Väylävirasto on tunnistanut luonnon monipuolisuuden turvaamisen tärkeäksi teemaksi väylänpidossa ja pitkäjänteisessä liikennejärjestelmäsuunnittelussa. Väylävirasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Varsinais-Suomen liitto toteuttivat yhteistyössä aiheesta pilottihankkeen, jossa oli mahdollisuus tarkastella niin tie-, rata- kuin vesiväyliä. Hankkeessa kehitettiin pilottimenetelmä, jota on mahdollista hyödyntää myös muualla Suomessa.
Pilottihankkeessa tarkasteltiin, miten väylien kunnossapidossa ja niiden kehittämisessä voidaan vähentää kielteisiä vaikutuksia luontoon sekä tukea luonnon monimuotoisuutta. Toiminnan kehittäminen luontokadon pysyttäytymiseksi on merkityksellistä, koska luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on riski yhteiskunnan ja talouden toiminnalle.
Keinoja väylien haitallisten vaikutuksia vähentämiseen on useita
Hankkeessa eriteltiin erilaisia toimenpiteitä kolmen tapauskuvauksen avulla. Toimenpiteitä arvotettiin tarkastelemalla, kuinka merkittävä toimenpide on luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tässä hyödynnettiin lieventämishierarkiaa, jossa pyrkimyksenä on valita elinympäristön ja lajien elinvoimaisuuden kannalta paras mahdollinen toimenpide. Kiinnostuksenkohteena olivat sopivat toimenpiteet alueilla, joissa luontoarvot ja väylien vaikutukset muodostavat merkittäviä riskejä ja mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuudelle.
Hankkeessa tunnistettiin paikkatietotarkastelun avulla Varsinais-Suomen keskeisimmät luontotyyppien ydinalueet, joita olivat lehdot, perinnebiotoopit sekä suo- ja metsäalueet. Ydinalueiden lisäksi tunnistettiin pienempiä merkittäviä luontoalueita. Luontoalueiden tunnistaminen auttaa Väylävirastoa tunnistamaan uhkatekijöitä luonnon monimuotoisuudelle. Esimerkiksi suunnitellut väylähankkeet voivat heikentää luontoverkon yhtenäisyyttä, mikä on tärkeää eläinten liikkumismahdollisuuksille. Yhteyksiä luontoalueiden välille voidaan lisätä erilaisilla toimenpiteillä, kuten huolehtimalla viherkäytävistä luontoalueiden välillä.
Hanke osoitti tarpeen vähentää väylien suunnittelussa ja ylläpidossa aiheutuvia häiriövaikutuksia, kuten liiallista melua ja valoa. Melua voidaan vähentää siltojen melukaiteilla. Valon aiheuttamaa häiriötä voidaan puolestaan vähentää puiden ja pensaiden istutuksella, mikä auttaa esimerkiksi saaliseläimiä liikkumaan suojassa pedoilta.
Vieraslajien torjunta on yksi mahdollisista toimenpiteistä, jota voidaan hyödyntää useammassa väylän elinkaaren vaiheessa. Torjuntatoimenpiteillä voidaan pyrkiä estämään vieraslajien liikkuminen luontoalueilta toisille. Vieraslajien torjunnassa tärkeää on toimia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Haitalliset vieraslajit ovat yksi merkittävimpiä luontokadon ajureita, minkä takia niiden torjuminen tärkeää luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Uusia väyliä rakennettaessa on tärkeää huolehtia, etteivät haitalliset vieraslajit pääse leviämään massojen siirron ja käsittelyn yhteydessä, väyläverkolla torjuntatoimia tehdään vieraslajien hallintasuunnitelman mukaan, kertoo liikennejärjestelmien asiantuntija Sini Tohmo.
Onnistunut yhteistyö tukee luonnon monimuotoisuutta väylillä
Luontokatoa ehkäistään yhteistyössä kaavoituksessa sekä väylien suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa. Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on tärkeää, koska väylillä työskentelee eri organisaatioita. Esimerkiksi urakoitsijoille on tärkeää välittää ajankohtaista tietoa luonnon monimuotoisuuden tilasta. Toimenpiteiden onnistunut toteutus edellyttää ohjeistusta ja yhteistyötä suunnitelman toimeenpanijan kanssa. Strategiset linjaukset on jalkautettava käytäntöön ja tiedon välittämisestä huolehdittava. Maankäytön suunnittelu ohjaa väylähankkeiden suunnittelua, mikä tuo maakuntakaavoituksen osaksi väylien strategisesta suunnittelua.
– Strategisella tasolla keskeistä on erityisesti kytkeytyneisyyden turvaaminen, jota tarkastellaan muun muassa maakuntakaavoituksen yhteydessä. Silloin määritellään alueiden käyttöä ja yhdyskuntarakenteen periaatteita. Maakuntakaavoituksessa osoitetaan sini- ja viheryhteystarpeita sekä väyläverkon ja viherrakenteen laajuus. Kaavoituksella voidaan vähentää väylähankkeiden luontoalueita pirstovia vaikutuksia. Lisäksi yhteystarpeet voivat konkretisoitua olemassa oleviksi yhteyksiksi esimerkiksi vihersiltoina, Tohmo kertoo.
Julkaisun osoite
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-405-291-7
Yhteistiedot
liikennejärjestelmien asiantuntija Sini Tohmo, p. 029 534 3496, [email protected]
Kuva: Otto Virtanen