Väyläviraston silta-asiantuntija Antti Rytkönen arvioi köysien asentamisen yhdeksi vaikeimmista töistä, mitä siltarakentamisessa voi tulla vastaan.
”Köysien asentaminen vaatii erityistä osaamista, mutta meillä on kautta linjan ammattiporukka työssä. Hankkeen oma tiimi Kreatelta johtaa ja tekee asennustyön. Köysivalmistajalta tulee kolmesta viiteen henkilöä työnjohdon tueksi ja sillan suunnittelijakin on asennuksen aikana paikalla. Prosessi vie aikaa, kun köysiä ja tarkasti jännitettäviä rasvapunoksia on niin paljon, mutta toisaalta niiden ansiosta siltarakenteesta tulee luotettava”, Antti kertoo.
Kestävyyden lisäksi köysillä on se hyvä puoli, että niitä voidaan tarvittaessa korjata. Köysiputkien sisään asennettavat kantavat rasvapunokset voidaan tarvittaessa vaihtaa ja määrääkin hieman lisätä. Ankkurina toimivissa kiilalevyissä on jo reikiä tätä varten. Rasvapunoksia lisäämällä voitaisiin periaatteessa myös lisätä sillan liikennöintikapasiteettia.
Läpileikkaus köyden rakenteeseen
Vinoköysirakenteen köysiputkella tarkoitetaan köyden näkyvää osaa. Köysiputki on HDPE-muoviputkea. Ulkopinnassa on kierteitä, jotka ohjaavat veden pois ankkurilta, eikä putkien pintaan muodostu jäätä. Niillä on myös aerodynaaminen vaikutus, sillä köydet eivät nimittäin saa värähdellä haitallisesti.
”Köysiputkien sisään on paketoitu niin sanottuja kuumasinkittyjä rasvapunoksia. Rasvapunos muodostuu yhdestä sydänlangasta ja sitä kiertävistä kuudesta teräslangasta. Nämä seitsemän lankaa on koteloitu muovipunoksen sisään. Muovipunokseen lisätään vielä vahaa. Kirjalansalmen siltaan tulevissa ohuimmissa köysiputkissa on 20 rasvapunosta ja paksuimmissa 58. Määrä riippuu tarvittavasta voimasta”, Antti kuvailee köyden rakennetta.
Köysien asennus aloitetaan ylhäältä
Kirjalansalmen sillan kansi toimii melkoisena asennustehtaana, kun köysiä ohjataan paikoilleen. Ensimmäinen köysi saadaan Antin arvion mukaan päivässä paikoilleen, mutta sitten tahti nopeutuu.
”Pitää muistaa, että työvaihe on Suomessa harvoin käytetty, joten menee hetki ennen tekniikan haltuunottoa. Yhtä köyttä asentaa yksi asennusryhmä, ja yhteensä meillä on käytössä kaksi ryhmää”, Antti toteaa prosessista. Asennusryhmästä osa on kannella, osa kannen alapuolella aktiiviankkurilla, osa pylonin yläpäässä sen ulkopuolella ja osa passiiviankkurilla sisäpuolella.
Alkuvalmistelujen jälkeen, mitkä nekin ovat vaativia, kannella kokoonpantu vinoköysiputki monine osineen nostetaan toisesta päästään nosturilla pylonin yläpäähän, jossa työmiehet odottavat. ”Toinen ottaa köyden kiinni ja toinen kiinnittää sen viputaljalla väliaikaisesti köysikotelon ulkopintaan. Jo noston aikana köysiputkessa ollut ensimmäinen rasvapunos vedetään pylonin sisällä kiilalevyssä olevan reiän läpi ja lukitaan paikalleen. Seuraavaksi rasvapunoksen alapää viedään kansitason kiilalevyn läpi, jännitetään kevyellä tunkilla ja kiilataan paikalleen.
.jpg/023a97e9-4907-c904-36bd-12ff759c2ce5?t=1743154825302)
Rasvapunosten jännittämistä aktiiviankkurilla
Jännitystä kerrakseen
Loput kannella kelalla olevat rasvapunokset vedetään vinoköyden sisäisellä vetovaijerilla yksitellen alhaalta ylös, lukitaan yläpäästään, katkaistaan oikeaan pituuteen alapäästä, pujotetaan alapään kiilalevyyn, jännitetään ja lukitaan. Asennuksessa rasvapunokset siis kiinnitetään ensin yläpäästä ja sitten alhaalta”, Antti selittää.
Vinoköysien asennus kestää useita viikkoja, kaikkiaan sillassa on 76 vinoköyttä.
Työ kuulostaa maallikon korvaan yhtä monisyiseltä ja suorastaan herkältä puuhalta kuin kitaran viritys:
”Jokainen rasvapunos jännitetään yksitellen nykyaikaisen niin sanotun SSI eli Single Strand Installation -mallin mukaisesti. Rasvapunokset jännitetään itse asiassa peräti kolmeen eri kertaan, mutta tämä hieman vaihtelee eri köysissä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen punoksissa on noin 80 % tarvittavasta voimasta. Sen jälkeen kaikki punokset jännitetään täyteen voimaansa. Tämä tasaa voimat eli varmistaa, että jokaisessa köysiputken punoksessa on sama suunniteltu voima. Kolmannella kierroksella varmistetaan vielä jännityksen onnistuminen, eli tarkastusjännitetään noin 30 prosenttia jo jännitetyistä punoksista. Jokainen jännittäminen pienentää kyseisen köysiputken muiden rasvapunosten jännitystä eli voimaa. Voimien muutos ulottuu muihinkin saman sillan vinoköysiin, joten työjärjestys pitää suunnitella tarkasti”, Antti selittää huolellisesti orkestroitua kuviota. ”Jännittämisen etenemistä ja siitä seuraavia sillan muodonmuutoksia seurataan jatkuvasti, ja pitääpä asennuslämpötila ja sen muutoksetkin ottaa huomioon”.
Jännittämisen tulee huomioida myös sillan pintarakenteiden lisääminen myöhäisemmissä rakennusvaiheissa. Pintarakenteet lisäävät kokonaiskuormitusta, jolloin siltakansi laskee niiden painosta. Kaikki tämä on laskettu ja suunniteltu etukäteen. Jos kannen muoto sillan valmistuttua ei ole pienten toleranssiensa puitteissa, yksittäisiä vinoköysiä voidaan vielä säätää.
.jpg/d53600cd-5635-c7cd-3305-e534291dfeb0?t=1743156065513)
Vinoköysirakenteen yläosa pylonin ulkopuolella