Markku Ratahallintokeskuksen aikaan. Silloin miehillä kravatti oli vielä aivan arkipäivää. Kuva: Markku Nummelinin arkisto.
"Rautateiden parissa työnantajani ovat olleet ilman taukoja VR, Ratahallintokeskus, Liikennevirasto ja Väylävirasto", Markku listaa.
Legendan ura alkoi ratapenkalta
"Heti työni aluksi VR:llä piti istua päivät pitkät radan varressa paikallaan. Tekemättä oikeastaan mitään. Tehtävänä oli seurata kiskojen lämpötilan kehitystä neuvostoliittolaisen Suomeen vuokratun hiontajunan mennessä silloin tällöin ohi", Markku muistelee. Tällöin ei vielä ollut mitään automaattisia mitta-antureita.
Markun ensimmäinen suunnittelukohde rautateillä oli K60-kiskoankkurin suunnittelu.
"Kiskoankkureilla pyritään estämään jatkosradalla kiskojen vaeltamista, esimerkiksi pitkissä laskuissa. Jostain syystä tämän vanhan kiskotyypin kiskoankkuri oli aiemmin jäänyt suunnittelematta, varmaankin kuviteltiin raskaiden kiskojen pysyvän paikallaan ilman ankkureitakin", hän toteaa.
Vaihdossa Länsi-Saksassa
Aivan työuran alussa Markku oli kaksi kuukautta Länsi-Saksassa silloisella Deutsche Bundesbahnilla. Se oli kokemus, josta Markulle on ollut hyötyä läpi työelämän.
"Olen pysyvästi kiitollinen VR:lle, että sinne lähetettiin osana perehdytysohjelmaa. Kansainväliset vierailut ja tapaamiset ovat muutoinkin antaneet todella arvokkaan lisän osaamiseen. Oli jännittävää esitellä vielä aivan nuorena vaihdeteknologiaa Tukholmassa ja toisaalta lähteä ratajohtajan kanssa kokoussihteerin roolissa Bergeniin ratajohtajakokoukseen. Onneksi VR lähetti tätä ennen pohjoismaisten kielten kurssille."
Lisää matkoja maailmalle
Markku teki nuorena insinöörinä paljon raidemateriaalien vastaanottoja, lähinnä vaihdeosien. Usein käytyjä paikkoja 1980-luvulla olivat Zeltweg Itävallassa ja Butzbach Saksassa.
"Matkat tapahtuivat laivalla ja junalla. Aikana ennen kännyköitä, ilman yhteyksiä tuli oltua aina viikon verran kerrallaan. Nykyään hektisessä tiedonvälityksessä tämä olisi aivan mahdotonta. Lentäminen oli hyvin harvinaista ja vaati aina erityisperustelut. Meno Butzbachiin tapahtui aina laivalla Tukholmaan, sieltä päiväjunalla Kööpenhaminaan ja yöjunalla Kööpenhaminasta Frankfurtiin, josta aamupaikallisjunalla Butzbachiin. Siellä tehtaalla oli oltua sopivasti perillä klo 9:ään mennessä. Ja sama takasin parin päivän tehdastarkastusten jälkeen."
Diplomaattikohtelua Itä-Berliinissä
Eräs vastaanottomatka on jäänyt erityisesti Markun mieleen. "Olin nuori insinööri, kun VR hankki vaihteenosia Belgiasta. Jostain syystä belgialaiset siirsivät hankinnan alihankintana DDR:ään Deutsche Reichsbahnin vaihdekonepajalle Brandenburgiin. Olin ollut lähdössä osien vastaanottomatkalle Belgiaan, kun kolmisen päivää ennen matkaa tulikin ilmoitus, että oletkin menossa DDR:ään. Viisumia ei tässä ajassa voinut hankkia, mutta Suomen ulkoministeriö hankki diplomaattipassin. Ja nyt Itä-Saksan rajalla riitti vain lyhyt passin vilkaisu; toki selvästi tarkastaja ihmetteli silmäkulmiensa alta suomalaisen diplomaatin nuoruutta."
