Muut Uudellamaalla käynnissä olevat tiehankkeet

Uudenmaan väestömäärä on 1,6 miljoonaa asukasta eli noin 30 % koko maan asukasluvusta. Suomen seuraavien 15 vuoden väestönkasvusta yli 70 % ennustetaan kohdistuvan Uudellemaalle ja etenkin pääkaupunkiseudulle. Uusimaa on Suomen selkeä talousveturi, jota kuvastaa monipuolinen yrityskenttä sekä laaja kirjo eri elinkeinoelämän toimialoja. Suomen työpaikoista noin kolmannes sijaitsee Uudellamaalla.

Reilu viidennes koko maan liikennesuoritteesta syntyy Uudellamaalla. Koko maan erittäin vilkasliikenteisistä teistä (KVL > 15.000 ajon./vrk) noin 60 % sijaitsee Uudellamaalla. Alueella sijaitsee useampi valtakunnallisesti merkittävä satama, kuten Helsingin satamat, Hangon satama ja Sköldvikin satama Porvoossa. Helsinki–Vantaan lentoasema on maan ainoa kansainväliset mitat täyttävä lentoasema. Helsinki–Vantaan kautta kulkee vuosittain noin 19 miljoonaa matkustajaa. Tavaraliikenne lentoaseman kautta on lisääntynyt melko tasaisesti koko 2000-luvun ajan.

Säteittäin Helsingistä lähtevät valtatiet tarjoavat tieliikenneyhteydet muualle Suomeen. Tieverkon palvelutaso-ongelmat korostuvat erityisesti pääkaupunkiseudun kehäväylillä (Kehä I, Kehä III) sekä säteittäisillä pääväylillä. Näiden lisäksi mm. valtatien 25 Hanko-Mäntsälä kehittäminen on tärkeää elinkeinoelämän kuljetusten kannalta. Raskaan liikenteen palvelualueista on pulaa koko Uudellamaalla, mutta erityisesti pääkaupunkiseudulla. Maakunnassa sijaitsee myös lukuisa joukko laajaa aluetta palvelevia logistiikkakeskuksia.  Uudenmaan maantieverkosto on vilkkaimmin liikennöity koko maassa, millä on merkitystä myös kunnossapidon tarpeisiin. 

Pääkaupunkiseudun sisällä työmatkat sujuvat hyvin joukkoliikenteellä, kehyskunnistakin pääkaupunkiseudulle kohtuullisesti. Henkilöautoja tarvitaan kuitenkin joukkoliikenteen täydentäjiksi harvemman asutuksen alueilla. Liityntäpysäköinnin ja joukkoliikenteen vaihtopaikkojen kehittäminen on erityisen tärkeää Uudellamaalla. Kaupunkien yhdyskuntarakenteen tiivistyessä tieliikenteen tarpeiden ja kaupunkikehityksen yhteensovittaminen edellyttää yhä enemmän yhteistyötä valtion ja kaupunkien kesken.