Hyppää sisältöön

Pyöräliikenteen suunnitteluohje tarjoaa tärkeän tietopohjan liikenneverkon kehittämiselle

Julkaistu 12.5.2022

Uuden tieliikennelain myötä vuonna 2020 julkaistu Väyläviraston Pyöräliikenteen suunnitteluohje käsittelee liikenteen järjestämistä sekä suunnittelua pyöräliikenteen näkökulmasta. Ohjeessa pyöräliikennettä lähestytään autoliikenteen kaltaisesti, erottaen se jalankulusta. Suunnitteluohjeen avulla väylistä pyritään tekemään entistä käytettävimpiä niin pyöräilyn kuin koko liikenneverkon osalta.

Uudet periaatteet, uusi ohjeistus

Vuoden 2020 uusi tieliikennelaki toi pyöräliikenteeseen paljon muutoksia, joista merkittävimpiä olivat esimerkiksi yksisuuntaisen pyöräliikenteen korostaminen sekä uudet pyöräliikenteen väylätyypit, kuten pyöräkatu.

Samana vuonna Väylävirasto julkaisi uuden Pyöräliikenteen suunnitteluohjeen, jossa liikenneverkon sekä väylien suunnittelua lähestytään erityisesti pyöräliikenteen näkökulmasta. Ohje on määräävä maanteillä, mutta se soveltuu myös hyvin esimerkiksi kaupunkiseudun liikennejärjestelmien sekä korkeatasoisten pyöräliikenteen ratkaisujen suunnitteluun.

Yksi tieliikennelain iso periaatteellinen uudistus oli se, että pyöräliikenne ja jalankulku erotellaan toisistaan entistä vahvemmin.

”Uudessa suunnitteluohjeessa pyöräilyä käsitellään autoliikenteen kaltaisesti, kun taas jalankulun ja pyöräilyn yhdistäminen samaan tilaan edellyttää perusteluja. Myös termistä ”kevyt liikenne” on pyritty eroon, sillä se yhdistää perusteetta keskenään kaksi hyvin erilaista liikennemuotoa”, kertoo tiesuunnittelun asiantuntija Ari Liimatainen Väylävirastosta.

Ennen nykyistä pyöräilyn suunnitteluohjetta pyöräliikenteen ja jalankulun ohjeistus oli yhdessä. Jalankulusta julkaistaan myöhemmin pyöräliikenteen tapaan erillinen ohje.  

Laadukasta suunnittelua käyttäjää ajatellen

Monissa paikoissa on yhä paljon esimerkiksi yhdistettyjä pyöräteitä ja jalkakäytäviä, vaikka järjestely ei sovellu kyseiseen ympäristöön. Pyöräliikenteen suunnitteluohjeen myötä pyöräliikenteestä halutaan kuitenkin tehdä entistä käyttäjäystävällisempää. ”Käyttäjäystävällisyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pyritään löytämään oikean tyyppinen väylä oikeaan tarkoitukseen ja ympäristöön”, Liimatainen kommentoi.

Suunnitteluohjeessa otetaan huomioon myös erilaisten pyöräilijätyyppien, kuten harrastepyöräilijöiden, arkipyöräilijöiden ja lasten, tarpeet. Myös matkaketjujen toimivuutta halutaan parantaa pyörä- ja joukkoliikenteen laadukkaalla yhteensovituksella. Liimatainen korostaa, että toimiva infra lähtee laadukkaasta suunnittelusta.

”Kun reitit on mietitty perusteellisesti alusta lähtien, verkosta tulee entistä käytettävämpää. Käytettävä liikenneverkko taas tukee ekologisuutta, sillä mitä parempia ratkaisuja väylillä tarjotaan pyöräilylle ja kävelylle, sitä enemmän se kannustaa muiden kulkumuotojen käyttöön autoilun sijasta.”

Ohjeistuksella pyritään osoittamaan myös se, ettei pyöräliikenteen ratkaisujen ei aina tarvitse olla kalliita ja monimutkaisia. Koska tieto on tärkeä pohja toimivan liikenneverkon kehittämiselle, ohjeistuksen monipuolinen käyttö myös maanteiden ulkopuolella tärkeää.

”Kannustaisimme myös kuntia tutustumaan uuteen ohjeeseen. Erityisen tärkeää on tunnistaa laadukkaan infran tarpeet jo maankäytön suunnittelusta lähtien. Kun ohjetta hyödynnetään laajasti, pystytään tarkemmin ottamaan huomioon niin pyöräliikenne kuin koko liikenneverkko. Ohjeen avulla esimerkiksi liittymistä pyritään tekemään mahdollisimman turvallisia kaikille liikkujille”, toteaa liikennejärjestelmän asiantuntija Maija Rekola Väylävirastosta.


Tämä artikkeli on vanha. Artikkeli voi sisältää vanhentunutta tietoa ja linkit eivät mahdollisesti toimi. Julkaisumme löytyvät kootusti nykyään Doria-julkaisuarkistosta