Helsinki–Riihimäki-ratahankkeessakin työskentelevä Weladon sähköratavalvoja Seppo Timoskainen on esimerkki syväosaajasta, jonka ammattitaito on kertynyt lähes 60 vuoden uran aikana. Vuonna 2006 Seppo sai työstään tunnustuksena presidentti Tarja Halosen myöntämän ansioristin.
Seppo on nähnyt valtavan määrän ratahankkeita ja sen, miten radanrakentaminen on muuttunut vuosikymmenten aikana. Hän työskenteli sähköratavalvojana jo Helsinki–Riihimäki-ratahankkeen ”edellisellä kierroksella”, eli Helsinki–Tampere-rataosuuden perusparannushankkeessa vuosina 1990–2000. Onneksi Seppo on toiminut mentorina, joten arvokasta tietotaitoa on siirtynyt eteenpäin.
Valtionrautateiden murros ja Suomen rataverkon sähköistys
Sepon pitkäaikaisin työnantaja on ollut Valtionrautatiet, josta tuli sittemmin VR Group. Hän on ollut uransa aikana näköalapaikalla VR:n muutoksissa. Aiemmin VR vastasi myös rataverkoston rakentamisesta, ylläpidosta ja kehittämisestä.
Seppo aloitti kesätöissä Valtionrautateiden lähettinä kesällä 1966 kuljettaen Pasilan vanhalta puuasemalta virkapostia ja paperisähkeitä vaihdekoppeihin. Hän ojensi höyryveturien kuljettajille putken sisälle rullattuja sähkeitä Helsingin ratapihalla ja linjalla odottavista liikennejärjestelyistä.
Sepon ensimmäinen sähköalan työpaikka oli Helsingin VR:n sähköhuollossa Pasilassa. Hän teki töitä valvomossa, josta käsin ohjattiin ja valvottiin sähköradan toimintaa. Hän työskenteli valvomossa koko teknikko-opintojensa ajan, jonka jälkeen hän siirtyi työnjohtajaksi Helsingin sähköhuoltoon.
Seppo on seurannut Suomen rataverkon sähköistyksen kaarta lähes alusta saakka. Hän oli mukana jo Helsinki–Kirkkonummi-rataosan sähköratatyömaalla urakoitsijan oppipoikana, jotta osasi myöhemmin VR:n työntekijänä korjata sähkörataa. Rataosuus vihittiin käyttöön talvella 1969 Suomen ensimmäisenä sähköistettynä rataosuutena.
Sähköradan valvomon päivystäjä työssään 1970-luvulla. Lehtileikkeen kuva Seppo Timoskaisen arkistosta.
Radan sähköistys ja valvojan työn muutokset
Sähköratavalvojan työ on muuttunut ajan mukana. Ennen valvoja oli paljon nykyistä enemmän työmailla urakoitsijan oikeana kätenä. Nyt valvontatyö tapahtuu pitkälti tietokoneen ääressä.
”Kaikki materiaali on verkossa sähköisessä muodossa, mikä on ollut minulle vanhan liiton miehenä hieman haastavaa, mutta kaikesta on selvitty nuorempien kolikoiden avustuksella”, Seppo kertoo hyvästä yhteispelistä.
Työmenetelmät, kalusto ja tiedonkulku ovat kehittyneet niin, että korjaus- ja muutostöitä pystytään tekemään entistä lyhyemmissä aikaikkunoissa.
”Ennen työkoneen piti puksuttaa vaikkapa Pasilasta Keravalle, kun nykyään kone saadaan siirrettyä radalle lähellä työkohdetta”, Seppo kertoo esimerkkinä.
Teollisesti valmistettujen osien käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Ennen esimerkiksi erilaiset sidokset väännettiin itse rautalangasta. Mittalaitteet ovat kehittyneet paljon entistä tarkemmiksi. Rautateiden sähköjärjestelmän osia – erityisesti ajolankaa ja sen ripustusta – täytyy jatkuvasti tarkkailla ja mitata nopeuden kasvaessa.
”Nyt laserpohjaiset mittalaitteet mittaavat tarkasti ajolangan sijaintia ja geometriaa suhteessa kiskoon. Ennen mittaukset tehtiin käsikäyttöisillä työkaluilla, ja niiden käyttö pohjautui ihmisten tarkkuuteen ja kokemukseen”, Seppo kertoo.
Työturvallisuus on parantunut osin laitteiden kehityksen myötä. Ennen ajolankojen jännitteen tarkistamiseen ei ollut nykyisenkaltaisia jännitteenkoettimia, joten sähköiskun vaara oli selvästi nykyistä suurempi. Sepon työmailla ei kuitenkaan koskaan sattunut vakavampia onnettomuuksia.
”Valvojan työssä on jonkin verran tilaa tehdä asioita omalla tyylillään. Turvallisuus on kuitenkin asia, josta ei koskaan saa joustaa”, hän toteaa.
Rautatieläisyys elämäntapana ja sukuperintönä
Rautatieläisyys kulki ennen suvussa. Myös Sepon vanhemmat olivat rautatieläisiä. Hänen isänsä työskenteli sota-aikana sähkömiehenä, ja äitinsä toimi asemamiehenä Joensuun asemalla ja myöhemmin Pasilan vanhalla varikolla.
Rautatieläisyys on tuonut kiinnostavaa sisältöä myös vapaa-aikaan, sillä Seppo on osallistunut sähköteknisen yhdistyksen matkoille, joilla on matkustettu niin museojunan kuin huippunopean junan kyydissä eri puolilla maailmaa.
Seppo aikoo lopettaa nykyiset työt vuoden 2025 aikana ja siirtyä viettämään vapaa-aikaa mökkeillen, kalastaen ja matkaillen.
Helsinki–Riihimäki-ratahankkeessa luodaan edellytykset sujuvammalle liikenteelle Suomen vilkkaimmin liikennöidyllä rataosuudella, pääradalla. Hanke toteutetaan kolmessa vaiheessa, joista ensimmäisen rakentaminen oli käynnissä vuosina 2016–2024 ja toinen vuosina 2021–2030. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
