Tien kunnon arviointi

Palvelutasomittauksilla (PTM) mitataan lukuisia tien pinnan kuntoa kuvaavia ominaisuuksia. Tiellä liikkujan kannalta tärkeimmät ominaisuudet ovat urien syvyys ja pinnan tasaisuus. Urien syvyys mitataan millimetreinä. Tasaisuuden tunnusluvun tulkinta ei ole yhtä suoraviivainen kuin uraisuuden. Mitatut tunnusluvut kertovat erityisesti vilkkaammin liikennöidyn tieverkon kunnosta.

Vähäliikenteisellä tieverkolla tarkkaillaan päällysteiden kuntoa silmämääräisillä kartoituksilla. Nämä päällystevauriokartoitukset perustuvat koulutettujen kartoittajien arvioihin. Arvion perusteella määritellään korjaustarpeet.

Kaikkia teitä ei mitata ja inventoida joka vuosi. Palvelutasomittauksia tehdään päätieverkolla keskimäärin 1–2 vuoden välein ja vähäliikenteisemmällä tieverkolla 3–4 vuoden välein. Päällystevauriokartoituksia tehdään noin 3 vuoden välein.

Urautumista voidaan ennustaa

Koko tieverkon kunto mitataan tai inventoidaan tasaisin väliajoin. Mittausten ja inventointien tunnusluvut tallennetaan tierekisteriin. Rekisterin tietojen perusteella päällystystöiden suunnittelijoilla on käytettävissään tarkkaa tietoa päällysteiden kunnosta.

Myös urautumista voidaan ennustaa melko luotettavasti tien kunnon tunnusluvuista. Ennusteet perustuvat aiempien vuosien urasyvyyksien mittaustuloksiin ja niistä johdettuihin urautumisnopeuksiin.

Millainen tie on hyvässä ja millainen huonossa kunnossa?

Tietä voidaan pitää huonokuntoisena, jos sillä liikkuessa pitää urien tai vaurioiden vuoksi vaihtaa ajolinjoja, tai jos tie on niin epätasainen, että se haittaa matkustusmukavuutta.

Päällystetty tie on vielä hyväkuntoinen, kun sen päällyste on uraton, ja korkeintaan vanhuuttaan väriltään haalistunut. Sillä ei ole suuria painumia eikä heittoja ja halkeamat ovat kapeita tai hyvin paikattuja.

Tiet luokitellaan niiden kunnon mukaan

Päällystetyt tiet jaetaan viiteen kuntoluokkaan. Kuntoluokan määritys pohjautuu mittaus- ja inventointitietoihin, tien liikennemäärään ja nopeusrajoitukseen. Teillä, joilla liikennemäärät ovat suuret, kuntoluokka määräytyy pitkälti urasyvyyden mukaan. Vähäliikenteisillä teillä taas inventoidut vauriot ovat tärkeässä roolissa.

Kuntoluokitus toimii päällystetöiden suunnittelijoiden työkaluna. Lisäksi luokituksen avulla seurataan Suomen teiden kuntoa ja kunnon kehittymistä.

Kuntoluokitus

5. Erittäin hyvä: Uutta vastaava kunto. Ylläpitotarpeita ei ole.
4. Hyvä: Kunto on hyvä, vaikka normaalia kulumista jo esiintyykin. Ylläpitotarpeita ei ole.
3. Tyydyttävä: Tyydyttävä kunto. Tarvitaan yleensä kunnon tehostettua
seurantaa ja yksittäisiä ylläpitotoimia saattaa olla perusteltua tehdä.
2. Huono: Korjausta vaativa kunto. Tämä on kestävän tienpidon kannalta oikea ylläpito- ja peruskorjaustoimenpiteiden toteutushetki.
1. Erittäin huono: Heikko, ei enää hyväksyttävissä oleva kunto. Aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia niin tienpitäjälle kuin tienkäyttäjille.