Hyppää sisältöön

S/S Saimaan ylläpitäminen on osa Liikenneviraston perinnetyötä

Julkaistu 3.8.2016

Saimaan aalloilla edelleenkin liikennöivä S/S Saimaa on jo 123-vuotias laivavanhus, jota ei tosin ikä vaivaa. Tämä Liikenneviraston museoalus putputtaa menemään joka kesä kolmen viikon ajan alkuperäisen höyrykoneensa voimin. Laiva on kyydinnyt vuosiensa aikana arvovieraita aina tsaarin perheenjäsenistä Suomen presidentteihin.

”Jotta laiva pysyisi kunnossa, sitä ei voi makuuttaa vain jossain satamassa, vaan sillä pitää liikennöidä riittävän usein. Höyryyn keittämiseen kuluu noin kuutiometri koivuhalkoa tunnissa ja laiva kykenee yli kymmenen solmun nopeuteen”, kertoo ylitarkastaja Jukka Väisänen Liikennevirastosta.

”Alun perin Saimaan tarkastusalukseksi vuonna 1893 rakennettu S/S Saimaa siirtyi Liikennevirastolle viraston perustamisvuonna 2010. Virasto piti tärkeänä, että hyväkuntoinen laiva saatiin pidettyä edelleen hyvässä kunnossa ja siten säilytettyä pala Suomen vesiväylien historiaa”, Väisänen jatkaa.

Laiva on nimittäin toiminut Saimaan lisäksi myös Suomenlahdella esikunta-aluksena sekä meriväylien mittausaluksena talvisodan aikana. Jatkosodan aikoihin S/S Saimaa siirrettiin Viipurin luotsipiirin tarkastusalukseksi ja tuolloin se joutui lentopommitusten kohteeksi. Pommituksen jäljet ovat edelleen nähtävissä laivan salongissa.

S/S Saimaasta on tekeillä historiikki, joka julkaistaan parin vuoden päästä laivan täyttäessä 125 vuotta. Kirjaa odotellessa laivan voi bongata Saimaalla vielä elokuun ajan. Ensi kesänä S/S Saimaa osallistuu jälleen höyrylaivojen regattaan, joka pidettäneen heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Mikkelissä. Tuolloin järjestetään avointen ovien päivä, jolloin halukkaat pääsevät tutustumaan alukseen.

S/S Saimaa on 24,70 metriä pitkä, 5,40 metriä leveä ja sen syväys on 1,70 metriä.

Lisätietoja:
ylitarkastaja Jukka Väisänen, p. 029 534 3326 tai [email protected].

 

 


Tämä artikkeli on vanha. Artikkeli voi sisältää vanhentunutta tietoa ja linkit eivät mahdollisesti toimi. Julkaisumme löytyvät kootusti nykyään Doria-julkaisuarkistosta