null Lempi saa liito-oravankin liikkeelle: liito-oraville riiuureitti rakennettavan Lahden eteläisen kehätien yli Kukonkoskelle

Lempi saa liito-oravankin liikkeelle: liito-oraville riiuureitti rakennettavan Lahden eteläisen kehätien yli Kukonkoskelle

Julkaistu 28.07.2020

Tien- ja maankäytön tehostamisen lisäksi tiehankkeissa otetaan huomioon myös luonto- ja ympäristöarvot. Maisemoinnit ja viherrakentaminen ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta myös valtateiden varsilla ja erilaiset vihersillat tarjoavat eläimille turvallisen tavan ylittää tie.

Vt 12 Lahden eteläinen kehätie -hankkeen hankealueella liito-oravia asustelee Pippossa ja Kukonkoskella, tielinjan etelä- ja pohjoispuolella. Elinpiirin turvaamiseksi Kukonkoskella liito-oraville rakennetaan hyppytolpilla ja istutuksilla oma väylä, jonka kautta ne voivat liikkua Kehätien yli.

Lempi liikuttaa liito-oravaa

Liito-orava suosii elinympäristönään vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä, joista löytyy niin ravintoa kuin kolopuita pesäpuiksi. Liito-orava käyttää ravinnokseen pääasiassa lehtipuiden kuten haavan ja leppien lehtiä, mutta myös pihlajanmarjat ja vaahteransiemenet kelpaavat liito-oravan ravinnoksi. Talvisaikaan kullankeltaisista papanoistaan tunnettu liito-orava syö koivujen ja leppien norkoja, joita se varastoi syksyllä ahkerasti pieninä nippuina muun muassa oksanväleihin ja lahopökkelöiden koloihin. Talviravinnoksi liito-oraville kelpaavat myös havupuiden silmut.

Liito-oravan reviiri voi uroksilla olla jopa 60 hehtaaria, naarat sen sijaan pysyttelevät usein vain noin 5 hehtaarin alueella. Liito-oravat voivat vaihtaa pesäpaikkaa reviirillään muutaman viikon välein. Vaikka liito-oravat ahkeria muuttajia ovatkin, ovat ne samalla myös hyvin paikkauskollisia: ne elävät useimmiten koko elämänsä samalla alueella, jonne ne ovat asettuneet synnyinvuotensa syksyllä.

Liito-orava on yöeläjä, joka lähtee ruuanhakuun vasta auringonlaskun jälkeen. Jos näet liito-oravan keväällä liikkeellä päiväsaikaan, on se mitä todennäköisimmin riiuureissulla etsimässä itselleen kumppania!

Valokuvassa on liito-orava puun rungolla. Kuva on otettu kesäaikaan.

Liito-orava on kooltaan tavallista oravaa hieman pienempi ja väriltään harmaa.
Liito-oravan etu- ja takaraajojen välissä on liitopoimu, jonka avulla se voi lentää jopa 60 metrin matkoja.
Yöeläjänä liito-oravalla on isot silmät, jotka ovat sopeutuneet hämärässä näkemiseen.

 

Ylityspaikka suunnitellaan kömpelöimmän mukaan

Vaikka liito-oravat voivatkin avoimilla alueilla liitää useiden kymmenien metrien matkan, on niille metsäympäristön asukkeina luontevampaa liitää lyhyempiä matkoja puiden suojassa. Maalla liito-oravat ovat kömpelöitä ja ne liikkuvat harvoin muutoin kuin liitämällä tai puiden rungoilla kiipeämällä. Maalla liikkuessaan liito-oravat myös jäävät helposti petoeläinten saaliksi tai autojen alle.

Eniten tien ylityksiä tekevät samana kesänä syntyneet, vasta liitämään opettelevat poikaset, jotka ovat lähteneet etsimään itselleen elinpiiriä. Ylityspaikat tulisikin suunnitella erityisesti nuorien liito-oravien tarpeista lähtien. Myös aikuiset asuinmetsiensä välillä liikkuvat liito-oravat, joiden reviiriä tie halkoo, ovat ylityspaikkojen vakituisia vieraita. Liito-oravan suojelun kannalta onkin tärkeää varmistaa liitämällä liikkumiseen sopivat yhtenäiset puustoiset kulkuyhteydet liito-oravien elinpiirien sisällä ja elinympäristöjen välillä.

Suositeltava maksimipituus metsiköiden väliselle avoimelle alueelle on kaksi kertaa reunapuiden korkeus, aukko ei saisi kuitenkaan olla leveämpi kuin 50 metriä. On arvioitu, että liito-oravat pystyvät ylittämään noin 50 metriä leveän avoimen alueen, jos sen molemmilla reunoilla on täysimittaista, noin 20 metriä korkeaa puustoa. Lähtö- ja laskupuiden korkeus vaikuttavat liitojen pituuteen: mitä matalampi puu, sitä lyhyempi liito.

