Hyppää sisältöön

Sata vuotta sitten pärjättiin yhdellä liikennemerkillä

Julkaistu 25.3.2021

Tieopasteet olivat vanhastaan olleet 1700-luvulta alkaen tienviittoja ja peninkulmapatsaita sekä 1800-luvulla käyttöön otettuja kilometripylväitä. Opasteet palvelivat kävelijöitä ja hevoskärryillä matkustavia.

Vanha mustavalkoinen kuva soratiestä ja liikennemerkistä.

Ensimmäiset autot tulivat Suomessa liikenteeseen 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Maatalousmaassa autojen määrä oli pitkään pieni ja varsin hyötyajoneuvopainotteinen verrattuna muihin länsimaihin. Liikenne oli paljolti hevosliikennettä. Autojen määrä ylittikin hevosten määrän vasta vuonna 1960.

Teiden kunto oli Suomen itsenäistymisen aikoihin vaatimaton, autot ajoivat monin paikoin hevosliikenteelle tehdyillä teillä. Autojen määrä hiljalleen kasvoi, ja viranomaiset alkoivat asettaa varsinaisia liikennemerkkejä valtioneuvoston päätöksellä sata vuotta sitten eli 31.5.1921.

Ensimmäinen liikennemerkki oli valkoinen varoituskolmio, jolla kerrottiin autoilijoille edessä olevasta tilanteesta, esimerkiksi mutkasta, tasoristeyksestä tai muusta vaaran paikasta, jonka vuoksi vauhtia piti hiljentää.

Lisää merkkejä teille

Vuonna 1922 otettiin käyttöön Keski- ja Etelä-Euroopan maiden yli vuosikymmen aiemmin vahvistamat neljä liikennemerkkiä, joilla varoitettiin mm. mutkista ja tasoristeyksestä. Näiden merkkien käytöstä tieverkolla ei kuitenkaan ole säilynyt dokumentteja, ja käyttö on todennäköisesti ollut varsin vähäistä.

Valkoisesta kolmiosta siirryttiin 1920-luvun aikana punaiseen kolmioon, ja käyttö ohjeistettiin pitämään todellisissa vaaran paikoissa, jottei autoilijoista tulisi välinpitämättömiä. Punaisen kolmion sisälle ryhdyttiin myös kirjoittamaan vaaran syy.

Punainen varoituskolmio.

Punainen varoituskolmio otettiin käyttöön 1920-luvulla.

Yleisiä teitä oli 1920-luvun alussa noin 25 000 km. Tienpito tehostui ja ammattimaistui Tie- ja vesirakennushallituksen aloittamisen myötä. Liikennemerkkien määrään se ei kuitenkaan suuremmin heti vaikuttanut. Taajamiin asetettiin 1930-luvun alussa aikana ensin omat merkit, mutta tie- ja katuverkolla siirryttiin samoihin merkkeihin 1937. Tuohon vuoteen asti käytössä oli yhteensä seitsemän erilaista liikennemerkkiä.

Autojen määrä kasvoi 1930-luvulla selvästi. Vuonna 1922 aloitetussa virallisessa rekisteröinnissä autoja ja hyötyajoneuvoja oli yhteensä noin 2000 kpl, 1930-luvun alussa jo 34 000. Liikennemerkkejä tarvittiin lisää, ja ennen toista maailmansotaa erilaisia merkkejä oli käytössä 30 kpl. Ne oli jaoteltu varoitusmerkkeihin, kieltoa tai rajoitusta osoittaviin merkkeihin sekä huomio- ja tiedotusmerkkeihin.

Sittemmin liikennemerkkejä on uudistettu säännöllisesti vuosikymmenten aikana lainsäädännön muuttamisen yhteydessä, taustalla on ollut liikenneturvallisuus, liikenteen kehitys ja elinkeinoelämän tarpeet. Uusimman 2020 voimaan tulleen tieliikennelain myötä Suomessa on 370 erilaista liikennemerkkiä.

Jutun lähteenä on käytetty mm. Olavi Pakarinen: Tieopasteet kautta aikojen (Mikkeli 2007).

Kaikki liikennemerkit löydät Väyläviraston sivuilta

Lue myös

Pääjohtaja Wihlman: Turvallisuus koskee kaikkia ja kaikkea

Esittelyssä Väyläviraston uusi turvallisuusjohtaja Heidi Niemimuukko

Turvalaitteet varmistavat junien kulkua nyt ja tulevaisuudessa

Inhimillisyys on projektipäällikön salainen ase

Syventäviä verkkokursseja riskienhallinnan ja turvallisuuspoikkeamien hallintaan