Kokenut merenkulkija osaa ulkoa tavallisimmat reittinsä ja sen varrelle sijoitettujen turvalaitteiden paikat. Pulmia voi syntyä, jos turvalaite esimerkiksi on siirtynyt paikaltaan tai jos sen välittämää tietoa ei voi lukea.
Merenkulkijan perustaitoihin on aina luonnollisesti kuulunut kyky lukea olosuhteita: aaltoilua, tuulia, virtauksia ja niiden todennäköisiä muutoksia. Kauan sitten päätelmät oli tehtävä yksin pelkästään luontoa tarkkailemalla. Nykyisen tietoliikennetekniikan aikaan tietoa komentosillalla tehtävien päätösten tueksi saa sekä turvalaitteista että alueellisilta sääasemilta ja meriliikennekeskuksilta. Suomessa 24/7 -periaatteella toimivia liikennekeskuksia on kolme: Saimaalla, Helsingissä ja Turussa.
- Kaukovalvottuja turvalaitteita on Suomen vesillä noin 700. Yhteensä turvalaitteita on Liikennevirastolla noin 26 000 kappaletta, kun mukaan lasketaan majakoiden lisäksi kaikki kiinteät ja kelluvat turvalaitteet, kuten linjamerkit, reunamerkit, viitat ja poijut, kertoo Liikenneviraston vesiväyläyksikön päällikön Simo Kerkelä.
Älyväylähankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on Kerkelän mukaan kehittää tiedonsiirtoa turvalaitteiden ja alusten välillä sekä kattavammaksi että entistä luotettavammaksi.
- Älyllä varustettu väylä turvalaitteineen tuottaa jatkossa tietoa sähköisessä muodossa paitsi reitistä myös vedenkorkeudesta, virtauksista ja aaltoilusta, Kerkelä lisää.
Tiedot yhteen uudella tavalla
Oleellinen osa älyväylähanketta on alusten välisen, merenkulun turvallisuutta parantavan kommunikaation kehittäminen. Väylästöllä alusten liikennettä ohjaa VTS (Vessel Traffic Service), joka on keskeinen merenkulun turvallisuutta ylläpitävä palvelu. Toistaiseksi VTS perustuu pitkälti viestimiseen radiopuhelimen avulla. Kun älyväylähanke etenee pidemmälle, rutiininomainen radiopuhelinliikenne korvautuu vähitellen sähköisesti siirtyvällä informaatiolla.
- On selvää, että tämä vähentää väärinymmärryksistä johtuvia virheitä. Kaikki tieto on kerättävissä ja välitettävissä nykyäänkin, mutta olennaista on, että älyväylähankkeen myötä tieto siirtyy sitä tarvitseville varmemmin virheettömänä ja ajantasaisena, perustelee Liikenneviraston meriliikenteen palveluiden kehittämisyksikön päällikkö Jouni Patrakka.
Hän lisää, että kukin älyväylällä operoiva saa vain ne tiedot, joita hän tarvitsee; kaiken siirtyvän tiedon ei tarvitse näkyä. Esimerkiksi sääolosuhdetietoja tarvitaan komentosillalla vain siltä osin kuin ne koskevat säätä tulevan reitin varrella.
Yksi keskeinen edellytys älyväylien kehittämisessä on alusten tiedonvälityskyvyn kehittyminen. Digitaalisen tiedonvälityksen kyvykkyys tulee Patrakan mukaan olemaan osa meriliikenteen luontaista kehitystä.
- Tulevaisuudessa tietoa voidaan siirtää nykyisen AIS-järjestelmän lisäksi myös uusilla VHF:n datakanavilla. Navigointipalveluja taas kehitetään niin, että tietoja voi siirtää myös internetin yli, Patrakka toteaa.
AIS (Automatic Identification System) on jo nykyisin pakollinen kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päätöksen mukaisesti kaikissa kansainvälisessä liikenteessä navigoivissa aluksissa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300 grossitonnia (GT) sekä kaikissa matkustajalaivoissa koosta riippumatta.
AIS:ää voidaan käyttää myös merimerkkien poikkeamatietojen ja väylämerkinnän välittämiseen aluksille. AIS-laite – ja jatkossa myös VHF-datakanavat – ovat yhdistettävissä alusten tutkanäyttöön ja elektroniseen merikarttaan, jolloin saadaan navigointiin tarvittavat tiedot keskitetyksi yhdelle näytölle.
- Yhdistämällä navigoinnissa tarvittavat tiedot uudella, internetiä hyödyntävällä tavalla saadaan aikaan aiempaa laajempi kokonaisuus, mikä ilman muuta palvelee merenkulun etua, Patrakka toteaa.
Teksti: Vesa Tompuri