Melu ja tärinä
Väyläviraston tavoitteena on vähentää liikenteen meluhaittoja väylien suunnittelun, maankäytön suunnittelun ja rakenteellisin keinoin.
Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Melun kokeminen on subjektiivista: sama ääni voi tilanteesta ja ajankohdasta riippuen olla melua, merkityksetöntä ääntä tai jopa nautittavaa ääntä. Voimakkaasti häiritsevä melu voi kuitenkin myös aiheuttaa terveyshaittoja. Melu häiritsee myös luonnonympäristöä. Kaikkia vaikutuksia luonnoneliöihin ei vielä tunneta.
Tieliikenteen melu syntyy pääosin moottorin ja renkaiden äänistä, suurilla nopeuksilla myös ilmavirtauksen aiheuttamasta äänestä. Moottorin melu on määräävä pienillä nopeuksilla, suuremmilla nopeuksilla määräävä tekijä on renkaiden ja tienpinnan kosketuksesta syntyvä melu.
Pääosa rautatieliikenteen melusta syntyy veturin ja vaunujen pyörien ja kiskojen kosketuskohdista. Myös suurimmilla nopeuksilla liikkuvissa junissa ilmavirtauksen aiheuttama melu on merkittävää. Ratapihoilla melua syntyy muun muassa vaunujen järjestelytyön turvallisuutta palvelevista vetureiden äänimerkeistä. Myös radan kunnossapitotyöt aiheuttavat melua.
Melulle altistuu yhä useampi
Meluhaittojen ehkäisyssä kaavoitus on avainasemassa
Melua voidaan torjua vaimentamalla sen lähdettä, esimerkiksi vähentämällä ajoneuvojen melupäästöjä, käyttämällä hiljaisia päällysteitä, hiljaisia renkaita tai kiskojen hiontaa sekä rajoittamalla liikenteen määrää ja tieliikenteessä ajoneuvojen nopeutta. Melun leviämistä voidaan estää maaston muotoilulla, rakenteiden sijoittelulla tai erilaisin meluestein. Yleisimpiä esteitä ovat meluvallit, melukaiteet ja meluseinät sekä niiden yhdistelmät.
Haittoja tulisikin ensisijaisesti torjua toimintojen oikealla sijoittelulla. Niitä voidaan myös ehkäistä maankäytön suunnittelulla, sijoittamalla meluherkät kohteet mahdollisimman kauaksi.
EU-meluselvitykset
Vedenalainen melu
Vedenalaisen melun määrästä ja vaikutuksista Itämeren alueella on hyvin vähän tutkimustietoa. Muilla merialueilla tehtyjen tutkimusten valossa vedenalaisella melulla voi olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia tiettyihin vesieläimiin. Itämeren suurin vedenalaisen melun lähde on laivaliikenne, jonka aikaansaama matalataajuinen melu vaimenee varsin hitaasti vesiympäristössä. Väyläviraston toiminta aiheuttaa vedenalaista melua mm. ruoppaus- ja läjitystöiden sekä väylänhoidon yhteydessä. Tällä hetkellä vedenalaisen melun vaikutuksista Itämeren alueella ei ole riittävästi luotettavaa tietoa, jonka pohjalta voitaisiin arvioida aiheutuvan melun vaikutuksia ja mahdollisesti tarvittavia haittojen lieventämistoimenpiteitä, vaan aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa.
Vedenalaisen melun määrästä ja vaikutuksista meriväylän syvennyshankkeessa toteutettiin tutkimus Rauman meriväylähankkeen yhteydessä. Tutkimuksen tulokset (https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lts_2018-20_vedenalaisen_melun_web.pdf) valmistuivat alkuvuonna 2018.
Tärinä
Rautatieliikenne, erityisesti raskaat tavarajunat, on yleisin asumista häiritsevää tärinää aiheuttava liikennemuoto. Rautatieliikenteen ohella myös raskas ajoneuvoliikenne voi aiheuttaa häiritsevää tärinää, kun esimerkiksi raskas ajoneuvo ajaa tiellä olevaan kuoppaan tai hidastetöyssyyn. Voimakkainta tärinää aiheuttavat yleensä savimailla kulkevat raskaat tavarajunat. Kovemmilla maa-alustoilla, kuten sora tai moreenimailla, tärinä on selvästi pienempää.
Tärinätasot voivat olla hyvinkin erilaisia vierekkäisissä rakennuksissa. Maaperä voi värähdellä samalla taajuudella, kuin rakennuksen ominaistaajuus, jolloin tärinä voimistuu rakenteissa. Rakennuksen ominaistaajuus riippuu mm. rakennustavasta, runkomateriaalista, ja rakennuksen korkeudesta. Pehmeiden maiden ominaistaajuudet ovat tyypillisesti 5-8 Hz, mikä on myös usein 1,5...2 kerroksisen puutalon ominaistaajuus. Tärinän tasoon maaperässä ja edelleen rakennuksissa vaikuttaa moni seikka. Ei ole olemassa yksiselitteistä selkeää yhteyttä esimerkiksi junan nopeuden ja tärinän välillä.
On erittäin harvinaista, että liikenteestä aiheutuva tärinä vaurioittaa rakenteita. Väyläviraston teettämissä mittauksissa rakenteiden vaurioriskitaso ylittyy noin 2 % mittauksia. Tärinä kuitenkin koetaan häiritsevänä jo selvästi vaurioriskitasoa alhaisemmissa tasoissa. Suomessa ei ole säädöstasolla annettuja ohjearvoja tärinä häiritsevyydelle, kuten on esimerkiksi melulle. VTT on laatinut ohjeita liikennetärinän mittaamiselle ja suosituksia tärinätasoiksi. Nämä ohjeet ovat ladattavissa alla olevien linkkien kautta.
VTT:n julkaisuja
Suositus liikennetärinän arvioimiseksi maankäytön suunnittelussa
Liikennetärinä: Alueiden tärinäkartoitus ja rakenteiden vaurioitumisalttius
Linkit
VNp melutason ohjearvoista (993/1992)
Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta (31.5.2006)
Raportteja:
Altistuminen ympäristömelulle Suomessa (Suomen ympäristö 809, 2005)
Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma (Suomen ympäristö 696, 2004)
Liikennemelun huomioon ottaminen kaavoituksessa (Suomen ympäristö 493, 2001)
MELUTTA-hankkeen loppuraportti (Ympäristöministeriön raportteja 20/2007)
Tie- ja rautatieliikenteen meluntorjunnan teemapaketti 2008–2012 (LVM:n julkaisuja 28/2007)
Meluselvitykset:
Maanteiden ja rautateiden yhteenvetoraportti 2012
Rautateiden EU-meluselvitys Turun kaupungin alueella
Maanteiden ja rautateiden meluvyöhykekartat:
Maanteiden meluvyöhykkeet:
Suomessa käytetyt melutasot
Ympäristömeludirektiivin mukaiset melutasot
Rautateiden meluvyöhykkeet:
EU-meluselvitys 2012 - Rautateiden meluselvitys
Meluntorjunnan toimintasuunnitelma:
Liikenneviraston meluntorjunnan toimintasuunnitelma 2018-2023
Liikenneviraston meluntorjunnan toimintasuunnitelma 2013-2018
Meluntorjunnan edelliset toimenpidesuunnitelmat