Hyppää sisältöön

Kolumni: Läheltä piti -tilanteet ovat valtion rataverkolla jokapäiväinen ongelma

Julkaistu 9.2.2024

Suomessa jää lähes kuusikymmentä ihmistä vuosittain junan alle. Suurin osa tapauksista on tahallisia, mutta joukossa on myös tahattomia allejääntejä. Läheltä piti -tilanteita ei tilastoida, mutta VR:n ja Väyläviraston henkilöstön käsityksen mukaan päivittäisiä luvattomia rataverkolla kulkijoita on kymmeniä, kirjoittaa Väyläviraston turvallisuusasiantuntija Kaisa-Elina Porras.

Radan poikki oikaisevia ihmisiä Keuruun asemalla. Kuva: Mikko Myyryläinen
Ratapihan poikki oikaisevia ihmisiä Keuruun asemalla. Kuva: Mikko Myyryläinen

Keuruun ja Lapinlahden asemilla nähdään joka päivä yllä olevan kuvan kaltainen ilmiö. Virallista ja siten turvallista kulkutietä junalta asemalle ja takaisin käyttää ani harva. Suurin osa ihmisistä puikkelehtii junien edestä tai takaa. Kulkijat eivät välttämättä ole edes matkustajia, vaan tavallisia tallaajia, jotka haluavat oikaista ratapihan poikki.

Tällaisia Keuruun ja Lapinlahden kaltaisia ongelmapaikkoja on Suomi pullollaan. Vaikuttaisi siltä, että kulkijoiden ymmärrys rataverkon vaaroista on hämärtynyt tai sitten oma henkikulta ei ole minkään arvoinen.

Junan edestä tai takaa kulkeminen on erittäin vaarallista, sillä veturinkuljettaja ei välttämättä näe liikkeelle lähtiessään varsinkaan junan takana olevia ihmisiä. Matkustajien pitäisi myös aina muistaa, että vaikka oma juna olisikin pysähdyksissä laiturilla, viereiseltä raiteelta saattaa porhaltaa toinen juna ohi. Junien välissä toikkaroivat ihmiset aiheuttavat vaaraa sekä itselleen että junien henkilökunnalle ja mahdollisille matkustajille. Hätäpysäytys on raju toimenpide, joka heilauttaa matkustajat varmasti penkeiltään.

Asemilla oikaisevat ovat vain jäävuoren huippu. Rataverkolla kulkee joka päivä ihmisiä muutenkin.

Katselin ihmeissäni eräälläkin työmatkalla naista, joka käveli verkkaiseen tahtiin keskellä rataa koira talutushihnassa. Nainen puhui koko ajan puhelimeensa eikä havainnoinut ympäristöään ollenkaan. Hän närkästyi, kun huomautimme, että luvaton liikkuminen rataverkolla on rangaistavaa ja lisäksi takaasi tulee kohta juna. Sadatellen nainen jatkoi päivälenkkiään, edelleen keskellä raiteita.

Myös VR:n henkilökunta saa lokaa niskaansa, jos erehtyvät kertomaan rataverkolla kulkemisen vaaroista. Seuraava ote on VR:n veturinkuljettajan raportista:

Osa haistattaa ja käskee veturinkuljettajaa siirtämään junaa edestä pois. Osa ei välitä, hyppivät vaunujen välistä viheltimen käytöstä huolimatta.

Aitaamisesta apua?

Väylävirasto pyrkii tunnistamaan ne kohteet, joissa on eniten luvattomia kulkijoita tai oikopolku on muodostunut junaliikenteen näkemien kannalta erittäin vaikeaan paikkaan. Luonnollisestikaan noin 6 000 kilometrin pituista rataverkkoa ei pystytä aitaamaan koko pituudeltaan, koska se maksaisi todella paljon.

Lisäksi aidat pysäyttävät vain laiskimmat. Jos on tarpeeksi tahtoa, niin aita kaadetaan tai se leikataan rikki, jotta oma oikopolku on taas käytössä. Kaikkineen luvattomien kulkijoiden pitämiseen rataverkon ulkopuolella käytetään merkittävä määrä yhteiskunnan rahoja. Ne rahat ovat poissa kaikesta muusta.

Ennen kaikkea luvattomat kulkijat ovat merkittävä turvallisuusongelma valtion rataverkolla. Lisäksi jokainen allejäänti on tragedia, joka vaikuttaa suureen määrään ihmisiä junan henkilökunnasta pelastusviranomaisiin ja luonnollisestikin uhrin läheisiin.

Miten saisi ihmiset sisäistämään sen tosiasian, että junat ovat lähes äänettömiä, painavat paljon, liikkuvat nopeasti ja pysähtyvät hitaasti, joten on selvää, että ihminen jää toiseksi joutuessaan liikkeellä olevan junan tielle? Onko radan poikki loikkimisesta saatu muutaman minuutin ajansäästö sen arvoista, että pahimmassa tapauksessa vammautuu loppuelämäkseen tai loppuelämä jää haaveeksi?

Jätä rata rauhaan!