Miksi valtio lunastaa maata ja rakennuksia maantie- ja ratahankkeissa?
Lunastukset perustuvat yleiseen tarpeeseen ja yhteiskunnan etuun. Yleisin syy lunastamiselle on se, että uusi tai parannettava maantie tai rautatie tulee kulkemaan lunastettavan alueen läpi.
Muita lunastussyitä voivat olla mm. seuraavat:
- Lunastettava kiinteistö on niin lähellä liikenneväylää, ettei siinä voisi enää asua esimerkiksi melu- tai tärinähaittojen takia.
- Vaikka lunastettavalle alueelle ei tulisi suoraan varsinaisen maantien tai rautatien rakenteita, voidaan aluetta tarvita esimerkiksi liikenneväylän laitteita tai huoltoteitä varten.
- Aluetta tarvitaan rakentamisen ajaksi esimerkiksi varastointiin tai kulkutieksi. (Tällöin haltuunotto on väliaikainen.)
- Lunastuksen taloudellisuus. Esimerkiksi jos yksittäistä rakennusta varten tulisi rakentaa mittavat melusuojaukset, voi olla yhteiskunnallisesti kannattavampaa ostaa kiinteistö pois kuin rakentaa melusuojauksia. Tällaiset tapaukset ovat harvinaisia ja ne liittyvät yleensä kohteisiin, jotka on rakennettu ennen kaavoitusta.
Voinko vaikuttaa siihen, mihin maantie tai rautatie mahdollisesti rakennetaan?
Hankkeen vaikutusalueen maanomistajia kuullaan esimerkiksi yleissuunnitteluvaiheessa sekä sitä seuraavassa tie- tai ratasuunnitelmavaiheessa. Yleissuunnitelmassa määritellään maantien tai rautatien likimääräinen paikka ja tilantarve sekä suhde ympäröivään maankäyttöön. Tie- ja ratasuunnitelman laatiminen on taas hankkeen toteutukseen tähtäävää tien ja rautatien tarkempaa suunnittelua.
Suunnitteluprosessin aikana Väylävirasto tai ELY-keskus järjestää maanomistajille ja muille asianosaisille mahdollisuuden vuorovaikutukseen sekä mielipiteen ilmaisuun suunnitelmasta. Tämä voi tarkoittaa perinteisen yleisötilaisuuden järjestämistä tai sitä, että aineistot esitellään verkossa.
Väylävirasto tai ELY-keskus on monesti myös yhteydessä suoraan maanomistajiin, kun suunnitelmat tarkentuvat. Varhaisessa suunnitteluvaiheessa linjausvaihtoehtoja on yleensä paljon ja ne saattavat olla suurpiirteisiä. Lisäksi suunnitelmien vaikutusalueella voi olla jopa tuhansia maanomistajia, eikä heihin siksi olla välttämättä henkilökohtaisesti yhteydessä suunnittelun alkuvaiheissa. Tällöin tietoa on kuitenkin saatavissa tiedotusvälineiden ja kunnan kautta sekä Väyläviraston ja ELY-keskuksien nettisivuilla.
Maanomistajat voivat esittää kysymyksiä ja ehdottaa muutoksia esitettyihin suunnitelmaluonnoksiin. Kuulemisen tavoitteena on löytää mahdollisimman monia osapuolia tyydyttävä, toteuttamiskelpoinen suunnitteluratkaisu. Kaikissa tapauksissa yhteisymmärrystä ei ikävä kyllä synny. Tähän voivat olla syynä esimerkiksi laajemmat tarpeet liikenneyhteyksille tai maastosta johtuvat tekniset rajoitteet.
Suunnitelman ollessa julkisesti nähtävillä siitä voi antaa muistutuksen, joka käsitellään hyväksymismenettelyssä. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin hyväksyttyä suunnitelman on siitä vielä mahdollisuus valittaa muutoksenhakutuomioistuimeen. Lainvoimaistuneen suunnitelman sisältöön ei voi enää vaikuttaa.
Valtion liikenneväylän suunnittelun rinnalla on usein tarve laatia tai päivittää kunnan yleis- ja asemakaavoja. Myös kaavoituksessa kuullaan asianosaisia kunnan toimesta.
Voiko tieto maanlunastuksesta tulla yllätyksenä?
Teoriassa tieto maanlunastuksesta voi tulla yllätyksenä, mutta yleensä tieto tie- ja ratasuunnitelmiin liittyvistä lunastuksista on ollut jo pitkään esillä julkisesti. Yllätyksenä tieto voisi tulla lähinnä tilanteissa, joissa henkilö on ostanut maata tai rakennuksen, eikä tieto hyväksytyistä suunnitelmista, kaavoista tai muista kohteeseen liittyvistä seikoista ole syystä tai toisesta hänen tiedossaan.
