Suomen ensimmäisen rautatien valmistumisesta on kulunut 150 vuotta.
Suomessa on ollut jo 1820-luvulta alkaen yksinkertaisia kiskoteitä, joilla eläimet ja jopa ihmiset vetivät pieniä tavaravaunuja. Veturiliikenne Suomen rautateillä ja samalla yleinen henkilö- ja tavaraliikenne aloitettiin kuitenkin vasta Helsinki–Hämeenlinna-rautatien myötä 17.3.1862. Eurooppalaisittain tämä tapahtui varsin myöhään, kun monissa maissa ensimmäiset junat kulkivat jo 1830-luvulla.
Juhlavuosi käynnistyi Rata 2012-seminaarilla Hämeenlinnan Verkatehtaalla 24.–25.1.2012.
Ratainfranäyttely
Liikennevirasto on mukana Suomen Rautatiemuseon alueelle Hyvinkäälle rakennettavassa rautatieinfranäyttelyssä. Näyttelyyn kuuluu myös vanhanhenkinen matkustajalaituri Hangon radan varressa. Näyttelyn maanrakennustyöt ovat jo likipitäen valmiina ja näyttely avataan yleisölle kesän 2012 alussa. Näyttelyalueella on viikonloppuna 10.–12.8.2012 laaja rautateiden 150-vuotiskalustonäyttely. Samanaikaisesti Hyvinkää–Karjaa-radalla on suuri museojunaliikennetapahtuma.
Säännöllinen rautatieliikenne alkoi 17.3.1862
Suomessa on ollut jo 1820-luvulta alkaen yksinkertaisia kiskoteitä, joilla eläimet tai jopa ihmiset vetivät pieniä tavaravaunuja. Niitä käytettiin joissakin kaivoksissa ja tukkien kuljetuksissa, mutta erityisesti kanavien rakennustöissä, mm. Taipaleen kanavalla Varkauden lähellä ja myöhemmin Saimaan kanavalla. Veturiliikenne Suomen rautateillä ja samalla yleinen henkilö- ja tavaraliikenne aloitettiin kuitenkin vasta Helsinki–Hämeenlinna-rautatien myötä, eurooppalaisittain varsin myöhään – monissa maissa ensimmäiset junat kulkivat jo 1830-luvulla.
Myöhäinen aloitus toi mukanaan jo alusta alkaen kehittyneen tekniikan ilman alkuaikojen ylimääräisiä kokeiluja. Erityisen tärkeäksi päätökseksi muodostui raideleveyden valinta viideksi Englannin jalaksi eli 1524 mm:ksi, joka oli sama kuin Venäjällä. Venäjälle tuo raideleveys oli tuotu USA:n etelävaltioista, joissa se oli käytössä USA:n sisällissotaan asti.
Säännöllinen junaliikenne Helsingin ja Hämeenlinnan välillä aloitettiin 17.3.1862. Tätä päivää pidetään Suomen rautateiden syntymäpäivänä. Aluksi rautatiet kuuluivat Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitukselle. Kun lisää ratoja valmistui, perustettiin erillinen Rautatiehallitus ja Suomen Valtionrautatiet. Ne aloittivat toimintansa 1.10.1877.
Kuva ylhäällä Hämeenlinnan asemalta vuodelta 1865. (Suomen Rautatiemuseo)
Kuva alla: Rautatiesiltaa rakennetaan Koskenkorvalla
Monenlaisia ratoja
Ajanjakso 1862–1911 oli suurten pääratojen rakentamisen aikaa. Vuosina 1912–1944 rakennettiin todellinen kattava rataverkko ja rautatiet muodostuivat silloisen liikennejärjestelmän rungoksi. Sitä seurasi teollisuusratojen ja oikoratojen kausi. Samaan aikaan rautatieliikenne painottui pitkän matkan liikenteeseen. Oikoratojen kausi päättyi juhlavasti Kerava–Lahti-oikorataan 2006. Sen rinnalla alkoi edelleen jatkuva kaupunkiratojen kausi jo 1996, jolloin Tikkurilan kaupunkirata vihittiin.
Aikaisemmin yksityisrautatiet ja sittemmin yksityisraiteet muodostavat merkittävän osan maamme rataverkkoa. Suurin osa tavaraliikenteen kuljetuksista lähtee yksityisraiteilta tai saapuu niille.
Rautatiet muokkaavat yhteiskuntaa
Monet nykyiset maamme kaupungit ovat syntyneet rautateiden vaikutuksesta. Pienenkin kylän valikoituminen risteysasemaksi saattoi mullistaa paikkakunnan kehityksen. Näin ovat kehittyneet mm. Hyvinkää, Riihimäki, Kouvola, Pieksämäki ja Seinäjoki. Satamiin vievät rautatiet ovat olleet puolestaan edellytys kaikkien suurempien satamien kehitykselle.
Uusi ilmiö on ratojen päälle rakentaminen. Yhdyskuntarakennetta halutaan tiivistää ja toisaalta tarjota hyvät joukkoliikenneyhteydet uusille tapahtuma- ja liiketoimintapaikoille. Kaupunkialueilla rautateiden ja maankäytön yhteys on korostumassa uudelleen, kun henkilöliikennettä pyritään ohjaamaan joukkoliikenteelle.
Rautatekniikan peruspilareita
Nykyiselle nopealle ja turvalliselle rautatieliikenteelle on tarkoitukseen sopivan liikkuvan kaluston lisäksi neljä rautatiejärjestelmän perusedellytystä: ratojen suojastus, jatkuvaksi hitsattu raide, ratojen sähköistys ja junien kulunvalvonta.
Suojastuksella ja siihen liittyvillä opastimilla varmistetaan, ettei tietylle kulkuvälille voi päästää kuin yhden junan kerrallaan. Kulunvalvonta puolestaan valvoo, että veturinkuljettaja noudattaa näitä opastimia ja myös muita liikennerajoituksia.
Kiskojen hitsaaminen jatkuvaksi poisti kiskonjatkokset ja mahdollisti osaltaan entistä tasaisemman junien kulun ja entistä suuremmat nopeudet.
Rautateiden sähköistämisen Suomi aloitti suhteellisen myöhään, mutta lopputuloksena onkin hyvin moderni sähköistysjärjestelmä, joka sittemmin on päätynyt Euroopassa parhaaksi suositeltavaksi järjestelmäksi. Sähköistys on avainsana rautateiden ympäristöystävällisyyteen.