Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutos on yksi haasteellisimmista maailmanlaajuisista ympäristöongelmista. Ihminen voimistaa toiminnallaan luonnollista kasvihuoneilmiötä lisäämällä kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä.
Kasvihuonekaasuista merkittävin on hiilidioksidi, joka syntyy polttoaineen täydellisen palamisen lopputuotteena. Liikenteessä syntyy hiilidioksidin lisäksi myös muita kasvihuonekaasuja.
Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä (pois lukien maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous) noin 20 % tulee kotimaan liikenteestä. Liikenteen hiilidioksidipäästöistä valtaosa, vajaat 94 %, tulee tieliikenteestä, reilut 4 % vesiliikenteestä, vajaat 2 % lentoliikenteestä ja noin 0,5 % rautatieliikenteestä. (Lähde: Tilastokeskus sekä VTT:n LIPASTO-järjestelmä)
Liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ei ole yhtä ainoaa, selkeää ratkaisua. Yleisesti energian kulutusta vähentävät keinot pienentävät hiilidioksidipäästöjä. Tehokkain, mutta haastavin keino vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä on vähentää henkilöautoliikenteen määrää esimerkiksi kehittämällä joukkoliikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn toimintaedellytyksiä ja parantamalla niiden kilpailukykyä.
Liikennevirasto (nykyinen Väylä) on vuosina 2010-2012 selvittänyt toimintansa hiilijalanjäljen kaikille viraston vastuulla oleville väylämuodoille ja liikenteelle. Liikenne aiheuttaa merkittävästi enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin väylien rakentaminen ja kunnossapito. Maantieinfrastruktuurin osalta hiilidioksidipäästöt ovat keskimäärin 511 000 tonnia vuodessa, kun tieliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat noin 8,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Rautateiden ja merenkulun osalta vastaavat päästöt ovat näitä selvästi pienemmät.
Suomella tiukat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet
EU:n ei-päästökauppasektoria koskevien päästövähennystavoitteiden mukaan Suomen tulee vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna. Suomen kansallinen osuus huhtikuussa 2018 hyväksytyn taakanjakoehdotuksen mukaan on vähentää päästöjä 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Kansallisesti, energia- ja ilmastostrategiassa sekä ilmastolain mukaisessa keskipitkän aikavälin suunnitelmassa, Suomi on asettanut 50 prosentin päästövähennystavoitteen liikenteen päästöille vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö on kesäkuussa 2018 esittänyt tavoitteena, että liikenne on hiilivapaata vuoteen 2045 mennessä.
Ratojen sähköistäminen on tehokkain tapa vähentää rautatieliikenteen hiilidioksidi- ja hiukkaspäästöjä
Sähkövetoisen liikenteen osuuden kasvu lisää sähkön kokonaiskulutusta, mutta samalla se tehostaa energiankäyttöä, kun energiankulutus kuljetussuoritetta kohden vähenee. Sähkövetoisen junaliikenteen osuus koko junaliikenteestä on lähes 90 %.
Energiatehokkuutta voidaan parantaa myös optimoimalla vaihteiden lämmityksen ja ratapihojen valaistuksen sähkönkulutusta.
Liikenne- ja viestintäministeriöllä on käytössä tehokkaita liikennepoliittisia keinoja
Väylän keinojen lisäksi liikenne- ja viestintäministeriöllä sekä muilla ministeriöillä on käytössään muita tehokkaita liikennepoliittisia keinoja. Esimerkiksi polttoaineen hinnan ja ajoneuvojen verotuksen säätely vaikuttavat liikkumistapoihin. Kestäviä liikennemuotoja voidaan myös tukea eri tavoin. Lisäksi tiedottamalla pystytään vaikuttamaan liikkujien valintoihin liikennemuotojen ja ajotapojen suhteen. Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistui jo vuonna 2009 hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma (ILPO), jonka toimenpiteiden toteutus on edelleen käynnissä hallinnonalan eri virastoissa.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Lue lisää
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma ja sen toteutumisen seuranta:
LVM:n hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009-2020 (Liikenne- ja viestintäministeriön ohjelmia ja strategioita 2/2009)
LVM:n hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009-2020. Seuranta 2010 (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 28/2010)
LVM:n hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009-2020. Seuranta 2011 (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 29/2011)
LVM:n hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009-2020. Seuranta 2012 (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 23/2012)
LVM:n hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009-2020. Seuranta 2014 (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 33/2014)
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen väylänpidossa:
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen radanpidossa, esiselvitys (Ratahallintokeskuksen julkaisuja A16/2008)
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tienpidossa, esiselvitys (Tiehallinnon selvityksiä 4/2007)
Ilmastonmuutoksen vaikutus tiestön hoitoon ja ylläpitoon (Tiehallinnon selvityksiä 8/2009)
Ilmastovaikutusten huomioon ottaminen liikennejärjestelmäsuunnittelussa (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 20/2011)
Hiilijalanjälkiselvityksiä:
Tien- ja radanpidon hiilijalanjälki (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 38/2011)
Merenkulun ja liikenteen hiilijälanjälki (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 21/2012)
Liikenteen päästöistä:
LIPASTO - Suomen liikenteen päästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä (VTT:n sivuilla)
Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut (Tilastokeskuksen sivuilla)
Energia- ja ilmastopolitiikka:
Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030 (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja / Energia 4/2017)