Koska suojaisampi puustoinen yhteys on parempi kuin paljaat pylväät, tulisi ylitysreitillä käyttää sekä luonnonpuita että pylväitä.

Kuvassa on havainnollistettu liito-oravan ylhäältä alaspäin suuntautuva liidon linjaus.

Tavallisesti liito-orava ponnistaa liitoon vaakasuoralta oksalta. Sen liito suuntautuu alaviistoon. Liito-oravan häntä toimii liitoa ohjaavana peräsimenä. Lähestyessään kohdepuuta koukkaa liito-orava ylöspäin samalla vauhtia jarruttaen ja puunrungolle pystyasentoon laskeutuen. Liidon aikana liito-orava pystyy muuttamaan suuntaansa jopa 90 astetta.

Kukonkosken liitotie

Kukonkosken kohdalla kehätien muodostama aukko puustoon on noin 80 metriä leveä muun muassa meluvallien rakentamisen vuoksi. Liito-oravien tienylityspaikka sijoitettiin Kukonkoskella kohtaan, jossa metsänrajat ovat lähimpänä toisiaan ja ylityspaikka näin ollen kapeimmillaan.

Karttakuvassa on esitetty hyppytolppien sijainnit ja istutettavat puulajit liito-oravien tienylityspaikalla Kukonkoskella.

Kukonkoskella tien reunoille sijoitettujen hyppytolppien ympärille istutetaan liito-oraville tyypillisiä ravintopuita ja hyppypuita: haapoja, koivuja ja leppiä. Valittujen puulajien on tarkoitus jatkaa liito-oravan elinympäristöä mahdollisimman luontaisesti. Hyppytolpat Kukonkoskella tehdään kierrätetyistä sähkötolpista. Hyppytolppia asennetaan ylityspaikkaan neljän metrin välein. 

– Ylityspaikan suunnittelussa on huomioitu paitsi hyppytolppien korkeus ja etäisyydet myös liito-oravien liitokulmat. Lisäksi otimme huomioon nuorien oravien heikomman liitotaidon sijoittamalla välihyppytolppia tien välikaistalle, maisemasuunnittelija Tarja Kojo VALTARI-allianssin AFRY Finland Oy:stä kertoo.

Luontaisesti oravat eivät liiku suoraviivaisesti pisteestä toiseen, siksipä Kukonkosken ylityspaikka suunniteltiin mahdollisimman leveänä, jotta se mahdollistaa liito-oraville erilaisia vaihtoehtoja reiteiksi.

– Hyppytolppien väleihin istutettavat taimet istutetaan suurikokoisina, jotta ne kasvaisivat nopeasti sen kokoisiksi, että ne antavat lisäsuojaa liito-oraville ja rohkaisisivat liito-oravia ylittämään tien. Kun puut kasvavat tarpeeksi suurikokoisiksi, muuttuvat hyppytolpat tarpeettomiksi, sillä täysikokoisina puut toimivat itsessään hyppytolppina. Lisäksi hyppytolppien välissä olevan opastinportaalin vaakapalkkiin mietitään jotain ”käpälänpitävää” päällystettä, jotta tien ylittäminen olisi mahdollista myös palkkia pitkin kipittämällä, valottaa maisemasuunnittelija Tarja Kojo VALTARI-allianssin AFRY Finland Oy:stä suunnittelun yksityiskohtia.

 

Lisätietoja:

Maisemasuunnittelija Tarja Kojo, VALTARI-allianssi, AFRY Finland Oy, puh. 040 726 6493, [email protected]

Projektipäällikkö Janne Wikström, Väylävirasto, puh. 029 534 3600, [email protected]

Seuraa hanketta:

www.vayla.fi/vt12letke

www.facebook.com/vt12letke

www.twitter.com/vt12letke (@Vt12Letke)

Vt12 Lahden eteläinen kehätie -hankkeen tavoitteena on varmistaa sujuvampi ja turvallisempi liikenne valtatiellä 12 sekä edistää maankäytön ja elinkeinoelämän kehittymismahdollisuuksia koko Lahden seudulla. Hankekokonaisuuteen kuuluu valtatie 12 Lahden eteläisen kehätien rakentaminen ja maantien 167 Lahden eteläisen sisääntulotien parantaminen

Liitteet

Väylävirasto vastaa valtion tieverkon, rautateiden ja vesiväylien kehittämisestä sekä kunnossapidosta. Huolehdimme liikenteen palvelutasosta ja osallistumme liikenteen ja maankäytön yhteensovittamiseen. Näin edistämme yhteiskunnan hyvinvointia ja elinkeinoelämän kilpailukykyä.