Rataympäristön kulttuuriperinnön inventoinnissa tunnistetaan ja arvotetaan rautatieympäristön historiallisia kohteita. Niitä ovat paitsi asema-alueet, myös väylänpidon historiasta kertovat sillat, rummut ja radanvartijan tuvat.
”Radan varrella on lisäksi rataoikaisuissa sivuun jääneitä ja hylättyjä linjaosuuksia ja muuta kulttuuriperintöä. Ne kertovat rautatieverkon rakentamisen ja yhteiskunnallisten tavoitteiden muuttumisesta”, kertoo Suomen Rautatiemuseon rataverkon kulttuuriperintöinventoinnin projektitutkija Mikko Itälahti.
Inventoinnin kohteena ovat rataympäristön historialliset kerrostumat, joita ei ole aikaisemmin tarkasti kartoitettu tai arvotettu. Kulttuurihistoriallisia arvoja koskeva tieto palvelee suunniteltaessa radan parantamista ja lisäraiteiden rakentamista. Osa kohteista suojellaan ja säästetään.
Helsingin ja Riihimäen väliltä on inventoitu Keravan ja Riihimäen välinen osuus. Projektitutkija Roosa Ruotsalainen inventoi Väylävirastolle vuonna 2021 tämän rataosuuden kulttuurihistoriallisia kohteita.
Ruotsalaisen mukaan rataosuuden varrella on havaittavissa varhaista rautatiehistoriaa edustavia asemarakennuksia, alkuperäinen radan linjaus ja vanhoja asema-alueiden puistoja. Radan pitkä historia on luonut sen varrelle kerroksellisuutta.
Kadonneet ja unohdetut kohteet kartalle
Itälahti inventoi parhaillaan Hämeenlinnan ja Tampereen välistä rataosuutta. Samoja inventoinnin periaatteita noudatetaan kaikissa rataympäristökohteissa.
”Maastotöiden merkitys on valtava. Ilman maastoon jalkautumista ei ole mahdollista havaita aikaisemmin dokumentoimattomia, jopa piilossa olevia kohteita”, toteaa Itälahti.
Inventoinnissa dokumentoidaan kulttuurihistoriallisia löytöjä, joten kamera on luontevasti tärkein työväline.
”Valokuvaaminen on korvaamaton ja tärkeä tuloksista kertomisen muoto. Valokuvat ovat minulle myös tärkein muistamisen väline, enkä tee juurikaan kirjallisia muistiinpanoja maastossa. Sen sijaan merkitsen kartalle gps:n avulla kohteiden sijainteja”, kertoo Itälahti.
Itälahti nostaa esimerkkeinä pääradan varren kulttuuriperintökohteista radanvartijan tupien rauniot ja säilyneet tuvat. Osassa tuvista on edelleen asutusta.
”Hämeenlinnan ja Tampereen väliltä on paikannettu myös runsaasti kipinäaitoja, jotka on rakennettu 1860-luvun lopulta lähtien rataverkon varteen estämään höyryveturien sytyttämien palojen leviäminen. Kipinäaidat ovat suojeltuja muinaisjäännöksiä, mutta iso osa kohteista on toistaiseksi tunnistamatta. Rataympäristön kulttuuriperinnön inventointi on tärkeää, sillä kartoitamme ja löydämme unohdettuja historiallisia kohteita”, kertoo Itälahti.
Helsinki–Riihimäki-rataosa kulkee alkuperäisellä ratalinjalla
Helsingin ja Riihimäen välinen rataosuus on asettunut pitkän olemassaolonsa aikana maisemaan. Se on varhaisimpia rakennetun ympäristön kerrostumia alueellaan. Rautatien myötä pääkaupunkiseudulle on syntynyt uusia asutuskeskuksia ja teollista perintöä.
”Pääradan Keravan eteläpuolisen rataosuuden ympäristö heijastaa koko matkalta rautatien vaikutusta. Radan varren asutus on syntynyt sinne juuri rautatien myötä. Asema-alueilla on edelleen nähtävissä jonkin verran historiallisia kerrostumia”, kertoo Itälahti.
Suomen ensimmäinen junarata Helsingin ja Hämeenlinnan välillä rakennettiin aikanaan korkeatasoisesti. Itälahden mukaan radan linjaukset itsessään ovat merkittäviä kulttuurihistoriallisia kohteita. Ratojen muuttuvat linjausperiaatteet kertovat oman aikansa tekniikasta, rakentajista, kulttuurista ja tavoitteista sekä käytettävissä olleista resursseista. Myös radan varren kasvillisuus muistuttaa rautatien historiasta.
”Junamatkustajalle ikkunasta avautuvan maiseman voi myös ajatella olevan osa tätä kulttuuriperintöä, koska rautateillä on ollut suuri merkitys sille, miten ihmiset näkivät oman elinpiirinsä ulkopuolisen maailman uudella tavalla”, pohtii Itälahti.
Vaikka Helsingin ja Riihimäen välinen rataosuus on ollut kovalla kulutuksella ja sitä on vuosien varrella paranneltu, on edelleen mahdollista löytää esimerkiksi historialliselta arvoltaan merkittäviä siltarakenteita ja siltojen kivisiä maatukia.
”Riihimäen eteläpuolelta on inventoitu muutama komea 1860-luvun alikulkusilta, jotka ovat yhä käytössä. Ne ovat luonteikkaita ja mielenkiintoisia kohteita. Väylävirasto kartoittaa vanhojen siltojen kunnon ja käytettävyyden. Joissain tapauksissa inventointi on osoittanut sillan korvaamattoman kulttuurihistoriallisen arvon, ja silta on päätetty säilyttää”, taustoittaa Itälahti.
Kerava–Riihimäki-rataosuuden kulttuurihistoriallisten kohteiden inventointi -julkaisu on luettavissa osoitteessa https://www.doria.fi/handle/10024/181640.
Helsinki–Riihimäki-hankkeessa luodaan edellytykset sujuvammalle liikenteelle Suomen vilkkaimmin liikennöidyllä rataosuudella, pääradalla. Hanke toteutetaan kolmessa vaiheessa, joista ensimmäisen rakentaminen on käynnissä vuosina 2016–2024 ja toisen vuosina 2021–2028. Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama.
