Hyppää sisältöön

Luumäki-Imatra-ratahanke: Ratahankkeelta toiselle: ratapölkkyjen ja -kiskojen kierrättäminen

Julkaistu 15.7.2021

Luumäki–Imatra-ratahankkeen rakennusurakoilta vapautuu betonipölkkyjä ja ratakiskoja, joiden elinkaari ei kuitenkaan ole vielä tullut tiensä päähän. Nämä ratarakenteen osat kierrätetään Joensuu-Ilomantsi-rataosuudella tehtävässä korjaushankkeessa. 

Kuvassa on puisia ratapölkkyjä, joiden välissä kasvaa kukkia.

Joensuu-Ilomantsi-rataosa on lähinnä puutavarakuljetuksia palveleva raide, jota korjataan paraikaa. Tänä kesänä valmistuu Heinävaara-Tuupovaara-osuus, jolla kierrätetään 31 500 kiskometriä Luumäki-Imatra-hankkeelta vapautuvia ratakiskoja sekä reilusti yli 30 000 ratapölkkyä.

"Säästämme pitkän pennin budjetista kierrätysmateriaaleja käyttämällä – laskennallinen säästö on peräti lähes neljä miljoonaa euroa. Lisäksi edistämme kiertotaloutta, kun hyödynnämme käyttökelpoiset, hiljaisemmalle rataosuudelle soveltuvat betonipölkyt yhdeltä hankkeelta toiselle", Joensuu-Ilomantsi-rataosuuden korjaushankkeen rakennuttajakonsultti, yksikön päällikkö Matti Hynninen Ramboll CM Oy:stä kertoo. 

Hyvää ei kannata haaskata

Betonisten ratapölkkyjen laskennallinen elinkaari on 40–50 vuotta, mutta ne voivat kestää pidempäänkin riippuen rataan kohdistuvasta rasituksesta. 

"Luumäki-Imatra-hankkeelta on nyt poistumassa 2000-luvun alussa asennettuja betonipölkkyjä eli niillä on vielä ainakin puolet elinkaarta jäljellä, mahdollisesti jopa enemmän. Niiden hyödyntäminen toisaalla on kokonaistaloudellisesti järkevää", Matti toteaa.  

Siirrettäviä ratapölkkyjä on melkoinen määrä, noin 33 600 pölkkyä. Matin sanoin hankkeiden välillä onkin menossa kunnon rekkaralli. Ensimmäiset pölkyt asennetaan uuteen paikkaan 12.7. Pölkyt siirretään sitä mukaa kun niitä vapautuu, eli niitä ei jouduta välivarastoimaan turhaan pitkiä aikoja.

Kierrätysmateriaalien kunto varmistetaan huolellisesti 

Matti painottaa kierrätettävien betonipölkkyjen ikää onnistuneen kierrätysprosessin kannalta: 

"Vapautuvat pölkyt ovat nimenomaan uudemman sukupolven pölkkyjä, mikä tekee niistä ylipäätään kierrätettäviä. Vanhempia pölkkyjä ei olisi mahdollista käyttää. Tiedämme myös, että ne on aikoinaan asennettu niin sanotusti pehmein metodein, eli pölkyt eivät ole vaurioituneet asennuksessa. Taustatietojen valossa kaikki on kunnossa, siksi uskallamme toteuttaa kierrätyksen näin suuressa mittakaavassa", Matti selittää.

Betonipölkkyjen kunto tarkastetaan silmämääräisesti niin lähettävässä kuin vastaanottavassakin päässä. Ratakiskot tarkistetaan silmämääräisesti siinä vaiheessa, kun ne on jaettu Heinävaara–Tuupovaara-välille odottamaan asennusta. Osa kiskoista joudutaan tässä vaiheessa "letittämään", eli kiskot vaihdetaan puolelta toiselle. Näin saadaan taas kiskopyörälle parempi kulkupinta, joka kestää pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi kiskot vielä tarkistetaan ultraäänitutkimuksin jo paikoilleen asennettuina, ja tarvittaessa vikoja poistetaan ja korjataan niin, että tuleva rataosan kunnossapitäjä voi käydä työhönsä levollisin mielin.

Kierrätysmateriaalien kunto arvioidaan aina suhteutettuna tulevaan käyttötarkoitukseen. Käyttötarkoitus on muutenkin tärkeä seikka ratarakenteiden kierrätystä pohdittaessa. 

"Vilkkaimmin liikennöidyillä rataosuuksilla uusien materiaalien käyttö on perusteltua, mutta hiljaisemmilla ja hitaammilla rataosuuksilla voidaan mainiosti käyttää kierrätysmateriaalia, kunhan niiden kunto on vielä hyvä. Ratapölkkyjen osalta tullaan varmasti hyödyntämään radalta vapautuvia yksilöitä tulevaisuudessa enemmänkin", Matti arvelee.

 

 

Juttu on julkaistu Luumäki-Imatra-ratahankkeen uutiskirjeessä. Voit liittyä uutiskirjeen jakelulistalle tämän linkin kautta: tilaa uutiskirje