttuurirata
1920–1930-luvuilla autoliikenne kiri raideliikenteen kilpailijaksi, mutta kehitys katkesi talvisotaan vuonna 1939. Siviilejä alettiin evakuoida välittömästi Karjalasta ja suurimmista kaupungeista – valtaosin rautateitse. Suomesta Neuvosto-Venäjälle kulki armeijan miehistöä, muonakuljetuksia ja ammuksia ja toiseen suuntaan evakkoja.
Toisen maailmansodan aikaan Helsinki-Viipuri-yhteys nousi toiseksi tärkeäksi ratayhteydeksi sisämaan Haapamäki-Elisenvaara-radan lisäksi. Yhdysliikennesopimus Neuvosto-Venäjän kanssa saatiin aikaiseksi vuonna 1947, mutta matkustajaliikenne palautui sodan jäljiltä tavalliseksi vasta vuonna 1953.
– Sotien jälkeen Pietarin-radasta tuli Suomen tärkein kansainvälisen liikenteen reitti, Nummelin sanoo.
Jälleenrakennuksen aikana liikenne kasvoi erityisesti sotakorvauskuljetusten tähden, ja 1960-luvulta alkaen suomalaisia alettiin houkutella turisteiksi Leningradiin: kun elintaso nousi, matkailuunkin alkoi liietä enemmän varoja. Radalla oli ja on edelleen suuri kulttuurihistoriallinen merkitys.
– Helsinki-Pietari-rataa voidaan kutsua kulttuuriradaksi esimerkiksi kivisten paloaitojen, radanrakentajien hautausmaiden ja junan ikkunasta näkyvän Viipurin linnan tähden, Nummelin kertoo.
Keisarillisen junan salonkivaunu esittelyssä VR:n 100-vuotiskalustonäyttelyssä Helsingissä vuonna 1962. Kuva: Suomen Rautatiemuseo
Sibelius, Repin ja Allegro
Sibelius-juna alkoi kulkea Helsingistä Pietariin vuonna 1992. Vuonna 1982 nimensä saanut Venäjältä saapuva Repin-juna teki saman matkan – aamulla lähtö, illalla perillä – mutta toisinpäin. Yhteyttä on haluttu sujuvoittaa, ja vuonna 2010 Sibeliuksen ja Repinin korvasikin Allegro-niminen juna.
Rautatiellä kulkee sekä 200 kilometriä tunnissa kiitävää henkilöliikennettä että hyvin raskasta tavaraliikennettä. Kunnossapidolle tämä tuottaa haasteita: etenkin raskaat tavarajunat kuluttavat raidetta, ja samaan aikaan geometrian tulisi yltää nopean henkilöliikenteen vaatimalle tasolle.
– Tänä päivänä rata on sähköistetty ja kauko-ohjattu ja sen tekniikka on laadukasta, Nummelin kertoo.
Nykyisin matka Pietariin taittuu alle neljässä tunnissa, kun esimerkiksi vuonna 1894 reissussa kesti noin 14 tuntia. Kun Oikorata-osuus valmistui vuonna 2006, Savon ja Lappeenrannan suuntienkin junat alkoivat kulkea entistä ripeämmin. Matka-aikaa on supistanut myös rajatarkastusten tekeminen liikkuvassa junassa.
– Tulevaisuudessa kansainvälisten junien nopeus noussee 250 kilometrin tuntitasolle, Nummelin ennustaa.
Pendolino Kajaanista Helsinkiin Uudenkylän kaarteissa maaliskuussa 2019. Kuva Markku Nummelin
Vainikkalassa 650 000 rajanylitystä
Rataa pitkin matkustetaan vuosittain huomattavat määrät. Ennen koronaviruspandemiaa rautatien henkilöliikenne kasvoi huimaa vauhtia, ja esimerkiksi Vainikkalassa tehtiin 650 000 rajanylitystä vuodessa.
– Rata yhdistää Helsinki-Vantaan lentoaseman pääkaupunkiseudun kehäradan kautta Venäjältä tulevaan matkailuun, joten sen matkustajapotentiaali on mittava, Nummelin sanoo.
Matka on lyhentynyt ja junan nimi vaihtunut toiseksi, mutta Helsinki-Pietari-radalla on edelleen arvokas asema maamme liikenneverkolla.
– Nykyään rata palvelee henkilöliikenteen lisäksi kotimaan ja erityisesti Kaakkois-Suomen tavaraliikennettä sekä Venäjältä saapuvaa kauttakulkuliikennettä. Helsinki-Pietari-rata on nyt ja tulevaisuudessa liikenteen valtaväylä, Nummelin summaa.
Fenniarailin tavarajuna Kaitjärven ja Taavetin välillä heinäkuussa 2019. Kuva: Markku Nummelin
Allegro-juna Helsingin ja Pietarin välillä ei vallitsevan pandemiatilanteen vuoksi kulje toistaiseksi ollenkaan. Junan historiaan ja juhlatunnelmaan voi kuitenkin virittäytyä Väyläviraston ja Suomen Rautatiemuseon verkkonäyttelyssä 11.9. alkaen.
Lähteet:
”Radan vaiheita radan varrelta – Pietarin rata 150 vuotta” (Roosa Ruotsalainen / Resiina 2/2020)
”Pietarin radan myrskyisiä syntyvaiheita” (Antti Roivainen / Resiina 2/2020)
”Pietarin rata nyt ja tulevaisuudessa” (Markku Nummelin)