Missä vaiheessa valtio lunastaa maat ja rakennukset?
Valtion väyläverkon maanlunastukset perustuvat pääasiallisesti hyväksyttyyn tie- tai ratasuunnitelmaan. Suunnitelmassa ilmenee liikenneväylän tilantarve ja rajat siitä, mitä väyläalueen ulkopuolisia alueita tai oikeuksia lunastetaan pysyvästi tai työnaikaisesti.
Vaikka tie- tai ratasuunnitelma olisi hyväksytty, ei ole aina varmaa, saako hanke rahoituksen, tai milloin se mahdollisesti toteutetaan. Tästä syystä maanlunastus tehdään vasta sitten, kun hanke on saanut rahoituksen rakentamista varten. Vaikka mahdollisen maanlunastuksen odottaminen voi tuntua raskaalta, ei Väylävirastolla ole perustetta hankkia maita tai rakennuksia varmuuden vuoksi suunnitteluvaiheessa.
Isojen väylähankkeiden rahoituksesta päättää eduskunta. Kun hankkeen rahoitus varmistuu, Väylävirasto pyrkii ostamaan erityiskohteet kuten asuinkiinteistöt ja toimitilat vapaaehtoisilla kaupoilla mahdollisimman nopeasti. Jos yhteisymmärrykseen käyvästä hinnasta ja kaupan ehdoista ei päästä, erityiskohteidenkin lunastus tapahtuu maantie- tai ratatoimituksessa.
Mikä on eri virastojen rooli maanlunastuksissa?
Väylähankkeiden maanhankintaa Väyläviraston puolesta hoitavat ELY-keskukset. Väyläviraston rooli on ohjaava. Maanmittaustoimituksissa aktiivinen toimija on Maanmittauslaitos, jolta ELY-keskus hakee maantie- tai ratatoimituksen suorittamista. Toimituksessa maanmittauslaitoksen toimitusinsinööri ja kaksi kunnanvaltuuston valitsemaa uskottua miestä (yhdessä toimitusmiehet) päättävät puolueettomasti lunastuksen lakisääteisten edellytysten täyttymisestä sekä valtion maksettavaksi määrättävistä lunastuskorvauksista.
Voiko valtio lunastaa maita varmuuden vuoksi?
Maanlunastukset pohjautuvat tarkkoihin suunnitelmiin ja tilantarpeeseen. Varmuuden vuoksi maita ei lunasteta. Väyläviraston tarkoituksena ei ole haitata kansalaisten elämää tai lunastaa omaisuutta yhtään enempää kuin yhteiskunnan edun kannalta on välttämätöntä.
Millaisen korvauksen valtio maksaa maista tai rakennuksista?
Ostohinta tai määrättävä korvaus vastaa maapohjan tai talon käypää hintaa vapailla markkinoilla. Esimerkiksi hyväkuntoisesta rakennuksesta maksetaan suurempi korvaus kuin huonokuntoisesta. Maapohjakorvauksissa taas huomioidaan voisiko tontille voimassa olevan lainsäädännön, kunnan rakennusjärjestyksen ja kaavoituksen perusteella rakentaa. Rakennusoikeuden mahdollisen olemassaolon lisäksi sen määrä ja käyttötarkoitus vaikuttavat merkittävästi käypään arvoon. Suurin osa väylähankkeisiin lunastettavista maista on metsä- ja maatalousmaata, joissa hintataso on helpommin määriteltävissä, eikä korvausten suuruudesta ole niiden osalta useinkaan erimielisyyttä.
Jos uusi liikenneväylä tai sen liittymäjärjestelyt aiheuttavat maanomistajalle haittoja, kuten esimerkiksi kiertohaittaa, voi hän saada korvausta. Tämä on tyypillistä esimerkiksi maatalousmaan tapauksessa. Hankkeen yhteydessä on joskus mahdollista toteuttaa tilusjärjestelyjä, joissa eri maanomistajien maita vaihdetaan keskenään siten, että kulkutarve väylän toiselle puolelle poistuu tai ainakin vähenee.
Päätösvalta lunastuskorvauksen suuruudesta on maanmittaustoimituksen toimitusmiehillä. Jos korvauksen saaja tai valtio eivät tyydy ratkaisuun, voi siitä valittaa maaoikeuteen.
Lisätietoja:
yksikön päällikkö, Väylävirasto
Antti Castrén
[email protected]
0295 34 3430