Mitään hotellivarausta ei ollut, sillä Markku oli saanut tiedon, että Berliinin Ostbahnhofilla olisi tehtaan edustaja tulevaa junaani vastassa ja veisi hotelliin. Olihan siellä vastaanottaja, mutta myös komeasti pukeutunut autonkuljettaja ja iso musta auto, jolla ajettiin Itä-Berliinin ykköshotelliin Interhotelliin, jossa puolestaan odotti mahtava sviitti juomineen.
"Kysyin varovasti majoituksen kustannuksia ja vastaus oli, että olette DDR:n valtion vieraana ja valtio vastaa kaikesta. Sama eliittikohtelu jatkui Brandenburgissakin. Vaihteenosat olivat moitteettomia ja niitä on varmasti edelleen käytössä ympäri Suomea. Konepajalla toki jo kehdattiin kysyä suoraan, miten suomalainen tarkastaja voi olla näin nuori. Heillä tarkastajaksi pääsi vasta viisikymppisenä."
Haasteita, palautteita ja - kiitoskin
Markku tekee jatkuvaa riskienarviointityötä ajatuksissaan ja ohjeita päivittäessä. "Esimerkiksi tasoristeysten haasteet ovat tulleet konkreettisesti tutuksi, kun olen ollut mukana peräti viidessä tasoristeysonnettomuudessa, aina junan puolella, ja jopa Kaskisten radalla rata-auton ja henkilöauton törmätessä."
Yhteydenotot rautatieliikennejohtajalle koskevat lähes aina ongelmia ja haasteita. "Mutta yksi poikkeus vahvistaa säännön: yksi asiakas soitti Kauniaista noin 15 vuotta sitten ja kiitti laituripolun äänivaroituslaitteiden suuntauksen muutoksen onnistumisesta", Markku naurahtaa.
Viimeiset virkatyöt käsillä
Mikä onkaan viimeinen tehtävä virkatyönä? "Sitä en ihan vielä tiedä, mutta ainakin viimeinen suurehko selvitys on niinkin erikoinen kuin osallistuminen raideleveyden muutosselvitykseen, jossa katsotaan mitä rataverkon muuttaminen, osittain tai kokonaan 1435 mm:n raideleveydelle maksaisi", Markku kertoo. Työ valmistuu maaliskuussa.
"Toki olemme kyllä viime vuosikymmeninäkin vaihdelleet raideleveyttä. Välillä kiskotusleveys oli 1522 mm, ja kun se ei toiminut suuremmilla nopeuksilla, palautimme 1990-luvun puolivälin jälkeen leveydeksi 1524 mm."
Kiskoilla jatkossakin
Markku on hengittänyt rautateitä ja sitä aikoo myös jatkaa.
"Kymmenien vuosien tauon jälkeen aloitin uudelleen Resiina-lehden päätoimittajana 2023 alusta. Myös Rautatietekniikka-lehti on lähellä sydäntä. Ainakin pyrin siihen, että kirjoittamani 21 kirjaa saavat jatkoa, rautateistä ja varmaankin myös merenkulusta. Tulen varmasti kyselemään faktoja kirjoja varten."
Markun voi kohdata asiakaspalvelutehtävissä muun muassa Humppilan aseman lipunmyyjänä.
"Kirkonkellot tulevat viemään myös aikaani. Nuoriso kun sitä alaa pyörittää. Kirkonkelloja ovat valmistaneet jopa samat firmat kuin ratakiskojakin, niiden speksit ja vastaanotto ovat yllättävän samanlaista. Kun jään vapusta eläkkeelle, niin jo seuraavana päivänä matkaankin kirkonkelloseminaariin Kölniin."
Toivotamme Markulle hyviä eläkepäiviä!