Eikä tässä vielä kaikki: apusiltoja on yhteensä kolme, eli ne muodostavat yhdessä apusiltajonon. Kaiken lisäksi apusiltajono on rakennettu osaksi väistöraidetta. Tämä tarkoittaa, että uutta alikulkusiltaa voidaan rakentaa suoraan tulevalle paikalleen, mikä vähentää tulevaisuudessa tarvetta katkaista junaliikenne työvaiheiden ajaksi.
Mikä apusilta oikeastaan on?
Apusiltoja käytettiin aikoinaan paljonkin, ennen kuin sillan siirtomenetelmä vakiintui työmailla.
"Kun junaratoja ei vielä ollut sähköistetty, oli helppo rakentaa väistöraiteita. Sähköistäminen teki väistöraiteiden rakentamisesta kalliimpaa, jolloin alettiin kehittää apusiltoja. Kun sitten alettiinkin rakentaa uudet sillat radan sivussa ja tunkata ne valmistuttuaan paikoilleen, jäivät apusillat harvemmalle käytölle. Siirtomenetelmä nopeuttaa rakentamista ja aiheuttaa vähemmän häiriöitä rataliikenteelle", selittää hankkeen ylivalvoja Erkki Mäki Weladolta.
Toinen vaihtoehto olisi ollut rakentaa sillan kohdalle maapenkere ja sen päälle junarata, mutta tämä olisi ollut kalliimpi vaihtoehto, joka olisi todennäköisesti lisäksi vaikeuttanut jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumista alueella.
Apusillan rakenne on suunniteltu kestämään käyttöä
Hietalankadulla on siis kolmen apusillan jono. Yhden apusillan jänneväli on 20 metriä. Rakenne näyttää hennolta, mutta se on täyttä terästä. Siltalohkot on mitoitettu kestämään peräti 25 tonnin akselipainoja.
"Yksittäinen apusilta perustetaan niin sanotulla pölkkypakkaperustuksella. Ratapölkyistä on tehty erikorkuisia elementtejä, jotka asennetaan maahan. Toisinaan käytetään myös paalutettuja perustuksia, ja jokainen kohde suunnitellaan erikseen. Hietalankadulla apusiltajono on perustettu teräsrakenteisten välitukien päälle sekä jonon päistään pölkkypakoille", kertoo projektipäällikkö Jussi Palo Weladolta.
Apusilta on elementtirakenteinen: neljä pituussuuntaista I-palkkia kasataan pulttiliitoksilla toisiinsa. Ratakiskot asennettiin elementtien päälle, ennen kuin silta nostettiin paikoilleen.
Apusiltajonon suunnittelu on vaativaa työtä. Laskelmissa täytyy ottaa esimerkiksi huomioon rakenteen ”eläminen” junien alla.
"Apusilloissa on kahdeksan sentin niin sanottu esikohotus, eli se on ylöspäin kupera. Tämä vastaa taipumaa, minkä silta joustaa raskaan veturin alla. Sillan notkumisen havaitsee ihan silmin katsottaessa, mutta rakenne kestää kyllä", Erkki vakuuttaa.
Apusillan käytön jälkeen elementit puretaan, ja ne saadaan uudelleen käyttöön kuntotarkastuksen jälkeen.
Lue lisää siirtomenetelmästä menetelmän kehittäjän Erkki Mäen aiemmin julkaistusta haastattelusta: lue juttu
Juttu on julkaistu Luumäki-Imatra-ratahankkeen uutiskirjeessä. Voit liittyä uutiskirjeen jakelulistalle tämän linkin kautta: tilaa uutiskirje