Takaisin

Tiesitkö? Teissä on monia kerroksia ja niillä kaikilla on oma tarkoituksensa

Tiesitkö? Teissä on monia kerroksia ja niillä kaikilla on oma tarkoituksensa

Julkaistu 14.4.2020

Maanteitä on karkeasti sanoen kahdenlaisia, päällystettyjä teitä ja sorateitä. Pinnaltaan nämä tiet ovat erilaisia. Päällystetyillä teillä ylimpänä kulutuskerroksena on asfalttia, sorateillä taas mursketta. Kulutuskerroksen on tarkoitus olla mahdollisimman tasainen, jotta siinä olisi hyvä ajaa erilaisilla ajoneuvoilla.

Infografiikka tien eri kerroksista. Vastaava sisältö löytyy tekstistä.

Kun sorateitä ja päällystettyjä teitä katsotaan pintaa syvemmälle, huomataan että niissä on keskenään samanlaisia kerroksia. Kulutuskerroksen alla on kantava kerros. Nimensä mukaisesti tämän kerroksen tehtävänä on lisätä tien kantavuutta. Lisäksi kantavan kerroksen tulee olla tarpeeksi tasainen, jotta sen päälle voidaan rakentaa kulutuskerros.

Kantavan kerroksen alapuolella on rakennetuilla teillä jakava kerros. Jakava kerros lisää myös omalta osaltaan tien kantavuutta. Jakavassa kerroksessa käytetään isorakeisempaa ja samalla paremmin kantavuutta lisäävää ainesta kuin kantavassa kerroksessa. Karkea kiviaines rajoittaa myös veden kapillaarista nousua pohjamaasta.

Viimeisenä kerroksena ennen pohjamaata on hienorakeisella pohjamaalla suodatinkangas tai hiekasta tehty suodatinkerros. Tämän kerroksen tarkoituksena on estää jakavan kerroksen karkeiden kivirakeiden sekoittuminen saven tai muun hienorakeisen pohjamaan kanssa. Myös hiekasta tehty suodatinkerros estää kosteutta nousemasta kapillaarisesti pohjamaasta.

Vilkasliikenteisillä teillä hiekkakerros voi olla jopa metrin paksuinen, jos tien routanousua halutaan rajoittaa. Viime vuosikymmeninä vilkasliiketeisillä teillä jakava ja suodatinkerros on korvattu puolitoista metriä paksulla louhekerroksella, joka koostuu isoista lohkareista.

Ja sitten alimpana kerroksena on pohjamaa. Suomessa pohjamaa on useimmiten moreenia, hiekkaa, silttiä, savea tai turvetta.

Tie on kestävämpi kuivana

Teissä on erilaisia kerroksia, koska kerroksittain rakennetut tiet ovat kantavampia, kestävämpiä ja paremmin suojattuja kosteudelta. Jokaisella kerroksella on oma tehtävänsä myös kosteuden torjumisessa. Esimerkiksi kulutuskerroksesta tehdään sivulle viettävä, jotta vesi menee sivuojaan eikä jää lammikoiksi ja imeydy tierakenteeseen. Osa päällysteistä on vesitiiviitä. Tien rakenteet ovat kuivina huomattavasti kantavampia. Toki kosteudenpoistoon vaikuttavat rakennekerrosten lisäksi myös muut asiat, kuten ojitukset ja tierummut.

Vanhemmat tiet eivät kestä yhtä hyvin vaativia olosuhteita kuin uudet

Suomessa suurin osa sorateistä on vanhoja, eivätkä ne sisällä kaikkia aikaisemmin mainittuja kerroksia. Vanhemmilla sorateillä on erilaisten kerrosten sijaan moreenista tai osin pohjamaan kanssa sekoittuneesta sorasta tehdyt kerrokset. Jäätyessään nämä imevät kapillaarisesti vettä pohjamaasta. Jäälinssien paksuus voi olla jopa kymmenen senttimetriä. Linssien kohdalle syntyy patteja. Roudan sulaessa rakenne vettyy ja menettää kantavuuttaan.

Suomessa on myös vanhoja sorateitä, jotka on pienillä parannuksilla muokattu päällystetyiksi teiksi. Tällaisilla teillä ei yleensä ole jakavaa- eikä suodatinkerrosta, vaan niiden tilalla on vanhan soratien hienorakenteisemmat kerrokset. Näille teille syntyy halkeamia ja painumia helpommin kuin huolella rakennetuilla teillä.


reaktionapit